Anopin tiikeri, tikka ja heränneet pelargoniat

Vaikka maailma yrittääkin murjoa ja saada mielen hyvin apeaksi, aurinko tarjoilee parastaan ja onnistuu ilahduttamaan ja oikeastaan suorastaan villitsemään energisoivalla valollaan. Ei haittaa, vaikka ikkunat ovat samean harmaat ja valossa leijuvat pölyhiukkaset pyörivät ilmassa. Kaiken uhalla pistän tanssiksi ja pyörähtelen hiukkasiakin vikkelämmin ympäri ja ämpäri Sinatran ja Fly Me To The Moonin keinuttamana ja onnistun viuhtomisellani kasaamaan kaikki irrallaan kieppuvat pölypallot ja villakoirat sohvan alle ja hämäriin nurkkiin pois silmistä. Sillähän niistä päästiin! Ja nytpä voidaankin siis siirtyä mukavampiin juttuihin.

Olen jatkanut Projektiani Anopin ruoka- ja leivontaohjeiden kimpussa ja viimeisin toteuttamani ohje oli hyvin perinteinen Tiikerikakku. Tai oikeastaan ohjevihkosessa luki TiikeriN kakku. Tässä tulee anopin ohje:

Tiikerin kakku

250g voita

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

4 munaa

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl maitoa

2 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen ja vatkaa hyvin. Yhdistä muut kuivat aineet paitsi kaakaojauhe. Siivilöi kakkutaikinaan vuorotellen kuivien aineiden seosta ja lisää välillä maitoa. Ota 1/3 taikinaa erilleen. Siivilöi ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kaada puolet vaaleasta taikinasta korppujauhotettuun vuokaan. Lusikoi väliin tumma taikina. Lisää päälle loput vaaleasta taikinasta. Pistele haarukalla läpi sieltä täältä.

Paista kakku 175 asteessa 50-55 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

Kumoa hiukan jäähtyneenä.

Hyvää tuli.

Toinen eläinaiheinen juttu tällä viikolla oli mainio käpytikka, jonka bongasin kävelylenkkini varrelta. Tipu ei ollut moksiskaan kuvailemisestani, vaan pääsin aika lähelle kameroineni. Se olikin hyvä, sillä en omista kummoistakaan objektiivia, joten lähelle kohdetta on aina yritettävä hivuttautua. Onkohan muuten tänä kuluvana keväänä jotenkin erityisen paljon tikkoja liikkeellä, vai enkö kaupunkilaisena niitä vain aiempina vuosina ole päässyt samalla tavalla tiirailemaan? Mökillä kyllä tikkoja ja palokärkiä näkyy ja kuuluu kesäisin. Viime kesänä yksi nakuttelija sai lahohkon männyn kaarnat putoamaan suurina levyinä maahan puun juurelle. 

Viime päivinä olen iloinnut myös erään surkean talvetusyritykseni onnistumisesta. Nimittäin syksyllä nakkasin muutaman pelargonian ruukkuineen autotallimme nurkkaan ja unohdin ne sinne. Tarkoitukseni oli kai hankkia ainakin jonkinlainen kukkalamppu niitä "hoitamaan", vaan hankkimatta jäi. Pimeässä raukat saivat siis talvensa siellä säilössä nököttää. Lämpötilakin taisi olla talvettamiseen ihan liian korkea, koska se huiteli ehkä noin kymmenen ja viidentoista asteen hujakoilla. Kukkareppanoita olisi noin lämpimässä pitänyt ehkä kastellakin, mutta minä muistin tiputella niille juotavaa korkeintaan kolmisen kertaa. Vaan kuinka ollakaan, sain laiminlyöntini anteeksi!! Neljästä kukkaromiskosta kolme säilyi hengissä aika mainiosti ja yksikin nipin napin. Sisukkain yksilö alkoi heti valoon päästyään pukata myös herkullisen pinkkejä kukkanuppujaan ja nyt se jo kukkii kauniisti alakerran etelänpuoleisella ikkunalla. Olen ihan nolo, koska sain noin paljon kasveilta anteeksi. Nyt lupasin ryhdistäytyä ja hoitaa noita sisukkaita selviytyjiä paremmin.

Ihanan keväisiä tulppaaneita olen tänä vuonna saanut, ja itsekin ostellut, vaikka samalla muistelen haikeana Hollannin kukkien hintoja. Toisaalta, täällä nuo kotimaiset tulput näyttävät kestävän maljakossa kauniina hyvinkin viikon verran, joten eihän yhden kimpun hinta niin hirmuisen paljon päivää kohden tee. Varsinkin kun ottaa huomioon, että aika paljon piristystä tuoreet kukat kotiin tuovat. Iloisilla väreillä saa loihdittua ihanan keväisiä ja raikkaita tunnelmia.

Viikonloppuna nautimme aurinkomaisemia taas kerran Espoolaisella merenrannalla. Kahden tunnin kävelyllä puolivälin termarikahvit maistuivat taivaallisilta. Nyt oli kevättä ilmassa. Oikeasti!

Tämän vanhan laiturin raunioilla oli lämmin paikka istuskella kahvimuki kädessä.

Raitoja lumella!

Kotonakin olemme ehtineet jo useamman kerran kahvitella takapihan patiolla ja kerran söimme jo lounastakin siellä auringosta nauttien. Olen todella iloinen, että K jaksaa laillani innostua "ulkoruokailusta", vaikka se on oikeastaan vähän vaivalloisempaa kuin keittiön pöydän ääressä syöminen. Onkohan kukaan muu näin pöhkö kuin me?

Sellaista sillisalaattia tällä kertaa :)

Iloisia päiviä kaikille teille! Voikaa hyvin <3

Leena