Lomalla yhtenä heinäkuisena maanantaina jatkoimme läntisen Uusimaan turneetamme. Tämänkertainen etappi oli suunniteltu Raaseporin keskiaikaiseen rauniolinnaan. Vaikka olemme noilla alueilla aiemminkin suhailleet, kumpikaan meistä ei ollut edes lapsuudessaan käynyt tätä nähtävyyttä katsomassa. Ja meitä molempia on kyllä tosiaan tahoillamme kuskattu autojen takapenkeillä lapsuusvuosina ympäri Suomea, molempien lapsuudenperheet kun tykkäsivät retkeilystä. No, siellähän se raunio seisoi kärsivällisesti odottamassa.
Yritin eri lähteistä koota pääpiirteitä linnan historiasta jo ennen retkeämme ja kirjailen nyt niitä tähänkin. Mukana on tietoja Wikipediasta, mutta myös muualta, en vain valitettavasti ollut kirjoittanut lähteitäni muistiin. En siis mene takuuseen kaikkien ao. tietojen tarkkuudesta ja paikkansapitävyydestä esim. vuosilukujen suhteen, mutta uskoisin, että ne ovat riittävän oikeita, jotta voin ne tähän retkikuvaukseeni liittää. Jos joku huomaa virheitä tai on perehtynyt asiaan enemmän, voin toki korjailla pahimmat mokat ;)
Raaseporin linna on siis keskiaikainen rauniolinna Snappertunassa. Se edusti myöhäiskeskiajalla Ruotsin kuninkaan valtaa Suomessa. Linna mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa 1378. Tuolloin Raaseporin linna oli koko läntisen Uudenmaan hallintokeskus ja myös tärkeä sotilaallinen tukikohta sekä Tallinnan vastapariksi tarkoitettu kaupallinen keskus. Raasepori olikin Turun ja Viipurin linnojen jälkeen tärkeimpiä kruunun vallan tyyssijoja Suomessa.
Linnan kukoistuskautta olivat 1450-1460 -luvut, jolloin Ruotsin kuninkaana kolmesti ollut Karl Knutsson Bonde hallitsi linnaa ja asui siellä hoveineen 1465-1467. Myös useimmat seuraavista linnanpäälliköistä kuuluivat Ruotsin valtakunnan vaikutusvaltaisimpaan ylimystöön ja asuivat linnassa pitkiä aikoja.
Linna on rakennettu helposti puolustettavalle paikalle, sisäsaariston saarelle korkeiden muurien, jyrkän kallion ja veden suojiin. Nykyisen nurmikentän paikalla lainehti siis merenlahti! Merenpinta oli linnan kukoistuksen aikaan kaksi metriä nykyistä korkeammalla. Koska meri vetäytyi linnan ympäriltä, se menetti vuosien kuluessa harmillisesti edullisen sijaintinsa.
Linna sai kuitenkin uuden mahdollisuuden kun sitä kunnostettiin vielä kerran ja siitä tuli voutikuntansa keskus. Linnaa johti nyt vouti, jolla oli apunaan pari kirjuria, saaristovouti sekä jokunen rälssimies. Voudin vaimon vastuulla oli linnan vaatevarasto eli fatabuuri. Sielunhoidosta vastasi linnankappalainen. Linnan miehistönä oli parikymmentä nihtiä ja huovia eli jalka- ja ratsumiestä. Käsityöläisten monilukuiseen joukkoon kuuluivat mm. linnan seppä, tynnyrintekijät, kalastajat sekä leipurit. Oluenkulutus oli runsasta ja linnalla olikin oma panimo.
Valtava isku linnalle oli sen olutkellarin romahtaminen. Onnettomuudella oli suuri merkitys, koska olut oli keskiajalla todella tärkeä elintarvike. Kellarin romahtaminen ja maan kohoaminen yhdessä olivat siis viimeinen kuolinisku linnalle ja nyt se hylättiin lopullisesti. Entistä linnaa korvaamaan alettiin 1558 rakentaa suurta kuninkaankartanoa Tammisaareen.
Hylätty linna seisoi autiona yli 300 vuotta. Puut ja muu kasvillisuus valtasivat vuorostaan linnan ja sitä ympäröivät alueet. 1800-luvun alussa romanttinen rauniolinna alkoi yllättäen vetää puoleensa matkailijoita. Paikka oli tietysti vaarallinen kaikille noille uskaliaille seikkailijoille ja linnaa alettiin kunnostaa 1800-luvun lopussa. Sen jälkeen korjauksia on tehty useassakin eri jaksossa ja vähitellen saatiin korjattua romahtamisvaarassa olevat rakenteet sekä katettua päälinna. Viimeisin suuri korjausjakso valmistui 1988 jolloin linna sai nykyisen ulkoasunsa.Linnaan pääsee sisään joko museokortilla tai maksu aikuisilta 7e ja lapsilta 3e. Alle 6-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Linnan ympäristössä järjestetään tapahtumia ja aktiviteetteja kaiken ikäisille. Linnanvoudin Tupa tarjoilee ruoka-annoksia, pientä purtavaa ja juomia paikallisilta tuottajilta. Pihalla oli myös iso lammashaka lasten ja muidenkin iloksi.
Rentoa viikkistä ja kivoja loppukesän seikkailuja kaikille joko omalle pihalle, lähinurkille tai kaukolomille! Tärkeintä nauttia tästä(kin) vuodenajasta ;)
Terkuin, Leena
Todella mielenkiintoinen kohde, ja kiitos hienosta ja kattavasta esittelystä Leena 💙Hienoa että linnaa kunnostettiin, niin että siellä voi käydä tutustumassa historialliseen paikkaan🏰. Kaunista viikonloppua Leena❤️
VastaaPoistaKiitos Jael! Paikka oli oikeasti kiinnostava.
PoistaOlen tänä kesänä lueskellut vähän Espoon, Uudenmaan ja Varsinais-Suomenkin historiaa ja olen vasta nyt ymmärtänyt, että Espoon alueen tärkeimmät kauppapaikat keskiajalla olivat todellakin Tallinna ja Raasepori! Kyllä oli pitkä matka lähteä silloisilla kulkupeleillä kaupoille ;D! Tuolla Raaseporin alueella ja lähiympäristössä olisi muitakin katsomisen arvoisia paikkoja.
Tänä aamuna saimme vihdoin raikastavan sateenropsauksen, toivottavasti sielläkin vähän helle helpottaisi.
Olen joskus, ehkä neljäkymmentä vuotta sitten tuolla käynyt, mutta en muista mitään käynnistä. Hieno kokemus varmaan tänä päivänä käydä tuolla.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle<3
Voin kuvitella, että kymmeniä vuosia sitten tehdyt käynnit eivät millään pysy mielessä, varsinkaan jos kohde ei ole jollakin tavalla erityisen vaikuttava tai puhutteleva. Minullakin on paljon sellaisia retkiä, joista en muistaisi mitään ilman valokuvia. Olen kuluneena kesänä tutustunut vähän lähialueen historiaan ja siksi keskiaikainen kohde kiinnosti tällä kertaa ihan erityisesti.
PoistaReipasta alkavaa viikkoa ja antoisia kesäpäiviä yhä vielä!
Pääkaupunkiseudulla asuessa meillä oli kesäisin tapana ajella Tammisaareen ja Hankoon. Niillä reissuilla olemme poikenneet myös Raaseporin linnan raunioilla. En kylläkään muista mitään opastusta tai katosta olleen, ehkä kävimmei ennen linnan korjauksia.
VastaaPoistaKiitos, kun kerroit linnan taustoista tarkemmin.
Elokuu ja lähestyvä syksy ovat minulle vuoden parasta aikaa. Enää emme suunnittele pitkiä lentoja, joten kotikulmilla enimmäkseen olemme. Eniten odotan syyskuussa alkavaa Kirjallisuuspiiriä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Olet kyllä jotenkin niin samoilla linjoilla kanssani Marjatta!
PoistaMekin teimme pari viikkoa sitten retken Hankoon ja juuri tänään vielä erikseen Tammisaareen!! Aika hämmentävää suorastaan, vaikka ovathan nuo molemmat suosittuja kohteita, mutta minua kyllä suoraan sanottuna huvittaa. Kuljen selvästi jäljissäsi :)
Ihanaa, että osaat nauttia lähestyvästä syksystä! Kirjallisuuspiiri kuulostaa kiinnostavalta. Onko teillä yhteisesti luettavia kirjoja? Vai käykö siellä vierailevia kirjailijoita kertomassa teoksistaan? Vai esittelettekö itse omia suosikkejanne? Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla.
Voi hyvin <3
Kesäisten retkien kohteita on ollut monia muitakin. Musiikkitapahtumien perässä olemme kulkeneet paljon.
PoistaOi, Kirjallisuuspiiri on rakas harrastus, kuudes vuosi alkamassa. Meitä on listoilla noin 15 ja yleensä ainakin kymmenen joka kerta. Yksi toimii vetäjänä ja aloittaa esittelemällä kirjailijan, sen jälkeen keskustellaan kirjasta. Välillä mielipiteet ovat hyvin erilaisia. Kirjat valitsemme osallistujien ehdotuksista ja yleensä käsitellään vain yksi kirja kerrallaan. Meillä on ollut harvakseltaan kirjailijavieraita, lähinnä hämeenlinnalaissyntyisiä tai täällä asuvia.
Syyskuun kirjat ovat Joel Haahtelan Hengittämisen taito ja Jaakobin portaat. Lokakuun kirja on Meri Valkaman Sinun Margot. Periaate on, että aivan uusia kirjoja ei oteta, jotta kirjat saadaan luettua kirjaston kautta. Kaikki osallistujat lukevat paljon ja jotkut käyvät usemmassakin kirjallisuuspiirissä. Minulle riittää Seniorien juttu. Seuraan paria kolmea kirjablogia ja tietysti Hesarin kulttuurisivuja sekä joidenkin kustantajien ennakkolistoja. Kirjoja voi varata ennen ilmestymispäivää ja silloin välttyy pitkältä odottamiselta.
Olipa ihanaa, että kerroit vielä Kirjallisuuspiiristänne. Ilahduin! Olen joskus suunnitellut etsiväni sellaisen, kunhan on riittävästi aikaa paneutua uuteen harrastukseen. Toki jatkuvasti luen jotakin tai ainakin kuuntelen, mutta siihen se on tähän asti jäänyt. Haahtelan kirjoista eniten olen tähän mennessä tykännyt yhä vain vanhasta viehättävästä Elena-romaanista, vaikka Hengittämisen taito on Haahtelan viimeisin lukemani -tai ei, sen kyllä kuuntelimme yhdessä K:n kanssa iltakirjana. Kirjamessuilla olen joskus Haahtelan haastattelua kuunnellut ja hän teki vaikutuksen myös livenä. Myös Margot piti otteessaan, koska Berliini on rakas kaupunki.
VastaaPoistaKiinnostavaa kirjallisuus-syksyä sinulle!
Kiitos, niin myös sinulle.
PoistaOih - ja kiitos sisäkuvista. Me saavuimme paikalle varttia vaille ennen sulkemisajankohtaa, joten jäi tutustuminen ulkoakäsin tarkasteltavaksi... häät siellä kyllä alkoi, mutta eipä uskaltauduttu kuokkimaan!!
VastaaPoistaOlisikin ollut hieno kokemus seurata hääjuhlaa muurien sisäpuolella. Olikohan juhlat keskiaikaisen mallin mukaiset? Sellaisiin olisivat kuokkavieraatkin varmasti sopineet, siis ainakin jos hääparilla olisi ollut vähääkään hyvää tahtoa juhlapäivänään ;)
VastaaPoista