perjantai 28. lokakuuta 2022

Tunnelmaa kylätiellä, kirkuva imuri ja palkintona porkkanakakkua

Päivälleen vuosi sitten tarjoilin täällä postauksessani Karhukakkua sumussa. 

Nyt on tarjolla harmaita välähdyksiä tihkuiselta, mutta niin tunnelmalliselta kylätieltämme, imuripohdintaa ja lopuksi siivouspäivän palkinto. Aloitetaan vuoden takaiseen tapaan noista seesteisemmistä tunnelmista. Sillä tavalla homma pysyy myös kronologisessa järjestyksessä -taiteellisesta vaikutelmasta puhumattakaan ;DD.

Tästä siis alkaa tihkusateinen ja hiljainen, melkein meditaation omainen kävely viehättävällä sorapintaisella maantiellä. Osa matkasta kulkee aivan järven rannassa.


Poikkesin tieltä rantaan katselemaan sumuisella järvellä verkkojaan nostavaa kalastajaa. Saalista ei tainnut juurikaan tulla.




Kun kävelin tuolla kamera kaulallani, vastaani tuli vanhempi herrasmies. Hän tervehti kohteliaasti ja kysyi vähän hämmentyneenä, että kuvailenko jotain erityistä. Kun kerroin harjoittelevani pilvisellä säällä kuvaamista, hän vaikutti vähän epäilevältä. Olikohan hän varuillaan ja tarkkana, ettei vain ollut vieraan vallan agentti kuvailemassa nurkkia :D. No, lopulta hän taisi vakuuttua harmittomuudestani ja jatkoi matkaansa...




Kartanon puukuja johdattelee katsetta alas rantaan. Maisema on kaunis tähänkin aikaan vuodesta.



Matkan loppupäässä on tiellä jo asvalttipinnoite ja kylteillä merkitty kylätiekokeilu. Se tarkoittaa, että periaatteessa autoilijat ajavat molempiin suuntiin tien keskellä ja jalankulkijat ja polkupyörät sitten tien laidoilla. Mielenkiintoinen kokeilu, mutta tällainen soveltunee vain sinne, missä on hyvin hiljainen liikenne.

Vielä sain nauttia muutamista rauhoittavan syksyisistä peltoaukeista ennen tiheämmän asutuksen alkamista. Voi, kyllä tämä kävelyretki teki taas niin hyvää -ja ihan vain pienen kävelymatkan päässä kotoa!






Ja sitten siihen proosallisempaan osioon. "Kirkuva imuri" postauksen otsikossa sai sinussa ehkä aikaan kummastuneita kulmien kohotuksia, mutta imuristamme lähtevä kirkuva ääni saa itselläni aina siivouspäivinä aikaan (kulmien kohottelun sijaan) kylmäväreiden hipsimistä selkäpiihin. Jostain syystä imurimme on alkanut epäilemättä väsyä ja kyllästyä siivoamiseen, vaikka totta puhuen  joutuukin mielestäni töihin ihan kohtuullisen harvoin. 

Hirveästi en rakkinetta raaski torua moisesta, koska imurointi on omastakin mielestäni vihoviimeistä hommaa. Siis ihan ilman kenenkään kirkumisiakin. Mieluiten heiluttelisin vain reippain vedoin oranssia kuituliinamoppia, se kun luistelee lattialla ihanan sujuvasti ja sutjakasti. Sitä paitsi liinaan kertyvän pölyn voi ihan konkreettisesti NÄHDÄ ja pyydystetyt villakoirat aiheuttavat kummallista hykerryttävää tyydytystä. Ainakin minussa. Kuitumopilla on vain hivenen vaikeata selviytyä koko urakasta. Varsinkin juuttimatoista ja räsymatoista. Tulee vähän turhan rouheata menoa ja murut jäävät juuttien sopukoihin. Imuria on siis käytettävä. 

Nyt seuraa tarkka selvitys kirku-harmin yksityiskohdista, mutta voit toki hypätä jo suoraan palkinto-osioonkin, jos yksityiskohdat eivät (ihan ymmärrettävästi) jaksa kiinnostaa. Olen nimittäin pähkäillyt harmin alkuperää ja huomannut, että tuo korvia raastava kirkuminen ei lähde imurin moottorista vaan: Tadaa! Sen lattiasuulakkeesta. Tosin en kyllä oikein ymmärrä, mikä varsinaisen äänen aiheuttaa. Imurin vartta eteenpäin työntäessä suulake liikkuu ihan kiltisti ja mukisematta. Mutta annas olla! Kun vedän vartta takaisin itseäni kohti, karmiva huuto raastaa tärykalvojani. Hetken sellaistakin pää kestää, mutta huushollissa on kolme kerrosta ja lattiapinta-alaa aika lailla, joten puolikin tuntia yhtä soittoa alkaa olla liikaa. Puolison etätyöpäivinä en edes kehtaa imuroida päivällä, koska huuto kiirii ovienkin läpi ja teamsesissa istuvan K-paran kuulokkeiden mikrofoniin. Noloa. Olen yrittänyt pyöritellä ja puhdistaa suulakkeen kaikki osat ja todennut niiden toimivan ihan hyvin. Huuto alkaa vasta imurin joutuessa tositoimiin. Joo, tiedän että siivoaminen on kamalaa, mutta jos oikein totta puhutaan, niin eiköhän se ole vähän niin kuin imurin homma.

No, lupasin lopuksi palkinnon. Myös itselleni. Leivoin eilen illalla ihanan porkkanakakun ja vaikka suurin osa kakusta loikkasi suoraan pakastimeen, aion nauttia siivouspäivän kunniaksi itsekin palasen. Jauhoina on muuten pelkkiä spelttijauhoja ja varsinaisena rasvana kakkupohjassa rypsiöljyä. Sokeria on ohjeessa aika paljon, ja sitä voi mielestäni vähentää. Suussa sulavassa, sitruunalta maistuvassa kuorrutteessakin on sekä voita että sokeria, mutta harkittuna herkkuna tätä myös porkkanaa, ananasta ja pähkinöitä sisältävää kakkua voi tietysti nauttia. Nam!



Tässä linkki kokeilemaani herkulliseen ohjeeseen.

Mutta hei, kertokaa jos tiedätte mitä meidän kirkuvalle imurille pitäisi tarjoilla, siis että se olisi tyytyväinen ja hoitaisi mukisematta hommansa. Porkkanakakkuako?


Virkistävää viikonloppua kaikille!

Leena

16 kommenttia:

  1. Ihanat sumuiset kuvat syksyisestä maisemasta! Tykkään itsekin kuvata sumuisessa, tai ainakin harmaassa säässä. Kuvista tulee paljon kauniimpia kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Imurin kirkumisessa minullekin tuli mieleen jokin tukkeuma suulakkeessa, mutta kun olet sen jo tarkastanut, niin enpä osaa keksiä syytä. Porkkanakakku on herkkuani, mutta en ole sitä koskaan itse tehnyt. Ehkä olisi jo aika.
    Ihanaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kristiina<3
    Sumuinen sää on usein kaunis. Nyt oli sellainen harmaa ja sumeansamea tihkusää ja kuvatkin sellaiset. Mutta tunnelma oli todellakin seesteinen ja rauhoittava.

    Imuri todellakin kirkuu. Ääni johtuu luultavasti suuttimen alla olevasta muovipyörästä tai sitten harjakset ovat jotenkin kuluneet sellaisiksi, että parkettiin osuessaan pehmeä liuku ei enää onnistu. No, joka tapauksessa ääni on hermoja raastavaa eikä sulostuta yhtään muutenkin inhoamaani hommaa. Mutta lopulta murhe on onneksi aika pieni ja nopeasti ohimenevä. Rentoa sunnuntain jatkoa :)

    VastaaPoista
  3. Kaunista ja levollista! Tuolla on hyvä kulkijan kulkea. Enää ei taideta rakentaa kartanoita eikä ainakaan pitkiä puukujia.
    Senkin imuri! Ehkä sinun kannattaisi miettiä, josko vaihtaisit sen uuteen. Lienen onnekas, sillä olemme löytäneet luotettavan ja mukavan kotisiivoojan tai oikeammin siistijän. L käy meillä säännöllisesti tekemässä ylläpitosiivouksesn ja huolehtii myös ikkunoiden pesusta sekä kerran vuodessa tekee ns. suursiivouksen.
    Porkkanakakkua en ole tehnyt, sämpylöitä silloin tällöin. Oletko muuten tehnyt saaristolaisleipää? Suosittelen.
    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaa ja vähän sumea näkyvyys auttaa ainakin minua pään sisällä liikkuvien ajatusten hahmottamisessa. On helpompi huomata kehää kiertävät ajatukset, tarkastella niitä hetken ja sitten päästää menemään. Erityisesti sumuinen järvenranta on todella rauhoittava, mutta myös hyvin hiljainen maantie toimii tällaiseen "meditointiin" hienosti.

      Sanos muuta! Senkin imuri! Uuteen on vaihdettava, sillä vaikka siivoamisen ulkoistaminen todellakin houkuttaa, olen vielä ajatellut sinnitellä. Sitä paitsi oikeastaan vain juurikin tuo imurointi hermostuttaa, muuten siivoaminen on ihan ookoo. Kuuntelen samalla usein äänikirjaa ja otan homman hyötyliikunnan kannalta. Toinen tylsempi homma on mainitsemani ikkunoiden pesu. Viimeksi sen taisi kokonaisuudessaan tehdä K, mutta sen ulkoistus olisi enemmän kuin järkevää. Kiitos vinkistä <3

      Saaristolaisleipää en luultavasti olekaan itse tehnyt. Tai en ainakaan muista. Tarvitsisin hyvän ja mielellään testatun ohjeen. Olisiko sinulla sellainen?
      Aurinkoista maanantaita!

      Poista
  4. Ai että on hienoja kuvia ”huonosta” ilmasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Allu!
      Oli todellakin erilainen sää kuin sinun kuvissasi häikäisevän sinisen taivaan alla ja kirkkaan vuoristoilman syleilyssä. Sinnepäin kaipaan kovasti. Ehkä ensi keväänä.

      Poista
  5. Upeita sumuisia kuvia, ja sinulla on tosi kaunis kävelyreitti, varmaan jokaisena vuodenaikana. Hih, hassua että ihmeteltiin kuvaamistasi🤣
    Auts, kirkuva imuri kuulostaa ärsyttävältä, mutra onneksi löytyi syy siihen,ja toivottavasti myös keino vähentää kirkumista. Muuten, näin täällä telkkarissa jutun, jossa kerrottiin että nykyajan sähkölaitteet on ihan tarkoituksella ohjelmoitu niin että tietyn ajan jälkeen ne alkavat väsähtää.
    Ooh ihana porkkanakakku🥕🥕msistuisi kyllä minulle nyt🥕
    Ihanaa viikonloppua Leena❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Minustakin oli huvittavaa ja sanalla sanoen hieman hämmentävää, että kameran kanssa kulkevaa täti-ihmistä joku ihmetteli. Ehkä tuo herra ei tosiaankaan vain nähnyt MITÄÄN kuvaamisen arvoista tihkusateisella ja rapaisella kylätiellä. Juu, porkkanakakku oli hyvää.

      Poista
  6. Kaunis kylätie ja hienoja sumukuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Maarit. Se oli taas nakattu suoraan roskapostiin. En ymmärrä! Mutta olen nyt onneksi hoksannut sinnekin kurkistaa säännöllisin välein :)

      Poista
  7. Ei voi olla todellista, että teilläkin on kirkuva imuri. Olin jo alkanut epäillä, että vika on imurin toisessa päässä, mutta kuvailet ongelman niin täsmälleen samankaltaisena kuin se meillä esiintyy, että kyllä se on pakko vapauttaa imurin käyttäjä (meidän tapauksessa se en useimmiten ole minä) ja syyllistää suulake. Tai ylipäätään koko vehje, jota kehuttiin testivoittajaksi siinä vaiheessa, kun sen miehelle joululahjaksi ostin :D, mutta se oli kyllä susi jo syntyessään. Ei imaise eteisen lattialta ainuttakaan kiven murusta, vaikka veto on täysillä.
    Että jos keksit, miten ongelmasta pääsee eroon, niin mielellään saa vinkata. Tai toisinpäin.

    Meillä tosin on myös muriseva tiskikone, mutta se on melko ymmärrettävää, koska laitteella on ensi vuonna 30-vuotissynttärit. Poika sanoi, että se ansaitsisi paikan kodinkoneiden Hall of famessa.

    Kiitos kauniista sumutihruisista kuvista. Happirikkaan kelin aistii tänne asti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Vihdoinkin joku, joka tietää mitä tarkoitan!!

      Meidän imuri on muutaman vuoden ikäinen, mutta ei mikään ikäloppu. Tuo "kirkuminen" on alkanut ehkä joskus viime keväänä ja nyt on mittani tosiaankin alkanut tulla täyteen. Laite on aika laadukas Electrolux (tai siis piti olla laadukas -ainakin hintansa puolesta), mutta seuraajaa sille on alettava etsiskellä. En vain tiedä, millä tuollaisen vian voisi etukäteen eri vaihtoehdoilla testata. Täytynee tehdä jokin yleinen kysely hyvistä imurikokemuksista :)
      Tiskikoneemme on vain vuoden ikäinen ja jos se alkaa murista, minä kyllä murisen tosi vihaisena takaisin.

      Poista
  8. Kauniita kuvia <3 Erinomainen palkinto tuo porkkanakakku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja <3,
      joskus ihana odotettavissa oleva palkinto motivoi ja siivittää tylsemmätkin hommat vauhtiin.

      Poista
  9. No ompa se ollut upean sumuista/usvaista Suomessakin samoina päivinä kun minä talsin Intian savusumussa ääneni menettäen...
    Sinulla on taitava kuvasilmä - jotenkin ihana rauha laskeutui näitä kuviasi katsellen.
    Kaikkea hyvää ja pirtsakoita pakkaskuvia odotellen... meilläkin kattohalla valkoisena.. muuta ei!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olet sinä talsinut Intiassa!!! Vau!! Olen ollut tosi vähän täällä blogien parissa ja lukujono on kasvanut valtavan pitkäksi. Täytyykin ensitilassa tulla kurkkimaan myös sinun retkiäsi ;).
      Kivaa viikonloppua!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!