Haaste: Helmikuun kolme kuvaa

Helmikuu. Mukaan on mahtunut hyvää seesteistä ja tasaista arkea, aherrusta ja roimasti huippuhetkiäkin. Kaiken koetun avulla jaksaa taas hyvin voimin eteenpäin. Talviloma heti kuun alussa latasi akut ja lähes nollasi vuodenvaihteen molemmin puolin kasautunutta stressiä. 

Arkikuva:

Puhtaat lakanat ovat minulle arjen luksusta. Siksi vaihdan puhtaat liinavaatteet kerran viikossa, vaikka se ei ehkä olisikaan ihan välttämätöntä. Nautinto puhtaisiin lakanoihin pujahtamisesta on kuitenkin niin suuri, että aina samalla kun imuroin makkarin, vaihdan myös lakanat. Mieluisimmat pussilakanat ovat nämä vanhemmiltani saadut Marimekon Maalaisruusut.

Huippuhetki:

Helmikuun alussa lähdimme viikoksi lataamaan akkuja, nauttimaan valosta ja tuulettamaan niin mieltä kuin kuivaa talvi-ihoakin. On mahtavaa, jos käsivarret ja sääretkin saavat kuoriutua vaatekerroksen alta ja ottaa vastaan valoa ja ilmaa. En enää tykkää loikoilla auringossa, mutta muuten nautin suunnattomasti valosta sekä helpotuksesta kun voi jättää hetkeksi talvikamppeet naulakkoon. Kanarialla on näin talvella ainakin minulle juuri sopiva ilmasto ja etäisyyskin on kohtuullinen. K:n salaa ottamassa kuvassa näkyy mainiosti tietynlainen topakka täpinä-ilmeeni, joka kertoo halusta ottaa kaiken ilon irti heti ekasta lomapäivästä alkaen. Lehdestä tuossa katselin paikallisia menovinkkejä.

Ei mennyt kuin Srtömsössä: 

Helmi-maaliskuun vaihteessa olen usein vaihtanut mullat ruukkukasveihin ja niin tänäkin vuonna. Isoimmat kukat saivat jo uudet isot ruukut, mutta muutama kukka saa odotella vielä vuoroaan. Ruukkujen kanssa on aina tietty tetris, kun kasvit vaihtelevat paikkoja. Osa siirtyy isompaan ruukkuun ja ihan liian isoja kasveja yritän taas jakaa pienempiin. En muuten ymmärrä, miten niin Strömsössä kuin muissakin kaiken maailman neuvontavideoissa homma sujuu aina niin sievästi, siististi ja sutjakkaasti. Minulla multaa leviää kaikkialle, ruukkusoran kivet pyörivät ja narskuvat lattialla ja vettä loiskuu parketille. Eli tulee aina ihan järkyttävä sotku. Tänä vuonna olen yrittänyt hoitaa homman kokonaan alakerran yhdessä huoneessa, mutta oli kyllä hirveä homma rahdata iso peikonlehti (ja aika iso tuo kuvan araliakin on) sinne. Luulen, että alakertaan nuo isot kukat saavat myös jäädä ainakin joksikin aikaa, koska selkäni on ihan katki kaikesta siitä lattialla könyämisestä. Ja puolet urakasta on vielä tekemättä!

Haaste hoidettu! Nyt siis kohti maaliskuuta. Jos vain ehdin, helmikuun lomareissusta olisi kiva laittaa jotain muistiin tännekin (vaikka suurin osa lomasta meni kyllä aikalailla "toipumiseen").

Kaunista kevättalvea <3,

Leena