| Äitini mustaherukka-mutakakku, ohje lopussa |
Onneksi te monet muut olette olleet tunnollisempia tai aikaansaavempia kirjoittelijoita kuin minä, joten monen kuulumisista tiedänkin. Ainakin jotain.
Kiitos myös teille, jotka olette kyselleet mitä mulle kuuluu, kun ei oikein kuulu mitään.
No.
Kun postailee kovin harvakseltaan, on aika hankalaa hahmottaa, mitä on jo tullut kerrottua. Toki omia postauksia voi itsekin peruuttaen silmäillä, mutta sen lisäksi on tietysti joissakin muiden blogien kommenteissa jo tullut mainittua asioista joita ei olekaan omassa blogissaan käsitellyt. Vähän sekava sepustus, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Meillä on siis lähipiirissä ollut surua ja paljon mietittävää ja järjesteltäviä asioita. Ei mitään ennalta arvaamatonta ja äkkinäistä, vaan iäkkään ja läheisen ihmisen kuolema. Surullista ja niin lopullista.
Onneksi rutiinit rullaavat omalla painollaan ja arjen tavallisista asioista olemme löytäneet virkistäviä pilkahduksia. Vanhempani tarvitsivat uuden maton, mutta eivät itse enää jaksaneet sellaista lähteä hankkimaan. Me teimme retken Pirkanmaalle ja veimme mukanamme täältä pääkaupunkiseudulta hankkimani uuden ihanan villamaton heidän olohuoneeseensa. Olihan homman onnistumisessa riskinsä, mutta tunnen heidän makunsa ja olkkarinsa värit ja mittasuhteet. Lopputulos oli oikein onnistunut ja meille kaikille tuli hyvä mieli.
| Sara Hildenin taidemuseo / Moore, Lepäävä äiti ja lapsi (1960-61). Pronssi |
Samalla reissulla kävimme K:n kanssa vielä Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa tutustumassa näyttelyyn Vihreän puun punaiset linnut. En muistanutkaan kuinka kiva ja ennen kaikkea sopivan kokoinen tuo museo on. Taide-elämyksen lisäksi nautimme alakerran kahvilassa ihanat leivonnaiset, todella hyvää kahvia ja annoksen isoista ikkunoista näkyviä maisemia Pispalaan ja Näsijärvelle.
Kevät edistyy, vaikkakin jäätävän hitaasti ja odottelemme vähän kärsimättöminä pihatöiden kanssa. Sormet jo syyhyävät päästä vihdoin aloittamaan toden teolla. Vielä täytyy malttaa. Lumikellot, krookukset, skillat ja kevätkaihonkukka kävivät onneksi jo tervehtimässä, vaikka pari kertaa ovatkin jo uudelleen jääneet lumen alle. Kyllä ne sentään ovat urheita!
Lammikkoon on muuten muuttanut kauniita, mutta niin kylmiä pitkäraajaisia otuksia... joitakin alkueläimiä ehkä??? - jos ulkomuodosta voi jotain päätellä. Tuuli on ollut erityisen kosteata ja jäätävää. Tässä kirjoitellessa lauantaina maa on taas valkoinen ja ilmassa leijailee lumihiutaleita. Voi KÄLY!
Näillä säillä kaipaa keittiöön lämpöä ja hiveleviä tuoksuja, ja siksi olenkin jatkanut innokkaasti jo aikoja sitten aloittamaani hommaa. Viime viikolla kaivoin taas esiin äidiltäni lainatut reseptikansiot ja aloin kerätä teemoittain ohjeita. Ensimmäiseksi päätin koota pienen vihkosen äitini ihanista suklaakakuista ja toivoisin sen valmistuvan kuvineen ja teksteineen äitienpäiväksi. Jotta saan homman valmiiksi ajoissa, minun on vauhdilla vielä leivottava kaikki valitsemani kakkuset ja otettava valmiista leivonnaisista kuvat. Samantyylinen projektihan minulla oli pari vuotta sitten Anoppini reseptikirjoista.
Tulette varmasti saamaan jokusen kakkuohjeen tänne blogini puolellekin, sillä hyvää kannattaa jakaa.
Miten olisi? Maistuisiko äitini Maikin suklaakakku? Uunista leviää ihastuttava lämpö ja tuoksukin on niin lämpimän suklainen ja houkuttava.
| Ta-daa. Onnistui! |
Mustaherukka-mutakakku
12 annosta
200 g tummaa suklaata
150 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
2 tl vanilijasokeria
1 tl leivinjauhetta
200 g mustaherukoita
Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (halk. 24 cm) ja voitele vuoka.
Sulata paloiteltu suklaa ja voi vesihauteessa ja anna jäähtyä.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita jauhojen joukkoon kaneli, vanilijasokeri ja leivinjauhe.
Yhdistä suklaa-voiseos ja muna-sokerivaahto varovasti ja sekoita joukkoon jauhoseos.
Kaada puolet taikinasta vuokaan ja ripottele päälle mustaherukat.
Levitä päälle loput taikinasta.
Paista mustaherukka-mutakakku 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.
Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.
Tarjoa kakun kyljessä jäätelöä tai kermavaahtoa.
Kivoja kevätpäiviä kaikille! Voikaa hyvin <3
Leena
Harmittaa kun täältä ei saa mustaherukoita. Ostin viime vuonna pensaan alun, mutta menee varmaan vuosia ennenkuin alkaa saada marjoja.
VastaaPoistaMistähän se johtuu, etteivät siellä ymmärrä mustaherukoiden päälle?
PoistaAinakin mun mielestä mustaherukka on maultaan tosi elegantti, tosin samalla myös aika vahva maku. Löytyykö sieltä kuitenkin vaikka cassis-likööriä, jota voisi edes vähän joihinkin herkkuihin lorauttaa? Vaikka eihän se kai samoja terveysvaikutuksia tuo kuin oikea marja ;)
Sielun silmin katselin maisemia Pispalaan ja Näsijärvelle - tytär asuu lähitienoolla ja ovat kovin mieluisia fillarireittejä nuo mainitsemasi...
VastaaPoistaPispalan rinteisiin olisi ollut kiva ennättää treenaamaan ennen fillarikoitostamme, mutta pukannut sen verran lunta, että on ollut pakko fillaroida hieman lähempänä ja entistä enenmmän spinning-pyörillä vielä tähänkin vuodenaikaan, hih...
Namskis - mustaherukka on aatelia.... sopii mihin vain!
Kaikkea hyvää ja voimaannuttavia auringosäteitä kevääseenne!
Jep. Pispalan puuportaat antavat voimaa reisiin ja pakaroihin. Ja verenkierto ja hengitys saavat kunnon buustin. Minä en enää nykyisin voi itseäni täysillä haastaa, mutta muistan sen tunteen kun jaksoi huhkia äärirajoille asti.
PoistaOnneksi spinning on keksitty, sillä muu harjoittelu taitaisi ainakin tänään jäädä hiihdon varaan ;)
Kiitos, samoin teille kevätvoimaa!
Nam,kakku kuulostaa tosi ihanalta.Täältä löydän mustaherukoita pakasteena,joten ehkä vpisin joskus leipoa tuollaisen.
VastaaPoistaOsanottoni läheisen poismenon johdosta.
Tosi ihanaa oli taas nähdä täällä.postaus sinulta Leena,niitä on kaivattu.Kaunista ja toivottavasti lämmintä vappuviikkoa🎈🎈🎈
Kiitos osanotosta Jael.
PoistaKakku on tosi ihanaa ja voit arvata, että tämä "suklaakakku-projektini" on ollut K:lle mieluinen. Pakastin alkaa täyttyä ja oma vyötärönappini tuntuu hieman tiukalta.
Lämmintä ja aurinkoa on tosiaankin riittänyt muutaman päivän.