torstai 7. marraskuuta 2019

Ällistyttävän huikea Meteora




Kuun vaihteessa vietimme muutaman päivän syyslomasen Kreikassa, tarkemmin sanottuna Thessalonikissa. Katselimme pari päivää kaupunkia, mutta teimme sieltä myös kokopäiväretken keskemmälle Kreikkaa Meteoran huikeisiin maisemiin. Meteora on upea luonto- ja luostarialue Kalampakan kunnassa Tessaliassa. Alueella on useita ortodoksisia luostareita, jotka on rakennettu luonnon hiekkakivikallioon ajan saatossa muovautuneiden korkeiden kalliopylväiden päälle. Aivan henkeäsalpaavan upeita näkymiä!
Mieleen tuli väistämättä muutama vuosi sitten tekemämme reissu erääseen Kiinan maaseudulla sijaitsevaan luonnonpuistoon. Mutta nyt oltiin siis Euroopassa!






Kalloimuodostelmat ovat syntyneet eroosion ja maan liikkeiden ansiosta n. 60 miljoonaa vuotta sitten. Muodostelmia ovat muovanneet myös vesi ja maanjäristykset.  Kalloimuodostelma koostuu 24 suuresta ja noin sadasta pienemmästä kalliopylväästä. Korkeimmat pylväistä ovat yli 600 metriä korkeita. Alueella on nykyisin kuusi toiminnassa olevaa luostaria ja se on Unescon maailmanperintökohde. Me pääsimme retkellämme sisälle kahteen eri luostariin, mutta monia muita ihailimme vain ulkopuolelta.







Ensimmäiset erakkomunkit asettuivat alueelle 1000-1100-luvulla. Alunperin munkit olivat jonkinlaisia askeetikkoja, jotka rakensivat kallioluoliin pieniä rukouspaikkoja ja jonne he kiipesivät henkensä kaupalla jyrkkiä kallioseiniä pikin kavuten. Ensimmäiset varsinaiset luostarit perustettiin alueelle 1300-luvulla, kun munkit tarvitsivat parempaa suojaa turkkilaisten valloitettua Tessalian alueen. Myös ainakin venetsialaiset, albaanit, normannit ja Napoleon hyökkäilivät tälle rajaseudulle. Luostarit toimivat silloin mainioina suojapaikkoina, koska niihin oli äärimmäisen vaikeaa päästä. Tietenkin kaikki luostarien rakennusmateriaalit oli ensin täytynyt kuljettaa ylös vuorenseinämiä pitkin, eli melkoinen voimainponnistus ja vaarallinen operaatio luostarin rakentamisen täytyi olla. Luostaritoiminnan harjoittamiseksi tarvittiin pitkiä tikkaita tai vinssejä ja nostokoreja tai verkkoja, joiden avulla ihmiset, eläimet ja kaikenlaiset tarvikkeet nostettiin aina ylös. 



Meteorassa oli 1400-luvulla enimmillään 24-30 luostaria. 1920-luvulla alueelle rakennettiin tiet ja luostareihin rakennettiin kulku siltojen ja kallioon hakattujen portaiden kautta. Pientä siltaa ja portaita pitkin nytkin nousimme viimeiset osuudet vierailemiimme luostareihin, mutta nykyisin kaikki siis hoituu hyvin helposti ja turvallisesti.



Pitkään monet luostareista olivat pieniä ja vaatimattomia, mutta suuri osa nykyisistä luostareista on restauroitu todella hienoon kuntoon. Niissä on ihastuttavia puutarhoja ja hyvin hoidettuja pihoja ja rakennuksia. Sisätiloissa ei saanut valokuvata, mutta niissä oli upeita kullattuja ikoneita, suitsukkeita, kynttilöitä ja kallisarvoisia reliikkejä. Paljon sellaista, mitä tällainen ortodoksisuuteen tarkemmin perehtymätön matkaaja ei oikein hahmotakaan. Jonkinlainen salaperäisyyden ja henkisyyden verho raottuu vain vähän, mutta huolella ja pieteetillä hoidetulta kaikki näyttää.









 Nykypäivänä alue on suosittu pyhiinvaellus- ja turistikohde. Koska me olimme reissussa varsinaisen turistisesongin ulkopuolella, saimme kuljeskella pienehkön ryhmämme kanssa aika rauhassa. Oppaamme kertoi, että olemme hyvin onnekkaita, koska paikan hienous pääsi upeasti esille ilman hälinää ja jatkuvaa ihmisvirtaa. Ja tottahan se on, kyllä luostarin alueella pitää olla rauhallista ja tilaa myös hiljaiselle mietiskelylle ja ihmettelylle. Pienenä anekdoottina voin muuten mainita, että Meteora nähdään yhtenä päätapahtumapaikoista James Bond-elokuvassa Erittäin salainen.


Koska mitkään itse ottamamme valokuvat eivät tee oikeutta alueen huikeille maisemille, laitan tähän videon, joka kannattaa todellakin katsoa. Toivottavasti saatte videon toimimaan. Ja pieni etukäteisvaroitus: Heikkopäisiä saattaa vähän huimata!



Jos video ei aukea, postaukseni lopussa on vielä linkki, jonka takaa sama video pitäisi löytyä.

Nämä kaksi luostaria, joissa vierailimme ovat yhä toiminnassa ja siksi siellä piti olla olkapäät ja käsivarret peitettynä. Onneksi mukana oli villatakki, mutta koska olin liikkeellä vain tavallisissa puuvillahousuissa (en siis pitkähkössä hameessa, yllätys yllätys!), piti vyötäisille kietaista housujen päälle lainahame. Niitä riippui sisääntulo-oven vieressä naulassa kaikissa ankeissa harmaanraidallisissa väreissään. Muuten kietaisuhame oli ihan mukava, mutta portaissa noiden helmojen kanssa sai kyllä tottumaton olla tarkkana.



Retkiä Meteoraan tehdään paljon muualtakin Kreikasta, esimerkiksi Ateenasta ja vähän lähempää Pargasta. Meidän retkemme Thessalonikista kesti koko päivän, mutta oli kyllä kaiken sen ajan ja vaivan arvoinen. Matkalla näimme vaihtuvia maisemia. Erityisesti mieleen jäi kuuluisa Olympos-vuori, jonka huipulla niiden kaikkien kreikkalaisten jumalien kerrottiin asustavan. 

Avartavaa oli myös pysähtyä lounaalle pieneen kylä-tavernaan. Kärpäset surisivat parvissa, ouzoa tarjoiltiin pieniin laseihin aperitiiviksi ja moussaka maistui! Iltapäivällä pääsimme myös vierailulle työpajaan, jossa ikonimaalari selvitti meille pyhien kuvien maalaukseen liittyviä vaiheita, tiukkoja sääntöjä ja symbolien merkityksiä. Todella mielenkiintoista!




Olen aiemmin vieraillut vain muutamalla kesäisellä Kreikan saarella, mutta olin nyt ensimmäistä kertaa alkutalvesta ja mantereella. Tunnelma Thessalonikissa poikkesi turistisaarten aurinkoisesta sinivalkoisesta tunnelmasta kuin yö ja päivä. Toki tällä kerralla myös talvinen vuodenaika ja vallitseva säätila vaikuttivat kokemaani. Thessalonikissa vietimme jopa pari sateista ja koleaa päivää. Siitä huolimatta oli todella kiva nähdä myös tätä puolta Kreikasta, ei pelkästään aurinkoista ja ihanaa turistitunnelmaa, johon olin aiemmin tottunut.

Taas oli muuten reissu pelastettu, koska onnistuin bongaamaan näköalapaikalla  kamerani linssiin yhden hääparin. Se on ollut pitkään tavoitteeni jokaisella matkalla. Joskus onnistun, joskus en. Nyt oli onni matkassa!



Saatan vielä myöhemmin kirjoitella päivistämme myös sateisessa Thessalonikin kaupungissa. Ainakin muutama kissakuva on pakko laittaa Kanavalle, kunhan tässä saa taas itsensä vauhtiin.

Voimia marraskuun päiviin. 

Tänä aamuna oli muuten Helsingissäkin maa valkoisena!

Halit,
Leena

https://mygreecetravelblog.com/2015/03/15/majestic-meteora/

An aerial video tour of the six monasteries in the marvellous Meteora district of mainland Greece

8 kommenttia:

  1. Upeita huikeita maisemia, minu pyörryttää jo pelkät kuvat. Miten kukaan uskaltaa asua tuollaisen nyppylän laella, vaikka aidattu piha onkin? Huh. Hienoa, että näitä rakennuksia säilytetään, ja toivottavasti eivät turistilaumat niitä liikaa kuluta.
    Maailma on ihmeitä täynnä.
    Mukavaa, että teilläkin jo maa valkaistuu, edes hetkeksi. Raikkaita, lempeitä tuulia sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä oikeasti huima paikka.

      Vierailemissamme luostareissa mielestäni parasta olivat kerrassaan upeat näköalat. Syynä saattaa olla se, etten ole riittävästi perehtynyt ortodoksi-uskontoon sinänsä. Tosin vierailun jälkeen tuli kyllä sellainen olo, että olisi kiva ymmärtää sitäkin puolta enemmän. Ikonimaalaus näyttäytyi hyvinkin mielenkiintoisena.

      Maailmassa on tosiaan paljon ihmeitä ja hienoja paikkoja!

      Ja juu, vielä näin illallakin maa on yhä valkoinen. Jeee!

      Poista
  2. Upeita kuvia! Haluaisin niin nähdä Meteoran joskus, mutta kuulemma siellä täytyy kiivetä monta sataa askelta luostarille ja en oikein jaksa kiivetä keuhkojen huonon kunnon takia. Oliko teidän retkellänne paljon kiipeilyä? Olen kuullut, että jossakin luostarissa käynti onnistuisi ilman kiipeämistäkin. Teidän retkenne kuulosti ihanalta.Paljon nähtävää ja vielä käynti ikonimaalarin työpajassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!
      Vierailimme vain kahdessa luostarissa ja st Stephen oli sellainen, johon pääsi autolla ihan pihaan asti. Luostarin alueella oli toki muutama porras esimerkiksi WC:hen mennessä, mutta muuten muistaakseni ei tarvinnut enempiä kiipeillä. Varlaan-luostariin sen sijaan taisi olla yhteen suuntaan vähän yli 100 porrasta. Itselleni se ei tuntunut pahalta ainakaan näin talviaikaan kun lämpötila oli ehkä noin 17 astetta, mutta ryhmässämme oli englantilainen vanhempi herra, joka liikkui kahden kepin kanssa ja hänelle kiipeäminen näytti olevan aika raskasta. Kannattaa siis tosiaan etukäteen selvittää kulkureittejä. Tärkeintä on varmasti varata riittävästi aikaa, ettei tarvitse kiirehtiä, vaan voi tasata hengitystään rauhassa.

      Toivottavasti vierailusi tuolla joskus jotenkin järjestyy :)

      Poista
  3. Ooh mitä kuvia.Ja miten uskomattoman huikeita paikkoja; nuo kalliomuodostelmat ovat ihan häkellyttävän upeita. Thessaloniki on muuten kaupunki jossa olen aina halunnut vierailla, en ole koskaan ollut Kreikassa, mutta kaupunki kiehtoo, ihan historiansakin vuoksi. Uskomatonta on myös miten nuo luostarit on onnistuttu rakentamaan tuollaisiin paikkoihin, mutta tällä omassa maailmankolkassa on kreikkalaisortodoksinen luostari joka rakennettu kallioon, joten näköjään kreikkalaiset osaavat tehdä tuollaista, tosin nuo Meteoran kalliot ovat paljon upeampia (kuvia siitä luostarista Jerikon yläpuolella täällä https://www.rantapallo.fi/jaeli12/2016/04/24/paiva-palestiinassa-osa-2/) Ihana kissakuva ja hieno kuva myös hääparista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Pitääpä kurkistaa myös palestiinan luostariin kuviesi kautta :) Ortodoksi-munkit ovat varmasti halunneet viedä kaikki ikoninsa ja muut kalleutensa suojaan jonnekin varmaan paikkaan. Korkea pystysuora kallioseinä taitaa olla ainakin hyvä hidaste rosvojen tiellä.

      Poista
  4. Voi jestas mikä paikka! Ihan uskomaton!

    Katsoin myös videon ja alkoi kyllä jaloista vetää suonta samantien :). Mietin, että olisinko mahtanut uskaltaa kiivetä yhteenkään luostariin asti, kun jopa Torronsuon näkötorni on mulle liikaa...

    Kalliot on kyllä erikoisia. Samaan aikaan karuja, mutta silti vihreitä.

    Kaikki Ortodoksisuuteen liittyvät ulkoiset puitteet on kyllä niin runsaita ja loisteliaita, että niissä riittää näin luterilaiseen vaatimattomuuteen tottuneella kyllä ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

    Ikimuistoinen reissu varmasti. Kiitos kun jaoit nämä kuvat paikasta, jonka olemassaolosta ei ollut aavistustakaan ennen tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli just sellainen voi jestas! Ylhäällä tuntui kyllä turvalliselta, jos ei mennyt keikkumaan ihan reunalle. Tosin mulla taitaa puuttua melkein kokonaan tuo korkeiden paikkojen kammo, mutta K yrittää pysyä aina kaukana reunoista, joten aavistan suonenveto-tunteen ;)

      Itse taidan olla myös aika suoraviivainen ja simmpeli ihminen ja vähän vierastan kaikkea kovin vahvasti kullattua ja kiemuraista, koukeroista, salaperäistä hämärää ja vahvoja tuoksuja, mutta tuollaisessa paikassa sellainen jotenkin niinkuin kuuluu sinne. Huomasin kuitenkin, että aika nopeasti teki mieli siirtyä sisältä valoisiin ulkotiloihin ja avarien näkymien äärelle.

      Oli itselle hieno kokemus ja kiva, jos sinäkin sait kuvistani vaikka vain aavistuksen tuosta kummallisesta paikasta.

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!