maanantai 18. syyskuuta 2017

Totuus vai muunneltu totuus?




Onko valokuva totta vai valhetta? Ja nyt en siis puhu nykyaikaisista kuvankäsittely-kikkakolmosista, vaan ihan tavallisista, vaikkapa bloggaajan postaukseensa liittämistä valokuvista. 

Kameran ajatellaan usein peilaavan tai jäljentävän todellisuutta sellaisenaan, toisin kuin vaikkapa piirros tai maalaus. Yleisesti ajatellaan, että esimerkiksi maalaukseen liittyy aina vahvasti taiteilijan oma tulkinta kohteesta. 

Vaikka kamera eräässä mielessä todella vangitsee todellisuutta, eikä vain tulkitse sitä, ovat myös valokuvat kuitenkin todellisuudessa kuvan ottajan tulkintoja maailmasta. Jokaisen kohteen voi tietysti tallentaa valokuvaksi lukemattomilla eri tavoilla. Se mitä kuvassa lopulta näkyy, on vain yksi vaihtoehto monista. Kuvaajan päätösvallassa on esimerkiksi valita  kuvauspaikka, kameran suunta ja kuvakulma. 

Ja jotta asia olisi vielä mutkikkaampi, kuvan ottajan lisäksi myös kuvan katsojalla on oma roolinsa tässä pelissä. Jokainen  katsoja  tulkitsee kuvaa omalla tavallaan heijastellen siihen kokemuksiaan, muistojaan ja tietojaan. 

Tällaisia mietin, kun sunnuntaikävelylläni kannoin mukanani kameraa ja olin aikeissa napsaista muutaman kuvan huudeista ennen varsinaisen syksyn saapumista. Tulin ajatelleeksi, miten eri tavalla ympäristöä voi tosiaan kuviinsa tallentaa.

Itse kaivan kameran täällä kotikaduilla esille yleensä silloin, kun haluan tallentaa jonkin kauniin yksityiskohdan tai maiseman. Samalla jää sitten kuvaamatta paljon kiinnostavaa tai ainakin tasapuolisuuden nimissä maisemaan oikeasti kuuluvaa, mutta ehkä vähemmän viehättävää puolta. 

Ajattelin tarjoilla nyt kaksi vaihtoehtoista tulkintaa sunnuntai-lenkkini varrelta. Kumpikin ihan yhtä totta, kameran suuntaus vain vähän erilainen. 

Tervetuloa mukaan kierrokselle. Saat arvailla, kummasta versiosta tässä ensimmäisessä on kyse: 


























Vieläkö jaksat? Nyt olisi tarjolla sama retki uudelleen toisin silmin katsottuna:











































Mahtavaa, jos jaksoit tänne asti! 

Ennen kuin lähdetään kahville jonnekin, minua kiinnostaisi tietää, kummalla tavalla sinä katsot lenkkimaisemiasi mieluummin?

Ja selvennykseksi sanon, ettei tämä postaus tarkoita, että tästä lähtien kuvailen teille pelkkiä roskakasoja tai romufillareita, vaan lupaan jatkossakin kuvailla niin Amsterdamin kauniita kanavia ruska-asuissaan, kuin viehättäviä yksityiskohtia reissujemme varrelta. Nyt oli kuitenkin virkistävää etsiä vähän erilaista kuvakulmaa ja huomasin muuten, että olisi vielä kolmaskin tapa: esitellä sellainen neutraali katunäkymä sen kummemmin rajailematta tai zoomailematta ja vasta jälkeenpäin sitten ihmetellä mitä kuvaan kulloinkin on tarttunut. Ehkäpä toteutan sellaisenkin joskus.

Tot ziens,
Leena 

6 kommenttia:

  1. Joo. Huomaan, että vaikka ei haluaisi kauheasti kaunistella asioita, kuvia tulee väistämättä otettua enemmän omasta mielestä kauniista asioista. Se on kai inhimillistä, mutta ainakin minua kiinnostaa muiden ottamissa kuvissa myös sellaiset näkymät, joissa on ihan tavallista arkista ympäristöä ja elämää. Ainakin sellaisista paikoista, joissa ei ole itse käynyt.
    Mitäs jos sinäkin nappaisit idean ja näyttäisit saksalaista tai kölniläistä elämänmenoa vähän lisää ;) Mua kiinnostais, sillä Kölniä ja sen kulmia tunnen tosi huonosti.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli aivan huippuhyvä postaus!
    Esteetikkona kuvailen minäkin aina sitä kaunista puolta, rajaan pois roskikset ja rikkinäiset fillarit tai muut epäkohdat, mutta......"rumassakin" puolessa on oma viehätyksensä, sillä se huokuu elämää.
    Graffitit ja vihreä fillari olivat mieleeni, samoin nuo vähän kulahtaneet ja unohdetut puutarhatontut. Kummassakin kuvassa on tarina, todellinen sellainen.

    Valitsen silti loppukädessä tuon esteettisemmän retken, koska rakastan niin vehreyttä ja siisteyttä :)

    Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Niin. Sitäpaitsi taitaa nuo roskikset olla vähän samanlaisia kaikkialla.

    Minäkin kuvailen mielelläni kauniita juttuja, mutta voit arvata, että oli aika rentouttavaa, kun ei tarvinnut yhtään miettiä että millähän tuonkin kamalan romukasan saisi rajattua fiksusti kuvan ulkopuolelle. Ja siinä sitä sitten mopo meinasi karata ihan käsistä, kun innostuin ; ))

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoisia kuvia! Marianna tuossa jo sanoo, että esteetikkona kuvaa kaikkea kaunista. Sama vika minulla. Noita elämän rosoisuuksia pitää myös oppia kuvaamaan. Toiset osaavat sen taidon ja silloin valokuvista tulee mielenkiintoisempia. Tai pitäisikö sanoa... uskaltavat valokuvata myös sitä elämän nurjaa puolta. Sinä olet hyvin onnistunut kuvaamiskohteissa! Nämä olivat erilaisia kuvia. Paljon on kuvaamistaidoissa minulla opittavaa. Kiitos, tämä oli opettava sessio :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tuula :)
    Vaikka oli tosiaan hauskaa vaihtaa välillä kuvakulmaa, olisi kyllä aika tylsää aina etsimällä etsiä niitä surkeita näkymiä. Kuvasin jo kaikki pursuavat roskikset näillä main ja se saa hetkeksi riittää. Silmäni mieluummin haeskelee niitä esteettisiä puolia. Kauniita päiviä sinne Turkuun!

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!