East Anglia, Fasbourn Hall

East Anglia,  Fasbourn Hall

Kuten taannoin kerroin, vuokrasimme auton ja lähdimme pois Cambridgen vilinästä. Jatkoimme matkaa East Angliaan eli Brexitin sydänmaille.

Pakko sanoa, että olen älyttömän ylpeä Kn aivojen joustavuudesta. Hän kurvaili suvereenisti vasenta kaistaa eikä riitä, että kaista on vasen, vaan tietysti myös auton vaihdekeppi on vasemman käden hoideltavana ja kaikki muukin ikäänkuin päinvastoin. Minua aluksi jännitti, mutta vähitellen rentouduin kun huomasin, että homma toimii näinkin. Pisteet kuskille!

Olimme varanneet B&B-majoituksen Suffolkin maakunnasta Buxhallista, ihan maaseudulta. Vietimme reissussa myös hääpäiväämme, joten päätimme satsata majapaikan viihtyisyyteen ihan kunnolla. Ja kyllä kannatti. 

Ainoa Fasbournin haittapuoli (vai hyvä?) on sen syrjäisyys. Buxhall on aivan maaseutua. Sinne ei ehkä yhden yön majapaikkaa tarvitsevat juuri eksy ja siellä pitää kyllä olla auto käytössä. Tässä majapaikassa tarjoillaan vain aamupala, joten sieltä on lähdettävä muualle ruokailemaan. Onneksi lähimmät ruokaa tarjoavat pubit ovat 5-10 minuutin automatkan päässä.  

Talon edustalla komeili kaunis keskiaikainen silta.

Etuovelle sai kävellä laventelikäytävää.

Fasbourn Hall on rakennettu 1400-luvulla ja sitä on myöhemmin laajennettu ja restauroitu vanhaa säilyttäen ja vaalien. Talossa on vieraiden käytössä kolme ylellistä makuuhuonetta, tyylikäs tilava halli sekä aamiaishuone. 

Tuloilta oli hieman vilpoisa, ja isäntäpari oli sytyttänyt hallin takkaan tulen ja saimme nautiskella kupilliset englantilaista teetä takkatulen loisteessa. Ei hassumpaa.

Talon valoisa sali (drawing room) hallin päädyssä.

Hallista noustiin portaikkoa pitkin vierashuoneisiin.

Talon isäntäpariskunta, Clive ja Nicky, huolehtivat vieraistaan lämpimän ystävällisesti, mutta osasivat myös antaa vieraiden olla sopivasti rauhassa. Clive muuten valmisti aivan älyttömän maistuvan aamiaisen ja vaikka en ole munakokkelin ystävä, sekin oli täällä tavattoman hyvää. Pihamaalla käyskenteli talon omia kanoja ja keittiöpuutarhan kasvihuoneessa kasvoi biologisesti viljeltyjä kirsikkatomaatteja.

Aamiaishuone kylpi auringossa. Muuten kuva ei tee oikeutta todella kauniille huoneelle.

Aamupalalla tapasimme kahden muun vierashuoneen asukkaita. He olivat englantilaisia ja heidän kanssaan oli kiinnostavaa keskustella vaikkapa juuri Brexitistä. East Anglian alueella äänestettiin vahvasti EUsta eroamisen puolesta. Vieraat ja isäntäväkikin olivat sitä mieltä, että englantilaiset eivät loppupeleissä ymmärtäneet mistä oikein äänestivät halutessaan eroa EUsta. Laajoille joukoille tärkein asia näytti äänestyksessä olevan siirtolaiskysymys. Heidän mielestään siirtolaisia oli yksinkertaisesti liikaa. No, vilahti puheissa myöskin huoli siitä, että osa varsinkin vanhemmasta väestöstä unelmoi Englannin vanhoista suuruuden päivistä ja niitä haikaillaan takaisin. Se kyllä kuulosti aika pelottavalta sanoisin. Muina aikoina emme noihin  toisiin vieraisiin sitten törmänneetkään.

Makuuhuoneemme

Huoneessamme oli Nespressokone. Aah, mikä pelastus! Aamupalalla tee oli parempaa kuin paikallinen kahvi.

Huoneessa oli luettavaa, jos uni ei ota tullakseen. Aamulla joku vieraista kysäisi, oliko meidän huoneessamme kummitellut. Mitähän kirjoja heille oikein  oli ollut varattuna? Liian jännittäviä?

Talon pihassa oli viehättävä puutarha, vanhoja muurin jäänteitä, keskiaikainen silta ja isoja valkoisia ankkoja uiskentelemassa sillan alla. Kaikki tämä sopi tismalleen mielikuviini englantilaisesta maaseudusta. No, ehkä vähän kliseetä, mutta silti totta. 

Näkymä on kuvattu huoneemme ikkunan läpi. Siksi heijastukset. Vai oliko tuo se kummitus?

Teimme ihania pitkiä kävelylenkkejä maaseutuympäristössä ja nautimme kauniista peltomaisemista ja talojen peri englantilaisesta arkkitehtuurista. Tunnelma oli kummallisen kiireetöntä ja välillä melkein pysähtynyttä.

Vanhaa roomalaisten aikoinaan rakentamaa tietä

Kävelyretkellä käännyimme paluumatkalle vanhan kirkon ja hautausmaan kohdalla.

Joidenkin talojen katot olivat todella kauniita. Tämä talo oli maalattu kuuluisalla Suffolkin pinkillä.

 Ikkunasta näkyi täysikuu utupilven takaa. Huomaatko valkoiset ankat?

Teimme Fasbournista autoretken myös itärannikolle. Olin jo etukäteen toivonut pääseväni rannalle Pohjanmeren toiselle puolelle. Siis vastapäätä näitä meidän nykyisiä Hollannin kotirantojamme.

Siitä reissusta kerron sitten toisessa postauksessa.
Nyt kuitenkin Doei!
Kesäistä viikonloppua ja kivoja päiviä kaikille!!

Leena