perjantai 5. elokuuta 2016

East Anglia, Fasbourn Hall


East Anglia,  Fasbourn Hall




Kuten taannoin kerroin, vuokrasimme auton ja lähdimme pois Cambridgen vilinästä. Jatkoimme matkaa East Angliaan eli Brexitin sydänmaille.

Pakko sanoa, että olen älyttömän ylpeä Kn aivojen joustavuudesta. Hän kurvaili suvereenisti vasenta kaistaa eikä riitä, että kaista on vasen, vaan tietysti myös auton vaihdekeppi on vasemman käden hoideltavana ja kaikki muukin ikäänkuin päinvastoin. Minua aluksi jännitti, mutta vähitellen rentouduin kun huomasin, että homma toimii näinkin. Pisteet kuskille!

Olimme varanneet B&B-majoituksen Suffolkin maakunnasta Buxhallista, ihan maaseudulta. Vietimme reissussa myös hääpäiväämme, joten päätimme satsata majapaikan viihtyisyyteen ihan kunnolla. Ja kyllä kannatti. 




Ainoa Fasbournin haittapuoli (vai hyvä?) on sen syrjäisyys. Buxhall on aivan maaseutua. Sinne ei ehkä yhden yön majapaikkaa tarvitsevat juuri eksy ja siellä pitää kyllä olla auto käytössä. Tässä majapaikassa tarjoillaan vain aamupala, joten sieltä on lähdettävä muualle ruokailemaan. Onneksi lähimmät ruokaa tarjoavat pubit ovat 5-10 minuutin automatkan päässä.  


Talon edustalla komeili kaunis keskiaikainen silta.

Etuovelle sai kävellä laventelikäytävää.

Fasbourn Hall on rakennettu 1400-luvulla ja sitä on myöhemmin laajennettu ja restauroitu vanhaa säilyttäen ja vaalien. Talossa on vieraiden käytössä kolme ylellistä makuuhuonetta, tyylikäs tilava halli sekä aamiaishuone. 

Tuloilta oli hieman vilpoisa, ja isäntäpari oli sytyttänyt hallin takkaan tulen ja saimme nautiskella kupilliset englantilaista teetä takkatulen loisteessa. Ei hassumpaa.

Talon valoisa sali (drawing room) hallin päädyssä.


Hallista noustiin portaikkoa pitkin vierashuoneisiin.

Talon isäntäpariskunta, Clive ja Nicky, huolehtivat vieraistaan lämpimän ystävällisesti, mutta osasivat myös antaa vieraiden olla sopivasti rauhassa. Clive muuten valmisti aivan älyttömän maistuvan aamiaisen ja vaikka en ole munakokkelin ystävä, sekin oli täällä tavattoman hyvää. Pihamaalla käyskenteli talon omia kanoja ja keittiöpuutarhan kasvihuoneessa kasvoi biologisesti viljeltyjä kirsikkatomaatteja.


Aamiaishuone kylpi auringossa. Muuten kuva ei tee oikeutta todella kauniille huoneelle.

Aamupalalla tapasimme kahden muun vierashuoneen asukkaita. He olivat englantilaisia ja heidän kanssaan oli kiinnostavaa keskustella vaikkapa juuri Brexitistä. East Anglian alueella äänestettiin vahvasti EUsta eroamisen puolesta. Vieraat ja isäntäväkikin olivat sitä mieltä, että englantilaiset eivät loppupeleissä ymmärtäneet mistä oikein äänestivät halutessaan eroa EUsta. Laajoille joukoille tärkein asia näytti äänestyksessä olevan siirtolaiskysymys. Heidän mielestään siirtolaisia oli yksinkertaisesti liikaa. No, vilahti puheissa myöskin huoli siitä, että osa varsinkin vanhemmasta väestöstä unelmoi Englannin vanhoista suuruuden päivistä ja niitä haikaillaan takaisin. Se kyllä kuulosti aika pelottavalta sanoisin. Muina aikoina emme noihin  toisiin vieraisiin sitten törmänneetkään.


Makuuhuoneemme






Huoneessamme oli Nespressokone. Aah, mikä pelastus! Aamupalalla tee oli parempaa kuin paikallinen kahvi.




Huoneessa oli luettavaa, jos uni ei ota tullakseen. Aamulla joku vieraista kysäisi, oliko meidän huoneessamme kummitellut. Mitähän kirjoja heille oikein  oli ollut varattuna? Liian jännittäviä?



Talon pihassa oli viehättävä puutarha, vanhoja muurin jäänteitä, keskiaikainen silta ja isoja valkoisia ankkoja uiskentelemassa sillan alla. Kaikki tämä sopi tismalleen mielikuviini englantilaisesta maaseudusta. No, ehkä vähän kliseetä, mutta silti totta. 






Näkymä on kuvattu huoneemme ikkunan läpi. Siksi heijastukset. Vai oliko tuo se kummitus?

Teimme ihania pitkiä kävelylenkkejä maaseutuympäristössä ja nautimme kauniista peltomaisemista ja talojen peri englantilaisesta arkkitehtuurista. Tunnelma oli kummallisen kiireetöntä ja välillä melkein pysähtynyttä.




Vanhaa roomalaisten aikoinaan rakentamaa tietä



Kävelyretkellä käännyimme paluumatkalle vanhan kirkon ja hautausmaan kohdalla.




Joidenkin talojen katot olivat todella kauniita. Tämä talo oli maalattu kuuluisalla Suffolkin pinkillä.


 Ikkunasta näkyi täysikuu utupilven takaa. Huomaatko valkoiset ankat?

Teimme Fasbournista autoretken myös itärannikolle. Olin jo etukäteen toivonut pääseväni rannalle Pohjanmeren toiselle puolelle. Siis vastapäätä näitä meidän nykyisiä Hollannin kotirantojamme.

Siitä reissusta kerron sitten toisessa postauksessa.
Nyt kuitenkin Doei!
Kesäistä viikonloppua ja kivoja päiviä kaikille!!

Leena    


  


4 kommenttia:

  1. Kylläpä olikin idyllinen paikka, aivan ihanat huoneet ja sisustukset.

    Mekin olemme miettineet autolomaa Britanniassa, mutta juuri tuo ajaminen jännittää vähän. Minulla menee jalankulkijanakin aina pari päivää tottumiseen!

    Brexit oli puheenaiheena myös Skotlannin lomallamme ja moni vaikutti huolestuneelta tulevaisuuden suhteen. Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja ja tuntuu, että niitä juuri nyt haetaan - on kyse sitten muureista, brexitistä, rajojen sulkemisesta.....aikamme harhat.

    Kiitos iki-ihanista kuvista - niistä huokuu leppoisaa tunnelmaa :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sinulle kommentista!
    Hassua muuten, että jalankulkijallekin tuo liikenteen toispuoleisuus aiheuttaa päänvaivaa ja vaaratilanteita. Etenkin vilkkaiden katujen ylityksessä saa olla kieli keskellä suuta.

    Mutta autolomaa voin suositella, jos ainakin toisella on joustava pää ;). Minä taisin lähes koko matkan liikenneympyröissä puristaa silmät tiukasti kiinni. Hyvä että vain toinen meistä oli ratissa.

    Rentoa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea hääpäivän johdosta. Tunnelmallisessa paikassa sitä juhlitte.
    Brexit on puhuttava aihe ja varsinkin, kun olitte vielä paikassa, jossa Brexitin puolesta on äänestetty.
    Mielenkiintoista varmasti puhua englantilaisten kanssa asiasta. Menneisyyden suuruutta kaipasivat, hurjaa.
    Ihanat maisemat ja kuvat ja tuo teidän majapaikkanne on tosi romanttinen.
    Ihastuttava postaus!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tuula.
    Fasbourn Hall oli kyllä tosi romanttinen.
    Itse sisustan skandinaavisemmin, mutta tuolla kukkatapetit ja runsaat koristelut kuuluivat ympäristöön ja näyttivät viehättäviltä.
    Keskustelut olivat kiinnostavia, mutta paikallisten murre oli sen verran kimuranttia, että nopeassa keskustelussa sai olla tarkkana. Joihinkin sanontoihin jouduin myöhemmin päivällä pyytämään K:lta selvennystä, kun olivat minulta menneet vähän ohi.

    Olen mielissäni, jos tykkäsit postauksesta.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!