 |
| Naapurin parveke kukoistaa yhä. |
Vanha vaelluskenkäni sanoi viikonlopun patikointiretkellä raks. Voihan nenä! Kymmenen kilometrin lenkistä viimeisen kolmanneksen lonksutin kengällä, joka pysyi koossa vain nauhoilla kokoon kasattuna. Onneksi nauhat olivat pitkät! Rakas vanha lapikkaani teki kyllä irtisanomis-ilmoituksensa kreivin aikaan, sillä lähiaikoina tarvitsen taas kunnon kenkiä kävelyyn.
Vanhoja buutseja tulee varmasti vielä ikävä. Huomasin luoneeni vanhoihin vaelluskenkiini niin vahvan luottamussuhteen, että itsekin ihan hämmästyin. Toisaalta ovathan ne kuljettaneet minut monen rotkon, harjanteen, louhikon, suon ja rämeikön läpi niin Grand Canyonissa, Atacaman autiomaassa Chilessä, Alpeilla, Kanarian saarilla kuin Italiassakin ja missä vielä...?? Siis hyvin palvelleet ja leponsa ansainneet.
Uusien valitseminen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu, mutta merkkiuskollisena valitsin lopulta saman valmistajan uudemman mallin. Minulla on vähän ongelmalliset jalkaterät, joten kenkien on oltava kunnolliset pidemmillä reissuilla. Toivottavasti näiden kanssa on edessä yhtä monta mieliin painuvaa retkeä.
Tässä vielä muutama kuva viikonlopun ruskamaisemista.
Marraskuu on alkanut vaihtelevissa, mutta melko lämpimissä keleissä. Lämpötila on huidellut kymmenen asteen molemmin puolin, ja aurinko on paistellut kiitettävästi. Kuulin ja näin somessakin, että Suomessa on jo saatu paikoin ihailla ensilunta. Kaunista, mutta ei sitä kyllä suoranaisesti ikävä ole. Näin marraskuussa tulee aina mieleen, että Amsterdam on oikeastaan ihan mukiinmenevä paikka. Ainakin aurinkoisina päivinä.
 |
Näin dramaattinen aamutaivas meillä näkyi torstaina keittiön ikkunasta. |
Myös tänään on vähän kiirettä, joten pidemmittä sepustuksitta oikein mukavaa marraskuuta teille kaikille. Pysytelkää lämpiminä ja pitäkää jalat kuivina!
Doei,
Leena
