Pari viikkoa sitten nappasin luettavakseni kirjahyllyssämme ainakin vuoden nököttäneen kirjan. Miksi vasta nyt? Kyse ei ollut ainakaan siitä, että se olisi ollut jotenkin huomaamaton, väritön tai erityisen ohut läpyskä. Nimittäin sellaisiakin aina joskus hyllystä löydän piilottelemmasta. Päin vastoin! Kirja hehkui vaativana, jämäkkänä, vahvan oranssina opuksena ihan silmän korkeudella. Aiemmin ei ole tainnut vain olla oikeata hetkeä. Mutta olen iloinen, että tartuin siihen nyt.
Opus on ruotsalaisen lääkäri ja tutkija Hans Roslingin kirjoittama Factfulness. Rosling osoittaa monenlaisten tilastojen avulla lukijalle, että maailmassa asiat ovat nykyisin oikeastaan paljon paremmin kuin oletetaankaan. Syynä yleiseen surkeaan käsitykseen maailman tilasta Roslingin pitää jonkinlaista vallitsevaa ylidramaattista maailmankuvaa, eli että ihmisillä on tarve, tai oikeastaan tapana, ajatella asioiden olevan huonosti ja tilanteen muuttuvan koko ajan vielä huonommaksi. Esimerkiksi ajatellaan että koko ajan rikkaat vain rikastuvat, köyhät köyhtyvät, onnettomuuksia tapahtuu aina vain enemmän, ennen oli kaikki oli paremmin... ja niin pois päin.
Medialla on varmasti aika iso rooli tällaisten virheellisten käsitysten syntymisessä, koska raflaavat katastrofi-uutiset toki kiinnostavat ja myyvät paremmin kuin myönteistä kehitystä kuvaavat uutiset. Yhden lentokoneen putoaminen on tietysti myyvempi uutinen kuin tuhansien ja taas tuhansien koneiden ilmassa pysyminen.
Jo heti kirjan alussa sain jonkinlaista hykerryttävää tyydytystä siitä, että pärjäsin mukavasti monivalintatestissä, joka mittasi omaa käsitystäni maailman tämän hetkisestä tilanteesta. Nimittäin selvitin kysymykset paremmin kuin simpanssit olisivat tehneet!! Tuo toki kuulostaa vielä aika vaatimattomalta tulokselta, mutta kun otetaan huomioon, että samalla selvisin paremmin kuin suuri osa oikeista maailmantilan asiantuntijoista, olin salaa aika tyytyväinen. (Ja siis myös simpanssit päihittäisivät sattumanvaraisilla vastauksillaan nuo asiantuntijat, mikä on aika huolestuttavaa sinänsä.) No, rehellisyyden nimissä aika moneen kysymykseen minäkin jouduin vastaamaan ihan arvaamalla, mutta sama mahdollisuushan noilla kaikilla muillakin toki oli testissä ollut.
Kirjassa kuvataan kiinnostavasti ja ymmärrettävästi esimerkiksi vaistoihimme perustuvia ajatusharhoja, joita meillä ihan luontaisesti on. Vaikka meillä on kaikki tieto periaatteessa saatavillamme, meitä ohjaavat muun muassa pelko, draamahakuisuus ja yleistämisen tarve. Minäkin tunnistin ajatusharhoista muutamia, jotka ovat vaikuttaneet omiin käsityksiini.
Lyhyesti sanottuna tulkitsin kirjan kirjan idean olevan siis faktojen avulla osoittaa, että maailma, kaikkine epätäydellisyyksineenkin, on tällä hetkellä parempi paikka kuin kuvittelemme. Ja että jos faktojen sijaan annamme kaikenlaisten yleisten harhaluulojen vallata mielemme ja murehdimme vääriä asioita, menetämme samalla kyvyn keskittyä oleellisiin seikkoihin, jotka ihan todella ansaitsisivat huomiomme.
Roslinginkin on siis pakko myöntää, että kaikesta faktoin kuvatusta positiivisesta kehityksestä huolimatta on olemassa joitakin globaaleja uhkia, jotka on hyvä tiedostaa. Hän listaa viisi varteenotettavaa uhkaa: globaali pandemia, talousromahdus, maailmansota, ilmastonmuutos ja äärimmäinen köyhyys. Hänen mielestään olisikin siis tärkeätä keskittyä etsimään ratkaisuja näihin todellisiin uhkiin mieluummin kuin murehtia asioista, jotka nykymaailmassa ovat oikeasti jo aika hyvällä tolalla.
Ainakin minä sain monia oivalluksia kirjaa lukiessani. Mutta sitten sen myötä mieleen tuli myös useita lisäkysymyksiä, joihin en tästä(kään) opuksesta löytänyt kunnollisia vastauksia. Kirja on kuitenkin melko kepeästi, viihdyttävästi, selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu ja siksi helppo lukea. Se voisi olla myös kiva lahja pukinkonttiin.
Huomasin muuten, että siitä löytyy myös suomennettu versio, Hans Rosling, Faktojen maailma.
Miellyttäviä joulukuun päiviä, voikaahan hyvin.
Terkuin, Leena
P.S. Sori. Taaskaan kuvat eivät liity tekstiin. Ne on napattu aurinkoisen päivän happi-valo-lenkiltä Kaivopuistosta ja sen rannasta
