Pari viikkoa sitten nappasin luettavakseni kirjahyllyssämme ainakin vuoden nököttäneen kirjan. Miksi vasta nyt? Kyse ei ollut ainakaan siitä, että se olisi ollut jotenkin huomaamaton, väritön tai erityisen ohut läpyskä. Nimittäin sellaisiakin aina joskus hyllystä löydän piilottelemmasta. Päin vastoin! Kirja hehkui vaativana, jämäkkänä, vahvan oranssina opuksena ihan silmän korkeudella. Aiemmin ei ole tainnut vain olla oikeata hetkeä. Mutta olen iloinen, että tartuin siihen nyt.
Opus on ruotsalaisen lääkäri ja tutkija Hans Roslingin kirjoittama Factfulness. Rosling osoittaa monenlaisten tilastojen avulla lukijalle, että maailmassa asiat ovat nykyisin oikeastaan paljon paremmin kuin oletetaankaan. Syynä yleiseen surkeaan käsitykseen maailman tilasta Roslingin pitää jonkinlaista vallitsevaa ylidramaattista maailmankuvaa, eli että ihmisillä on tarve, tai oikeastaan tapana, ajatella asioiden olevan huonosti ja tilanteen muuttuvan koko ajan vielä huonommaksi. Esimerkiksi ajatellaan että koko ajan rikkaat vain rikastuvat, köyhät köyhtyvät, onnettomuuksia tapahtuu aina vain enemmän, ennen oli kaikki oli paremmin... ja niin pois päin.
Medialla on varmasti aika iso rooli tällaisten virheellisten käsitysten syntymisessä, koska raflaavat katastrofi-uutiset toki kiinnostavat ja myyvät paremmin kuin myönteistä kehitystä kuvaavat uutiset. Yhden lentokoneen putoaminen on tietysti myyvempi uutinen kuin tuhansien ja taas tuhansien koneiden ilmassa pysyminen.
Jo heti kirjan alussa sain jonkinlaista hykerryttävää tyydytystä siitä, että pärjäsin mukavasti monivalintatestissä, joka mittasi omaa käsitystäni maailman tämän hetkisestä tilanteesta. Nimittäin selvitin kysymykset paremmin kuin simpanssit olisivat tehneet!! Tuo toki kuulostaa vielä aika vaatimattomalta tulokselta, mutta kun otetaan huomioon, että samalla selvisin paremmin kuin suuri osa oikeista maailmantilan asiantuntijoista, olin salaa aika tyytyväinen. (Ja siis myös simpanssit päihittäisivät sattumanvaraisilla vastauksillaan nuo asiantuntijat, mikä on aika huolestuttavaa sinänsä.) No, rehellisyyden nimissä aika moneen kysymykseen minäkin jouduin vastaamaan ihan arvaamalla, mutta sama mahdollisuushan noilla kaikilla muillakin toki oli testissä ollut.
Kirjassa kuvataan kiinnostavasti ja ymmärrettävästi esimerkiksi vaistoihimme perustuvia ajatusharhoja, joita meillä ihan luontaisesti on. Vaikka meillä on kaikki tieto periaatteessa saatavillamme, meitä ohjaavat muun muassa pelko, draamahakuisuus ja yleistämisen tarve. Minäkin tunnistin ajatusharhoista muutamia, jotka ovat vaikuttaneet omiin käsityksiini.
Lyhyesti sanottuna tulkitsin kirjan kirjan idean olevan siis faktojen avulla osoittaa, että maailma, kaikkine epätäydellisyyksineenkin, on tällä hetkellä parempi paikka kuin kuvittelemme. Ja että jos faktojen sijaan annamme kaikenlaisten yleisten harhaluulojen vallata mielemme ja murehdimme vääriä asioita, menetämme samalla kyvyn keskittyä oleellisiin seikkoihin, jotka ihan todella ansaitsisivat huomiomme.
Roslinginkin on siis pakko myöntää, että kaikesta faktoin kuvatusta positiivisesta kehityksestä huolimatta on olemassa joitakin globaaleja uhkia, jotka on hyvä tiedostaa. Hän listaa viisi varteenotettavaa uhkaa: globaali pandemia, talousromahdus, maailmansota, ilmastonmuutos ja äärimmäinen köyhyys. Hänen mielestään olisikin siis tärkeätä keskittyä etsimään ratkaisuja näihin todellisiin uhkiin mieluummin kuin murehtia asioista, jotka nykymaailmassa ovat oikeasti jo aika hyvällä tolalla.
Ainakin minä sain monia oivalluksia kirjaa lukiessani. Mutta sitten sen myötä mieleen tuli myös useita lisäkysymyksiä, joihin en tästä(kään) opuksesta löytänyt kunnollisia vastauksia. Kirja on kuitenkin melko kepeästi, viihdyttävästi, selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu ja siksi helppo lukea. Se voisi olla myös kiva lahja pukinkonttiin.
Huomasin muuten, että siitä löytyy myös suomennettu versio, Hans Rosling, Faktojen maailma.
Miellyttäviä joulukuun päiviä, voikaahan hyvin.
Terkuin, Leena
P.S. Sori. Taaskaan kuvat eivät liity tekstiin. Ne on napattu aurinkoisen päivän happi-valo-lenkiltä Kaivopuistosta ja sen rannasta
Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Ja totta ,vaikka luulisi että ennen oli paremmin, niin joskus 1900-luvun alkupuolella ja sitä ennen taisi olla huonommin: lääketiede ei ollut jokaisen saavutettavissa kuten nyt, ei myöskään koulutus, ja ihmiset kuolivat paljon nuorempina. Myös ruoka oli varmaan silloin ravintoköyhempää kuin nyt, kun vaihtoehtoja oli niin paljon vähemmän., Mukavaa viikkoa sinulle Leena:)
VastaaPoistaJuuri noin Jael, olet ihan asian ytimessä.
PoistaTilastojen avulla Rosling osoitti esimerkiksi kuinka 1800-luvulla maailman lapsista n.44 prosenttia kuoli ennen viidettä syntymäpäiväänsä ja kuinka vuonna 2016 sama kuolleisuusluku oli vain 4 prosenttia. Tai kuinka vielä vuonna 1970 n.28 prosenttia maailman ihmisistä kärsi aliravitsemuksesta, mutta vuonna 2015 luku oli laskenut 11 prosenttiin. Vaikka muutokset ovat välillä kovin hitaita, monissa asioissa suunta on silti ollut oikea.
Toki ihan kaikessa ei kehitys ole ollut yksinomaan hyvään suuntaan, mutta noita Roslingin tilastoja tutkiessa ja tulkitessa tuli kyllä ainakin minulle mieleen, että TOSI PALJON HYVÄÄ on jo saavutettu.
Minäkin totesin tämän, taas kerran, kun katsoin eilen Ylen Areenasta Jackie Kennedyn taistelun. Maailma on todellakin tällä hetkellä parempi kuin esimerkiksi vielä 60-luvulla. Vaikka murheita ja sotia riittää edelleen ja suuriakin notkahduksia taaksepäin voi tulla, niin eteenpäin mennään kohti parempaa.
VastaaPoistaHyvää joulunodotusaikaa sinulle, Leena.
Joo. Kun jotkut jatkuvasti päivittelevät, kuinka kamalaksi paikaksi maailma on tullut nykyään, mietin välillä että osasyynsä noihin ajatuksiin on luultavasti tässä ajassa vaikuttava parempi ja nopeampi tiedonkulku. Saamme tiedon toisella puolella maailmaa tapahtuneesta pienestäkin rapsauksesta lähes reaaliajassa. En toki väheksy esimerkiksi luonnonkatastrofin vaikutuksia, sen aiheuttamaa surua, tuskaa tai taloudellista ahdinkoa paikallisille ihmisille, mutta sellaista on tietysti maailmassa tapahtunut aina. Niistä ei vain tiedetty muualla tai ainakin tieto tapahtuneesta tuli viiveellä. Samoin joskus saa lukea lähellä sotatantereita asuvista ihmisistä, jotka elävät siellä melko tavallista elämää, vaikka tiedotusvälineet täällä välittävät kamalia kuvia pommeista, tarkka-ampujista ja silpoutuneista ruumiista. Ja taaskaan en tarkoita, että väittäisin toimittajien suoranaisesti valehtelevan ja vääristelevän kauheuksia, mutta niiden välittämä kuva voi olla vähän yksipuolinen. Jälleen kerran kamaluudet myyvät, tavallisuus on tylsää.
PoistaVaikeita juttuja ja tarkkana pitää olla. Mutta kaikesta ei pidä, eikä voikaan ahdistua, muuten oma toimintakyky ja elämänvoima hiipuu. Kaikkeen ei kuitenkaan täältä kaukaa voi vaikuttaa, vaikka haluaisikin.
Myös siulle Eeva suloista joulunalusaikaa.
On näköjään saksaksikin ilmestynyt, nyt alkoi sormet jo syhytä ja melkein painoin jo nappia ja tilasin sen.
VastaaPoistaSuosittelen. Vaikka tilastojen tulkitseminen on vähän vaarallista ja etenkin keskiarvojen tuijottelu joskus arveluttavaa, tämä kirja avasi kyllä uusia näkökantoja ainakin minulle. Varmasti Roslingin ajattelussa on puutteita ja ehkä hätäistä oikaisemistakin, mutta ainakin hän tuulettaa vähän yleistä kauhistelua ja laumasieluista pahan ennustamista. Ja kuten mainitsin, kyllähän hänkin niitä oikeita vaaroja näkee joissakin isoissa tapahtumakuluissa.
PoistaOnpa kiinnostavan kuuloinen kirja! Ja erityisesti se testiosuus houkuttaa, vaikka samalla jo vähän etukäteen huolettaakin, kuinka pärjäisin simpansseille :). (Jos en pärjää, voin sitten vakuutella itselleni, että "ennenvanhaan simpanssitkin oli tyhmempiä" tai että "ennenvanhaan minäkin olin viisaampi").
VastaaPoistaJa todellakin, niin totta, että niillä kauhukuvilla varmasti myydään mm. iltapäivälehtiä paremmin kuin hyvillä uutisilla. Olen jo vuosikausia tarkoituksella vältellyt niiden draaman hakuisia lööppejä, mutta valitettavasti meidän lähikauppaan ei pääse sisälle niitä näkemättä. Huvittavimpia on mielestäni nykyään kaikki "Tulossa kaikkien aikojen hyytävin talvi jälkeen jääkauden!" tai "Tappavat helteet uhkaaavat suomalaisia!". Ja joku sitten ostaa ja lukee oman paikkakuntansa kuuden kuukauden sääennusteen ihan tosissaan..
Ihania kuvia taasen. Ei tarvi kummoista valonpilkahdusta, kun se ihan vangitsee katseen. Ja kaksipäiseksi ensikatseella luulemani joutsen on myös kaunis kaksikko. Kaulat kuin toistensa huolelliset peilikuvat.
Kirja oli kiinnostava. Ja testikin ;). Mua huvitti ja samalla kauhistutti kun luin, että monet Nobel-tasoiset tidemiehet ja yliopisto-opettajatkin hävisivät simpansseille. Kuinka me tavalliset talliaiset voidaan luottaa siihen, että nuo samat heput sitten vastaavat tulevaisuudestamme. Vaan onhan tässä tähänkin asti pärjätty ja hyvään suuntaan kait ollaan siis yhä menossa.
PoistaLööpit on kauheita ja minäkin niitä yritän välttää. Vaikka vaikeata se on, niinkuin sanoit.
Valonpilkahduksia toivottelen myös sinulle. Voi hyvin :)
Olen yrittänyt tätä kirjaa hankkia itselleni ja myös esikoiselle luettavaksi, meillä kun on molemmilla taipumus jäädä huolehtimaan asioita. Perspektiiville on siis tilausta.
VastaaPoistaMinä en onneksi lööppejä juuri näe ja olen jättänyt Iltikset lukematta netissä jo varmaankin viitisen vuotta koska huonoilla uutisilla mässäily ärsyttää. Mutta tulee sitä maailmanlopun tunnelmaa toki vastaan siltikin liiaksikin asti.
Upeita kuvia todellakin!
Kiitos Kata. Talviauringon valo on aika kaunista. Siis silloin kun sitä näkyy.
PoistaMinäkin olen ollut tosi kova huolehtimaan ja huolestumaan. Tosin iän myötä taitaa kyllä vähän helpottaa. Ja tuo perspektiivi -sana on hyvä muistaa.
Toivottavasti onnistutte saamaan kirjan luettavaksenne. Meidän kirjamme on varmaan hankittu jostain lentokentältä, luultavasti Brysselistä tai Amsterdamista.
Mua ärsyttää tämä tiedotusvälineiden negatiivisyys. Huomasin Suomessa, että hyvätkin uutiset käännetään huonoiksi. Tyyliin tämä asia on hyvin, mutta heti perään, että paremminkin voisi olla. Jos jossain puolella Suomea on onnistuttu jossain vaikkapa kokeilussa, jatketaan juttua, että muualla onkin sitten näin huonosti... Tuon kirjan minäkin haluaisin lukea, ja kyllä irlantilaiset valittavat myös!!!@
VastaaPoistaRoslingin mukaan onkin hyvin yleismaailmallinen ongelma tuo ASIAT OVAT NIIN HUONOSTI-ajattelu. Ihmisillä on lisäksi paljon vanhentunutta tietoa, eikä ihan oikeastikaan tiedetä esimerkiksi vaikka terveydenhuollon, rokotusten ja tyttöjen koulutuksen saavuttavan nykyään yhä useampia myös köyhemmissä maissa. On jääty sellaiseen uskoon, että tilanne on sama kuin joskus 60-luvulla.
PoistaMissä sitten mahtaa olla vika, etteivät ihmiset tiedä asioiden muuttuneen? Onko vika tiedotusvälineissä, politiikassa, markkinavoimissa vai siinä, etteivät ihmiset välitäkään päivittää tietojaan? Siinäpä kysymys!