En aio nyt tammikuussa täällä blogissani tehdä katsausta menneeseen vuoteen. Ehkä tulen muistelemaan vuotta 2021 myöhemmin, olihan se kaikesta huolimatta omassa elämässäni oikein hyvä vuosi. Nyt kuitenkin ajatus kuluvaan vuoteen 2022!
Monet tekevät näin vuoden alussa uudenvuoden lupauksia, mutta minä lähes aina unohdan (ehkä tarkoituksella) lupailla itselleni isompia. Jos kuitenkin olisin tehnyt sellaisen, se olisi voinut olla vaikkapa - ei enempää eikä vähempää kuin - Hyvän elämän tavoitteleminen eli onnelliseksi ryhtyminen. Onneksi en ehtinyt kuitenkaan luvata mitään noin mahtipontista. Vaikka voisihan sitä silti yrittää.
Filosofi/psykiatri Antti J. Mattilan mukaan onnellisuudessa kyse on lopulta vain näkökulman vaihtamisen taidosta. Hän kannattaa ratkaisukeskeistä ajattelutapaa, jossa ei ole kyse ongelmien poistamisesta, vaan sen sijaan etsitään uusia tapoja nähdä ongelmat. Mattila käyttää yhtenä esimerkkinä tällaisesta näkökulman vaihtamisesta tilannetta, jossa henkilö on menossa yhdeksänteen kerrokseen, mutta hissi on rikki. Silloin helposti turhautuu. Kun tilanteen arvioi uudelleen, ja vaihtaa sen tilaisuudeksi saada liikuntaa portaat nousemalla, harmistuminen kääntyy hyödyksi. Helppoako? Ei varmaan, mutta uskon, että onnellisemmaksi voi kyllä kovalla työllä opetella. Ja siis sitä kautta elämäkin tuntuisi luultavasti entistä paremmalta.
Varjopuolena tällaista suhtautumistapaa noudattaessa voi olla lähipiirin ärsyyntyminen ja huomauttelu naurettavasta yltiöpositiivisuudesta. Niin, kovin näkyvästi tai kuuluvasti ei omaa onneaan tai tyytyväisyyttään ehkä kannata toitottaa. Olennainen osa suomalaista perimää kun on tainnut aina olla "Kell` onni on, se onnen kätkeköön".
Ehkä tuota vanhaa ja perinteistä suhtautumistapaa voisi kuitenkin vähän lähteä haastamaan. Kirjassaan Voimaa - hyvän elämän polku, Lipponen, Litovaara ja Katajainen kyselevät: "Jos olen onnellinen ja voin hyvin, enkö saisi nauttia siitä, vaikka ihan ääneenkin? Onko se muilta pois? Jos olo on nyt hyvä, kannattaako sitä vähätellä sillä perusteella, että hetken päästä saattaa tapahtua jotain, joka ohjaa elämää toiseen suuntaan? Vähentääkö epäonnen todennäköisyyttä, jos nyt huolellisesti olen nauttimatta omasta elämästäni?"
Vuoden alkuun ja tähän teemaan sopinee seuraava itämainen sananlasku:
Kyvyttömyys iloita siitä,
mitä on,
on päivien tärvelemistä.
Sellaisesta vahingonteosta
saattaa saada pitkän tuomion:
elinkautisen tyytymättömyyden.
Valoisin ajatuksin,
Leena
