En aio nyt tammikuussa täällä blogissani tehdä katsausta menneeseen vuoteen. Ehkä tulen muistelemaan vuotta 2021 myöhemmin, olihan se kaikesta huolimatta omassa elämässäni oikein hyvä vuosi. Nyt kuitenkin ajatus kuluvaan vuoteen 2022!
Monet tekevät näin vuoden alussa uudenvuoden lupauksia, mutta minä lähes aina unohdan (ehkä tarkoituksella) lupailla itselleni isompia. Jos kuitenkin olisin tehnyt sellaisen, se olisi voinut olla vaikkapa - ei enempää eikä vähempää kuin - Hyvän elämän tavoitteleminen eli onnelliseksi ryhtyminen. Onneksi en ehtinyt kuitenkaan luvata mitään noin mahtipontista. Vaikka voisihan sitä silti yrittää.
Filosofi/psykiatri Antti J. Mattilan mukaan onnellisuudessa kyse on lopulta vain näkökulman vaihtamisen taidosta. Hän kannattaa ratkaisukeskeistä ajattelutapaa, jossa ei ole kyse ongelmien poistamisesta, vaan sen sijaan etsitään uusia tapoja nähdä ongelmat. Mattila käyttää yhtenä esimerkkinä tällaisesta näkökulman vaihtamisesta tilannetta, jossa henkilö on menossa yhdeksänteen kerrokseen, mutta hissi on rikki. Silloin helposti turhautuu. Kun tilanteen arvioi uudelleen, ja vaihtaa sen tilaisuudeksi saada liikuntaa portaat nousemalla, harmistuminen kääntyy hyödyksi. Helppoako? Ei varmaan, mutta uskon, että onnellisemmaksi voi kyllä kovalla työllä opetella. Ja siis sitä kautta elämäkin tuntuisi luultavasti entistä paremmalta.
Varjopuolena tällaista suhtautumistapaa noudattaessa voi olla lähipiirin ärsyyntyminen ja huomauttelu naurettavasta yltiöpositiivisuudesta. Niin, kovin näkyvästi tai kuuluvasti ei omaa onneaan tai tyytyväisyyttään ehkä kannata toitottaa. Olennainen osa suomalaista perimää kun on tainnut aina olla "Kell` onni on, se onnen kätkeköön".
Ehkä tuota vanhaa ja perinteistä suhtautumistapaa voisi kuitenkin vähän lähteä haastamaan. Kirjassaan Voimaa - hyvän elämän polku, Lipponen, Litovaara ja Katajainen kyselevät: "Jos olen onnellinen ja voin hyvin, enkö saisi nauttia siitä, vaikka ihan ääneenkin? Onko se muilta pois? Jos olo on nyt hyvä, kannattaako sitä vähätellä sillä perusteella, että hetken päästä saattaa tapahtua jotain, joka ohjaa elämää toiseen suuntaan? Vähentääkö epäonnen todennäköisyyttä, jos nyt huolellisesti olen nauttimatta omasta elämästäni?"
Vuoden alkuun ja tähän teemaan sopinee seuraava itämainen sananlasku:
Kyvyttömyys iloita siitä,
mitä on,
on päivien tärvelemistä.
Sellaisesta vahingonteosta
saattaa saada pitkän tuomion:
elinkautisen tyytymättömyyden.
Valoisin ajatuksin,
Leena
Viisaita mietintöjä ja tuo lopussa oleva itämainen sananlasku sopii ohjenuoraksi meille kaikille.
VastaaPoistaIhanaa vuoden alkua sinulle Leena!<3
Kiitos Kristiina <3
PoistaSananlaskuissa on usein viisuden siemen ;)
Toivottavasti tammikuu tarjoilee parastaan meille kaikille!
...viisauden...
PoistaHyviä ajatuksia, ja onhan se niin että parempi vaihtoehto on nähdä asioissa myös hyviä puolia eikä vain huonoja puolia/ratkaisuja. Ja tuo itämainen sananlasku on todella hyvä pitää mielessä. Lapsuudenystäväni kertoi minulle kerran että hän nukkumaan mennessä yrittää aina muistaa jonkun hyvän asian siltä päivältä, ja iloita siitä.
VastaaPoistaOikein hyvää alkanutta vuotta Leena, ja tammikuun jatkoa:)
Kiitos Jael <3
PoistaOloa helpottaa suuresti, jos näkee asioissa myös niiden hyvät puolet. Toki aina on asioita, joista on mahdotonta löytää mitään hyvää. Silloin ainakin minulle paras apu on, etten jää niihin jumiin. Tarvittavan ketutusajan jälkeen pitäisi taas yrittää nähdä eteenpäin. Suuri suru on sitten tietysti ihan eri juttu, mutta tarkoitan nyt tässä sellaisia pieniä arjen harmituksia ja harmaita alueita.
Samoin sinulle, kivaa tammikuuta :)
Ihana teksti, kaunis jouluruusu ja tyytyväisen oloinen sinä. Antti J. Mattila ja monet muut ovat kirjoittaneet onnellisuusdesta. Olin vuosia sitten onnellsisuusprofessori Markku Ojasen luennolla ja sen jälkeen luin aiheeseen liittyviä kirjoja. Pidän ajoittain kiitollsuuspäiväkirjaa ja varsinkin silloin, kun elämä ei anna kaikilta osin parastaan.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle ja olkoon vuotesi onnellinen!
Kiitos Marjatta <3
PoistaMinäkin olen joskus pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Silloin, kun on ollut oikein hankalaa, kiitollisuudenaiheiden löytäminen on tuntunut työläältä ja väkinäiseltä. Aina niitä on kuitenkin lopulta löytynyt. Tietysti.
Ymmärrän senkin, että jos itsellä on paljon surua ja murhetta, toisten hehkutus onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä voi tuntua pahalta. Silti olisi mielestäni kovin surullista, jos omaa hyvää mieltään pitäisi piilotella tai latistaa vain varovaisuuden vuoksi.
Myös sinulle iloisia ja onnellisia päiviä koko vuodeksi!!
Tykästyin kovasti tuohon "Tyytyväistä Uutta vuotta"-toivotukseesi. Se on jotenkin niin paljon realistisempi kuin perinteinen "Onnellista ...", vaikka tottakai sitä toivoisi, että ihmiset voisi elää elämänsä onnellisina. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa. Osa osaa olla onnellinen pienistäkin asioista (haluan laskea itseni tuohon ryhmään) ja osalle ei tunnu riittävän mikään ja elämä on jatkuvaa jonkun sellaisen onnen tavoittelua, mitä ei ehkä ole olemassakaan. En nyt ole ihan varma, keksinkö tämän omasta päästäni vai luinko sen oikeasti jostain, mutta muistan nähneeni jonkun sentapaisen tekstin, jossa luki, että suurin onnellisuuden este on sen jatkuva tavoittelu. Kai se perustui siihen, että jos on sellainen olo, että se suuri onni ei satu kohdalle, vaikka kuinka ponnistelee sen eteen, niin siinä matkan varrella jää kaikki ne hyvät pienemmät asiat huomaamatta.
VastaaPoistaEikähän tätä varmaan nyt ollut tarkoitus näin perusteellisesti pohtia, mutta mulle on selvästi kertynyt pohdintavajausta :D ja tarjosit hyvän tilaisuuden :D.
Reilu puolen vuoden ajanjakso on laittanut peruspositiivisuuden koetukselle, mutta sinnittelen myönteisyyden syrjässä kiinni. Sitä on auttanut oheistekeminen, joka sisälsi mm. 22 päivää siivousta ennen joulua :D. Ei ollut mikään joulusiivo, vaan rankemman käden raivausta, jonka jäljiltä on tullut kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti enemmän tilaa ajatuksillekin. (Sori, jos olen tuon jo kertonut, vastoinkäymiset on osin vieneet myös muistin ja unohtelen ja hukkailen asioita ja esineitä).
Tässä hetkessä on parasta se, että on perjantai ja ikkunan takana paistaa aurinko, joka saattaa valaista vielä siinä vaiheessa, kun pääsen töistä.
Mukavaa viikonloppua Leena ja kiitos tästä(kin) tekstistä <3
Kiitos Annukka kommentistasi ja pahoittelut vastaukseni viivästymisestä. Palasin omaan blogiini vasta nyt maanantaina.
PoistaKiva, kun lähdit pohdiskelemaan!
Olen samaa mieltä tuosta jatkuvasta onnen tavoittelusta. Se ei voi olla kenellekään hyväksi, varsinkin kun ei ole niin yksiselitteisen selvää, mitä onnellisuus edes tarkoittaa. Mutta juu, tyytyväisyys on mukava olotila. Eikä sekään koskaan kestä ikuisesti. Kontrasteja tarvitaan, jotta hyvät asiat huomaa silloin kun ne kohdalle sattuvat.
Vau! Siivousintosi kuulostaa totisesti tomeralta :D
Toivottavasti tänään maanantainakin siellä paisteli aurinko. Meillä päin ainakin oli häkellyttävän kaunis sää.
Voi hyvin<3
Hieno postaus, paljon hienoja ajatuksia! Tyytyväistä ja onnellista alkanutta vuotta 2022 ♡
VastaaPoistaKiitos Tarja! Iloa alkavaan viikkoosi ja voi sinäkin hyvin <3
PoistaToivon tosiaan, että tästä tulee hyvä vuosi!
VastaaPoistaUskonkin kyllä siihen. Monesti asiat pystyy myös itse järjestämään niin, että lopputulos on hyvä. Näin ajattelin itse yrittää.
Ihanaa kevättä! Aurinkoa päiviin!
Kiitos Vivi! Kyllä, taidat olla oikeassa: Itsekin pystyy vaikuttamaan moniin asioihin ja ainakin omaan asenteeseensa. Aurinkoa Sinunkin päiviisi<3
Poista