Kuulumisia Osa 2. Raaseporin rauniolinna

Lomalla yhtenä heinäkuisena maanantaina jatkoimme läntisen Uusimaan turneetamme. Tämänkertainen etappi oli suunniteltu Raaseporin keskiaikaiseen rauniolinnaan. Vaikka olemme noilla alueilla aiemminkin suhailleet, kumpikaan meistä ei ollut edes lapsuudessaan käynyt tätä nähtävyyttä katsomassa. Ja meitä molempia on kyllä tosiaan tahoillamme kuskattu autojen takapenkeillä lapsuusvuosina ympäri Suomea, molempien lapsuudenperheet kun tykkäsivät retkeilystä. No, siellähän se raunio seisoi kärsivällisesti odottamassa.

Yritin eri lähteistä koota pääpiirteitä linnan historiasta jo ennen retkeämme ja kirjailen nyt niitä tähänkin. Mukana on tietoja Wikipediasta, mutta myös muualta, en vain valitettavasti ollut kirjoittanut lähteitäni muistiin. En siis mene takuuseen kaikkien ao. tietojen tarkkuudesta ja paikkansapitävyydestä esim. vuosilukujen suhteen, mutta uskoisin, että ne ovat riittävän oikeita, jotta voin ne tähän retkikuvaukseeni liittää. Jos joku huomaa virheitä tai on perehtynyt asiaan enemmän, voin toki korjailla pahimmat mokat ;)

Raaseporin linna on siis keskiaikainen rauniolinna Snappertunassa. Se edusti myöhäiskeskiajalla Ruotsin kuninkaan valtaa Suomessa. Linna mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa 1378. Tuolloin Raaseporin linna oli koko läntisen Uudenmaan hallintokeskus ja myös tärkeä sotilaallinen tukikohta sekä Tallinnan vastapariksi tarkoitettu kaupallinen keskus. Raasepori olikin Turun ja Viipurin linnojen jälkeen tärkeimpiä kruunun vallan tyyssijoja Suomessa.

Linnan kukoistuskautta olivat 1450-1460 -luvut, jolloin Ruotsin kuninkaana kolmesti ollut Karl Knutsson Bonde hallitsi linnaa ja asui siellä hoveineen 1465-1467. Myös useimmat seuraavista linnanpäälliköistä kuuluivat Ruotsin valtakunnan vaikutusvaltaisimpaan ylimystöön ja asuivat linnassa pitkiä aikoja.

Linna on rakennettu helposti puolustettavalle paikalle, sisäsaariston saarelle korkeiden muurien, jyrkän kallion ja veden suojiin. Nykyisen nurmikentän paikalla lainehti siis merenlahti! Merenpinta oli linnan kukoistuksen aikaan kaksi metriä nykyistä korkeammalla. Koska meri vetäytyi linnan ympäriltä, se menetti vuosien kuluessa harmillisesti edullisen sijaintinsa. 

Ajat olivat levottomat, valtakunta oli ajoittain sisällissodassa ja Itämeren merirosvot rannikkoseutujen vitsauksena. Monissa kahakoissa, muiden muassa tykistötulessa tanskalaisia vastaan 1500-luvulla, linna kärsi pahoja vaurioita ja meni huonoon kuntoon. Ruotsin silloinen kuningas Kustaa Vaasa päättikin linnan hylkäämisestä. 

Linna sai kuitenkin uuden mahdollisuuden kun sitä kunnostettiin vielä kerran ja siitä tuli voutikuntansa keskus. Linnaa johti nyt vouti, jolla oli apunaan pari kirjuria, saaristovouti sekä jokunen rälssimies. Voudin vaimon vastuulla oli linnan vaatevarasto eli fatabuuri. Sielunhoidosta vastasi linnankappalainen. Linnan miehistönä oli parikymmentä nihtiä ja huovia eli jalka- ja ratsumiestä. Käsityöläisten monilukuiseen joukkoon kuuluivat mm. linnan seppä, tynnyrintekijät, kalastajat sekä leipurit. Oluenkulutus oli runsasta ja linnalla olikin oma panimo. 

Valtava isku linnalle oli sen olutkellarin romahtaminen. Onnettomuudella oli suuri merkitys, koska olut oli keskiajalla todella tärkeä elintarvike. Kellarin romahtaminen ja maan kohoaminen yhdessä olivat siis viimeinen kuolinisku linnalle ja nyt se hylättiin lopullisesti. Entistä linnaa korvaamaan alettiin 1558 rakentaa suurta kuninkaankartanoa Tammisaareen.

Hylätty linna seisoi autiona yli 300 vuotta. Puut ja muu kasvillisuus valtasivat vuorostaan linnan ja sitä ympäröivät alueet. 1800-luvun alussa romanttinen rauniolinna alkoi yllättäen vetää puoleensa matkailijoita. Paikka oli tietysti vaarallinen kaikille noille uskaliaille seikkailijoille ja linnaa alettiin kunnostaa 1800-luvun lopussa. Sen jälkeen korjauksia on tehty useassakin eri jaksossa ja vähitellen saatiin korjattua romahtamisvaarassa olevat rakenteet sekä katettua päälinna. Viimeisin suuri korjausjakso valmistui 1988 jolloin linna sai nykyisen ulkoasunsa. 

Linnaan pääsee sisään joko museokortilla tai maksu aikuisilta 7e ja lapsilta 3e. Alle 6-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Linnan ympäristössä järjestetään tapahtumia ja aktiviteetteja kaiken ikäisille. Linnanvoudin Tupa tarjoilee ruoka-annoksia, pientä purtavaa ja juomia paikallisilta tuottajilta. Pihalla oli myös iso lammashaka lasten ja muidenkin iloksi.

Jos olet kiinnostunut keskiajasta tai historiasta ylipäätään, paikka on katsomisen arvoinen. Tunnelma oli kivan kotikutoinen ja erityisesti kauniilla säällä edukseen. Koska koko linnaa ei ole katettu, sadesäällä tunnelma varmasti jonkin verran latistuu. Linnassa on myös jyrkähköjä portaita ja kapeita käytäviä, joten se ei sovi liikuntaesteisille.

Rentoa viikkistä ja kivoja loppukesän seikkailuja kaikille joko omalle pihalle,  lähinurkille tai kaukolomille! Tärkeintä nauttia tästä(kin) vuodenajasta ;)

Terkuin, Leena