Kiitollisuus -Eikä nyt ole kyse kalkkunasta!

Piti kaivaa kaapeista vanhat kirjat, vihot, videot ja muut muistiinpanoni suorittamistani mindfulness-kursseista ja -luennoilta. Halusin pitkästä aikaa katsoa ja miettiä asiaa taas vähän uusin silmin. Nyt jäin miettimään erityisesti kiitollisuutta useammaltakin eri kantilta. Kiitollisuus on jo sanana aika juhlallinen ja iso ja sen merkitys voi olla eri ihmisille hyvinkin erilainen. Sanan merkityksestä voisi varmasti kirjoitella ihan oman postauksensa, mutta siihen en nyt ryhdy. Itse tarkoitan tässä kiitollisuudella lähinnä kokemaani tunnetta sellaisesta asiasta, jota en haluaisi pitää itsestäänselvyytenä. 

Kiitollisuusharjoituksia, sellaisina kuin niitä usein tehdään, eli esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, en ole koskaan oikein osannut tehdä. Olen kyllä yrittänyt. Pelkästä ilta-listasta ("viisi asiaa, joista olet tänään kiitollinen") on itselleni jäänyt oikeastaan vähän tyhjä ja hämmentynytkin olo. On tuntunut, että päiväkirjaan kirjoitettavaksi olen keksinyt enimmäkseen aika kliseisiltä kuulostavia sanoja. Lista on aina tuntunut vähän sellaiselta sanahelinältä: perhe, läheiset, terveys, auringon paiste, hohtavat hanget, puhdas luonto... juu juu. Noiden ihanien asioiden luetteleminen ei vielä kuitenkaan saa minua oikeasti menemään syvemmälle itse kiitollisuuteen. Vika ei varmaankaan ole noiden eittämättä hyvien asioiden listaamisessa, vaan minussa itsessäni. 

Olen huomannut hyötyväni vähän toisenlaisesta lähestymistavasta. Yritän kohta vähän selittää, mitä tarkoitan. Ja ainahan on mahdollisuus, että joku muukin voisi pysähtyä näitä miettimään. Olisin sitä paitsi tosi kiinnostunut kuulemaan myös teidän muiden pähkäilyjä vaikka sitten kiitollisuudesta ;). Uskotko sinä, että kiitollisuutta kannattaa/voi harjoitella? Oletko itse kokeillut esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä? Miltä se tuntui?

Ensin vähän yleistä tietoisuustaidoista:

Oppimani muodolliset mindfulness-harjoitukset kulkevat mukanani, jos eivät ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Olen esimerkiksi opetellut itse huomaamaan, milloin en ole läsnä tilanteissa vaan mieleni seilaa muualla. Huomion palauttaminen tiettyyn hetkeen onnistuu nykyisin kätevästi kesken arkipuuhien vaikkapa hyvin epämuodollisessa ja nopeassa stop-harjoituksessa niin, ettei pientä harjoitustani kukaan muu ympärilläni edes huomaa. Autopilotilta pois hyppääminen ja käsillä olevasta hetkestä kiinni saaminen onnistuu aika näppärästi myös lyhyessä kävelyharjoituksessa, hampaita harjatessa, suihkussa, käsin tiskatessa... 

Muodollisia harjoituksia (enemmän aikaa ja keskittymistä vaativia juttuja) teen harvemmin, mutta varsinkin jos elämässä on paljon huolia tai stressiä, näiden harjoitusten työkalupakki on ahkerammassa käytössä. Ja jotta idea pysyisi mielessä ja saavutetut "taidot" tallella, homma toki siksikin vaatii ylläpitämistä ja harjoittamista. Olen huomannut, että  pitkän tauon jälkeen on aina hetken vaikeampaa muistaa, mistä tietoisuustaidoissa oikein olikaan kysymys. Mutta kun pitää mielessä, että "se vahvistuu, mitä jaksaa vahvistaa", tulee tehtyä harjoituksia, ja edistystä sekä oivalluksia tapahtuu ihan huomaamatta. Mutta ihan valmista ei taida tulla koskaan.  

Sitten siitä (kalkkunasta, eikun) kiitollisuudesta: 

Käymilläni mindfulness-kursseilla kiitollisuus-asiaa on vain nopeasti sivuttu, eikä se varsinaiseen mindfulnessin harjoittamiseen kai edes kuulu. Mindfulness-harjoituksissa kun on tapana havainnoida ja hyväksyä läsnä olevat asiat sellaisinaan, niitä arvostelematta, arvottamatta tai muuttamatta. Todetaan vain, että nyt on näin. Kiitollisuus-harjoituksissa sen sijaan haluaisin hieman muuttaa omaa tapaani havainnoida asioita.

Olen ymmärtänyt, että samaan tapaan kuin vahvistan mindfulness-harjoituksissa esimerkiksi huomion tuomista tähän hetkeen ja lempeyttä omaa kokemustani kohtaan, voisin oppia paremmin huomaamaan ja tunnistamaan myös positiivisia tunteitani ja vahvistamaan niitä. Useinhan mieli on kuin teflonia positiivisille asioille ja tunteille ja aivomme huomaavat juurikin -ja varsinkin- ne kaikki negatiiviset asiat. Miksiköhän muuten?!! Tällaisesta taidosta on ehkä evoluution kuluessa voinut olla hyötyä. On ollut eloonjäämisen kannalta tärkeätä, että juuri uhkat havaitaan ja niistä pystytään varoittamaan myös muita. Mutta totta kai mielen kannalta olisi hyvä huomata ja ajatella myös mukavia asioita. Muuten käy elo liian rankaksi. 

Tuntuu siltä, että oikein isoja henkilökohtaisia huolia itselläni on tällä hetkellä onneksi kohtuullisen vähän, tai ainakin olen tottunut niiden kanssa elämään, mutta muuten maailmassa näyttää taas olevan kaikenlaista kamalaa meneillään (tai sitten olen ehkä herkistynyt kuuntelemaan uutisia entistä tarkemmin). Niin tai näin, uutisia ja otsikoita seuratessa huoli-ajatukset nostavat välillä päätään ja jos kaikkien kamalien uutisten virtaan lähden mukaan, saattaa jotkin asiat (joihin itse en voi edes vaikuttaa), vaivata mieltä ja monet hyvät asiat jäävät huomaamatta. Ja juuri noiden hyvien asioiden huomaamisesta kun saisi voimaa kestää paremmin hankaliakin tilanteita.

Kiitollisuus-harjoitusta tehdessäni yritän siis kiinnittää huomiota erityisesti niihin asioihin, joista olen kiitollinen. Kun tämän lisäksi olen yrittänyt opetella tunnistamaan myös kehossani, miltä aito kiitollisuus oikein tuntuu (esim. lämpönä kaulan alueella tms.), olen oppinut paremmin tavoittamaan nuo kiitollisuutta tuottavat hyvät asiat. Haluan ajatella, että on hyödyllistä opetella tunnistamaan omia positiivisia tunteitaan kuten iloa, rakkautta, kiitollisuutta tai myötätuntoa ja samalla niiden aiheuttamia tuntemuksia itsessäni. Samalla olen yrittänyt pohtia myös sitä, miten kiitollisuuden tunnetta aiheuttavien asioiden huomaaminen voi vaikuttaa omaan toimintaani, elämääni ja hyvinvointiini. Olen lähes varma, että jos haluan kiinnittää huomioni juuri kiitollisuuteen, lempeyteen ja myötätuntoon, vahvistan samalla niitä itsessäni.  Näitä harjoituksia teen siis oman hyvinvointini edistämiseksi, sillä varsinkin juuri kiitollisuudella väitetään olevan tärkeä rooli hyvinvoinnin kokemisessa.

Harjoittelu kannattaa, sillä kiitollisuuden harjoittaminen kuulemma tekee meistä positiivisempia, päättäväisempiä ja energisempiä. Lisäksi kiitollisuusharjoitusten tekemisen väitetään vähentävän stressiä. 

Koska pelkkien sanalistojen kokoaminen ei itselläni oikein toimi, olen alkanut kerätä omia kiitollisuudenaiheitani vähän toisenlaisella tavalla. Olen kauan sitten napannut jostain englanninkielisestä julkaisusta pohjan, johon on kerätty kysymyksiä aihepiireittäin. Laitan tähän esimerkin:

Tänään olen kiitollinen...

1. Joku erityinen henkilö:

- Kuka/ketkä ovat elämässäsi erityisen tärkeitä?

- Mitä arvostat heissä eniten?

- Palauta mieleesi jokin kerta, jolloin hän/he tekivät jotain sellaista, josta olet erityisen       kiitollinen. Miltä se sinusta tuntui? Kerro hänelle/heille kiitollisuudestasi (joko ihan   oikeasti tai ainakin mielessäsi).

2. Paikka:

- Missä tunnet/olet tuntenut eniten kiitollisuutta?

- Millaisia muistoja tämä paikka sinussa herättää?

- Liittyykö siihen jotain erityisen parantavia, vahvistavia, rentouttavia tai muuten erityisen   miellyttäviä kokemuksia?

3. Terveys:

- Mitä arvostat erityisesti terveydessäsi?

- Millä tavalla kehosi tukee ja auttaa sinua?

- Mistä kehosi osista olet kaikkein kiitollisin ja miksi?

Ja niin edelleen ja niin edelleen... 

💜

Nopeat suomennokseni ovat hieman ontuvia, mutta saitte ehkä kiinni siitä, mitä tarkoitin. Eli että ainakin itselleni on helpompaa miettiä tuolla tavalla teemoittain kiitollisuuden aiheita kuin pelkästään sanalistojen muodossa. Tärkeintä on tietenkin oikeasti paneutua miettimään asioita eikä vain heitellä jotain yleistä.

Kiinnostavia ainakin minun mielestäni ovat myös väitteet, joiden mukaan kiitolliset ihmiset osaavat paremmin iloita pienistäkin asioista ja tuntevat useammin itsensä onnellisiksi. Jossain on jopa väitetty, että he kärsivät vähemmän kivuista ja säryistä ja tuntevat itsensä terveemmiksi. He myös todennäköisemmin kuntoilevat ja pitävät muutenkin paremmin itsestään huolta.

Uskokoon ken tahtoo, mutta eihän se paljon maksa jos sitä yrittää vähän kiitollisemmaksi ryhtyä. 

"Be thankful for what you have and you´ll end up having more"

Kuvat otin lähirannalta juuri ennen ensilumen saapumista.

Lämpimin ajatuksin,

Leena