.JPG)
Piti kaivaa kaapeista vanhat kirjat, vihot, videot ja muut muistiinpanoni suorittamistani mindfulness-kursseista ja -luennoilta. Halusin pitkästä aikaa katsoa ja miettiä asiaa taas vähän uusin silmin. Nyt jäin miettimään erityisesti kiitollisuutta useammaltakin eri kantilta. Kiitollisuus on jo sanana aika juhlallinen ja iso ja sen merkitys voi olla eri ihmisille hyvinkin erilainen. Sanan merkityksestä voisi varmasti kirjoitella ihan oman postauksensa, mutta siihen en nyt ryhdy. Itse tarkoitan tässä kiitollisuudella lähinnä kokemaani tunnetta sellaisesta asiasta, jota en haluaisi pitää itsestäänselvyytenä.
Kiitollisuusharjoituksia, sellaisina kuin niitä usein tehdään, eli esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, en ole koskaan oikein osannut tehdä. Olen kyllä yrittänyt. Pelkästä ilta-listasta ("viisi asiaa, joista olet tänään kiitollinen") on itselleni jäänyt oikeastaan vähän tyhjä ja hämmentynytkin olo. On tuntunut, että päiväkirjaan kirjoitettavaksi olen keksinyt enimmäkseen aika kliseisiltä kuulostavia sanoja. Lista on aina tuntunut vähän sellaiselta sanahelinältä: perhe, läheiset, terveys, auringon paiste, hohtavat hanget, puhdas luonto... juu juu. Noiden ihanien asioiden luetteleminen ei vielä kuitenkaan saa minua oikeasti menemään syvemmälle itse kiitollisuuteen. Vika ei varmaankaan ole noiden eittämättä hyvien asioiden listaamisessa, vaan minussa itsessäni.
Olen huomannut hyötyväni vähän toisenlaisesta lähestymistavasta. Yritän kohta vähän selittää, mitä tarkoitan. Ja ainahan on mahdollisuus, että joku muukin voisi pysähtyä näitä miettimään. Olisin sitä paitsi tosi kiinnostunut kuulemaan myös teidän muiden pähkäilyjä vaikka sitten kiitollisuudesta ;). Uskotko sinä, että kiitollisuutta kannattaa/voi harjoitella? Oletko itse kokeillut esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä? Miltä se tuntui?
Ensin vähän yleistä tietoisuustaidoista:
Oppimani muodolliset mindfulness-harjoitukset kulkevat mukanani, jos eivät ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Olen esimerkiksi opetellut itse huomaamaan, milloin en ole läsnä tilanteissa vaan mieleni seilaa muualla. Huomion palauttaminen tiettyyn hetkeen onnistuu nykyisin kätevästi kesken arkipuuhien vaikkapa hyvin epämuodollisessa ja nopeassa stop-harjoituksessa niin, ettei pientä harjoitustani kukaan muu ympärilläni edes huomaa. Autopilotilta pois hyppääminen ja käsillä olevasta hetkestä kiinni saaminen onnistuu aika näppärästi myös lyhyessä kävelyharjoituksessa, hampaita harjatessa, suihkussa, käsin tiskatessa...
Muodollisia harjoituksia (enemmän aikaa ja keskittymistä vaativia juttuja) teen harvemmin, mutta varsinkin jos elämässä on paljon huolia tai stressiä, näiden harjoitusten työkalupakki on ahkerammassa käytössä. Ja jotta idea pysyisi mielessä ja saavutetut "taidot" tallella, homma toki siksikin vaatii ylläpitämistä ja harjoittamista. Olen huomannut, että pitkän tauon jälkeen on aina hetken vaikeampaa muistaa, mistä tietoisuustaidoissa oikein olikaan kysymys. Mutta kun pitää mielessä, että "se vahvistuu, mitä jaksaa vahvistaa", tulee tehtyä harjoituksia, ja edistystä sekä oivalluksia tapahtuu ihan huomaamatta. Mutta ihan valmista ei taida tulla koskaan.
Sitten siitä (kalkkunasta, eikun) kiitollisuudesta:
Käymilläni mindfulness-kursseilla kiitollisuus-asiaa on vain nopeasti sivuttu, eikä se varsinaiseen mindfulnessin harjoittamiseen kai edes kuulu. Mindfulness-harjoituksissa kun on tapana havainnoida ja hyväksyä läsnä olevat asiat sellaisinaan, niitä arvostelematta, arvottamatta tai muuttamatta. Todetaan vain, että nyt on näin. Kiitollisuus-harjoituksissa sen sijaan haluaisin hieman muuttaa omaa tapaani havainnoida asioita.
Olen ymmärtänyt, että samaan tapaan kuin vahvistan mindfulness-harjoituksissa esimerkiksi huomion tuomista tähän hetkeen ja lempeyttä omaa kokemustani kohtaan, voisin oppia paremmin huomaamaan ja tunnistamaan myös positiivisia tunteitani ja vahvistamaan niitä. Useinhan mieli on kuin teflonia positiivisille asioille ja tunteille ja aivomme huomaavat juurikin -ja varsinkin- ne kaikki negatiiviset asiat. Miksiköhän muuten?!! Tällaisesta taidosta on ehkä evoluution kuluessa voinut olla hyötyä. On ollut eloonjäämisen kannalta tärkeätä, että juuri uhkat havaitaan ja niistä pystytään varoittamaan myös muita. Mutta totta kai mielen kannalta olisi hyvä huomata ja ajatella myös mukavia asioita. Muuten käy elo liian rankaksi.
Tuntuu siltä, että oikein isoja henkilökohtaisia huolia itselläni on tällä hetkellä onneksi kohtuullisen vähän, tai ainakin olen tottunut niiden kanssa elämään, mutta muuten maailmassa näyttää taas olevan kaikenlaista kamalaa meneillään (tai sitten olen ehkä herkistynyt kuuntelemaan uutisia entistä tarkemmin). Niin tai näin, uutisia ja otsikoita seuratessa huoli-ajatukset nostavat välillä päätään ja jos kaikkien kamalien uutisten virtaan lähden mukaan, saattaa jotkin asiat (joihin itse en voi edes vaikuttaa), vaivata mieltä ja monet hyvät asiat jäävät huomaamatta. Ja juuri noiden hyvien asioiden huomaamisesta kun saisi voimaa kestää paremmin hankaliakin tilanteita.
Kiitollisuus-harjoitusta tehdessäni yritän siis kiinnittää huomiota erityisesti niihin asioihin, joista olen kiitollinen. Kun tämän lisäksi olen yrittänyt opetella tunnistamaan myös kehossani, miltä aito kiitollisuus oikein tuntuu (esim. lämpönä kaulan alueella tms.), olen oppinut paremmin tavoittamaan nuo kiitollisuutta tuottavat hyvät asiat. Haluan ajatella, että on hyödyllistä opetella tunnistamaan omia positiivisia tunteitaan kuten iloa, rakkautta, kiitollisuutta tai myötätuntoa ja samalla niiden aiheuttamia tuntemuksia itsessäni. Samalla olen yrittänyt pohtia myös sitä, miten kiitollisuuden tunnetta aiheuttavien asioiden huomaaminen voi vaikuttaa omaan toimintaani, elämääni ja hyvinvointiini. Olen lähes varma, että jos haluan kiinnittää huomioni juuri kiitollisuuteen, lempeyteen ja myötätuntoon, vahvistan samalla niitä itsessäni. Näitä harjoituksia teen siis oman hyvinvointini edistämiseksi, sillä varsinkin juuri kiitollisuudella väitetään olevan tärkeä rooli hyvinvoinnin kokemisessa.
Koska pelkkien sanalistojen kokoaminen ei itselläni oikein toimi, olen alkanut kerätä omia kiitollisuudenaiheitani vähän toisenlaisella tavalla. Olen kauan sitten napannut jostain englanninkielisestä julkaisusta pohjan, johon on kerätty kysymyksiä aihepiireittäin. Laitan tähän esimerkin:
Tänään olen kiitollinen...
1. Joku erityinen henkilö:
- Kuka/ketkä ovat elämässäsi erityisen tärkeitä?
- Mitä arvostat heissä eniten?
- Palauta mieleesi jokin kerta, jolloin hän/he tekivät jotain sellaista, josta olet erityisen kiitollinen. Miltä se sinusta tuntui? Kerro hänelle/heille kiitollisuudestasi (joko ihan oikeasti tai ainakin mielessäsi).
2. Paikka:
- Missä tunnet/olet tuntenut eniten kiitollisuutta?
- Millaisia muistoja tämä paikka sinussa herättää?
- Liittyykö siihen jotain erityisen parantavia, vahvistavia, rentouttavia tai muuten erityisen miellyttäviä kokemuksia?
3. Terveys:
- Mitä arvostat erityisesti terveydessäsi?
- Millä tavalla kehosi tukee ja auttaa sinua?
- Mistä kehosi osista olet kaikkein kiitollisin ja miksi?
Ja niin edelleen ja niin edelleen...
💜
Nopeat suomennokseni ovat hieman ontuvia, mutta saitte ehkä kiinni siitä, mitä tarkoitin. Eli että ainakin itselleni on helpompaa miettiä tuolla tavalla teemoittain kiitollisuuden aiheita kuin pelkästään sanalistojen muodossa. Tärkeintä on tietenkin oikeasti paneutua miettimään asioita eikä vain heitellä jotain yleistä.
Kiinnostavia ainakin minun mielestäni ovat myös väitteet, joiden mukaan kiitolliset ihmiset osaavat paremmin iloita pienistäkin asioista ja tuntevat useammin itsensä onnellisiksi. Jossain on jopa väitetty, että he kärsivät vähemmän kivuista ja säryistä ja tuntevat itsensä terveemmiksi. He myös todennäköisemmin kuntoilevat ja pitävät muutenkin paremmin itsestään huolta.
Uskokoon ken tahtoo, mutta eihän se paljon maksa jos sitä yrittää vähän kiitollisemmaksi ryhtyä.
"Be thankful for what you have and you´ll end up having more"
Kuvat otin lähirannalta juuri ennen ensilumen saapumista.
Lämpimin ajatuksin,
Leena
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOli pakko poistaa alkuperäinen kommentti, kun alkoi itseäni häiritä kohta, joka luettuna näytti ihan muulta kuin miksi sen tarkoitin. Mutta tässä kuitenkin uudelleen muuten liki sellaisenaan:
PoistaHieno aihe ja kirjoitus Leena. Kun näin otsikon ja alkupätkän aiemmin tänään, päätin, että olkoot vaikka mitä kesken, niin tämän haluan vielä tämän illan aikana lukea huolella ja rauhassa. Se kannatti.
Itse en ole kokeillut sellaisten "kirjaa kolme asiaa, joista olit kiitollinen tänään"- tyyppisten listojen tekoa, koska epäilen vahvasti, että alkaisin suorittaa niitä. Vaikka tiedostan ihan joka ikinen päivä olevani aidosti kiitollinen yksistään jo siitä, että saan elää, veikkaan, että listalle se ei riittäisi, vaan alkaisin jotenkin väkisin keksiä jotain liian "hienoa". Ja jos en millään jonain päivänä keksisi kaikkia kolmea, jättäisin homman kesken ja kokisin epäonnistuneeni. Siksi käyn kiitollisuuden aiheita mieluummin ihan vaan omassa mielessäni läpi. Useimmiten ne on ihan pieniä juttuja, mutta niistä se elämä koostuu.
Jännää (ja samalla kurjaa) on se, että joku ikävä tapahtuma ja sen aikaansaama murhe, stressi tai muu negatiivinen tunne pyyhkäisee hetkessä sivuun onnellisuuden tunteen, mutta koskaan ei käy päinvastoin. Tai ainakaan kovin usein. Jotenkin ne ikävät tuntemukset käy kovemmin päälle ja peittoaa alleen muun.
Tästä olen täysin vakuuttunut ja koen, että on osa myös omaa elämääni:
"...kiitolliset ihmiset osaavat paremmin iloita pienistäkin asioista ja tuntevat useammin itsensä onnellisiksi. Jossain on jopa väitetty, että he kärsivät vähemmän kivuista ja säryistä ja tuntevat itsensä terveemmiksi. He myös todennäköisemmin kuntoilevat ja pitävät muutenkin paremmin itsestään huolta."
Ja tästä olen myös niin samaa mieltä.
"varsinkin juuri kiitollisuudella väitetään olevan tärkeä rooli hyvinvoinnin kokemisessa."
Olen tässä viimeaikoina kuunnellut muutamiakin viisaita kirjoja (yhtenä se Ikigai), joissa aihe on ollut esillä ja tekee aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että kiitollisuus kannattaa. Ja sama päinvastoin. Jatkuva valitus tai negatiivinen puhe/ajattelu tekee takuulla myös kaikkinaiselle hyvinvoinnille hallaa ja voi sairastuttaa ihan fyysisestikin. Kokonaisuuksia kuitenkin ollaan, eikä mieltä ja kehoa voi irrottaa toisistaan.
Olen myös pitkälti sinun ansiostasi ottanut tavaksi istua vaikkapa lattialle hengittelemään ja rauhoittumaan, jos alkaa tuntua siltä, että mieli ja sitämukaa kroppa käy liiaksi kierroksilla. Ihan sillä, että olet aiemmin kertonut mindfulness-harjoituksistasi, joka on kuulostanut kiinnostavalta ja kiehtovaltakin.
Ei tarvi montaakaan minuuttia keskittyä hengittelemään rauhassa, kun olo on jo ihan toinen.
Kiitos viisaudesta ja mielettömän upeista Ichigo ichie-kuvista <3
Hei Annukka, vasta nyt kerkesin taas tänne käväisemään, joten ehdit ihan hyvin editoida ajatuksiasi :).
PoistaMulle käy joskus samalla tavalla, että kun itse luen kirjoittamani, tukka nousee pystyyn kun huomaan, että kirjoitetussa ei tietenkään kuulu jokin tietty äänenpaino tai että esimerkiksi huumoriksi tarkoitettu pilkahdus voikin kirjoitettuna kuulostaa vinoilulta tai ainakin peräti oudolta :DD
Kiva, että ajatukseni kiitollisuudesta herätti sinussa vastakaikua. Kiitollisuus-listaa olen tosiaan itse kokeillut, mutta suorittamiseksi meni mullakin ja sitten homma alkoi tuntua jotenkin epäaidolta ja "tehdyltä" ja sellaista en itseltäni kestä alkuunkaan. Olen huomannut, että kun listojen sijaan kuulostelen itseäni ja mietin oikeasti jotain yksittäistä hyvää asiaa, saatan tuntea siitä aiheutuvan mukavan tuntemuksen melkein koko kehossani. Se sitten taas vaikuttaa koko ihmiseen; sekä kehoon että mieleen. Syntyy sellainen "luuppi".
Noilla edellä mainitsemillani kursseilla harjoiteltiin myös lempeään ja hyväksyvään asenteeseen liittyviä juttuja ja niitä tehdessä huomasin, kuinka mukavan asian (vaikkapa itselleni tärkeän ja rakkaan henkilön tai eläimen) intensiivinen ajatteleminen sai aikaan hyviä tuntemuksia koko kehossa. Olen varma, että ainakin minulla tapahtui hyvää tekeviä fysiologisia asioita siinä samalla. Kiitollisuuden aiheen ajatteleminen toimii samoin. Tuota juttua on vähän vaikeata näin selittää, mutta itse olen kokenut tosi vahvasti tuon mainitsemasi kehon ja mielen yhteyden. Jännittävintä on, että asiaan parhaimmillaan pystyy itse tahdonalaisesti vaikuttamaan!
Hei, ja olen niin iloinen siitä, että olet oppinut laskemaan kierroksiasi hengittelemällä! Ihan superia!! Kai se on niin, että kun olen itse huomannut jonkin asian toimivan, sitä "ilosanomaa" toitottaisin niin mielelläni kaikkialla ihan rasittavuuteen asti.
Sulle viisaalle samat sanat: Kiitos kun jaat ajatuksiasi ja kuviasi täällä <3
Valoisaa maanantaita!
Mielenkiintoista asiaa tässä postauksessa❤️ Pitää ihan lukea tämä tekstisi pari kertaa että sisäistää sen kunnolla. Lapsuudenystäväni antoi minulle aikoinaan sellaisen ohjeen, että nukkumaan mennessä pitäisi miettiä 5 sellaista päivän aikana sattunutta juttua, mistä voi olla kiitollinen. Aina välillä yritänvmuistaa tuon ohjeen. Kaunista viikonloppua sinulle Leena💐
VastaaPoistaKiitos taas kommentistasi Jael <3.
PoistaKiitollisuuden tunteminen kuulostaa sellaisenaan kovin juhlalliselta, mutta on lopultakin aika arkinen ja samalla kaikella tapaa hyvää tekevä juttu. Päivittäisten hommien välissä (tai viimeisenä illalla, jos silloin on paremmin aikaa), on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään ja huomaamaan elämässään olevia ja tapahtuvia hyviä asioita.
Ajattelen myös niin, että mitään hyviä asioita ei kannata pitää itsestäänselvyyksinä.
Mukavaa maanantaita sinne, voi hyvin!
Sattumalta näin minäkin tuon otsikon ja luin sitten koko jutun. Mindfullnessista olen kuullut vain sivumennen joskuks Aslak -kuntoutuksessa, mutta se jäi silti jollain tasolla mieleen. Olen jotenkin tahattomasti myös käyttänyt sitä ja jossain tapauksissa myös aivan tarkoituksella, kuten nukahtamista odotellessa. Minulla on illalla kaksi sanaa (jotka ovat niin tyhmiä, etten niitä mainitse..), jotka mielessäni sanon ja sen jälkeen alan sormin laskea mielessäni, montako esim. Harry Potter -hahmoa muistan ;D Välillä pääsen liki sataan, mutta välillä olen unessa jo viiden kohdalla ;D
VastaaPoistaPositiivisin ajatuksin pääsee ikävistäkin asioista yli ärsytyksestä huolimatta. Töissä kävi yhtenä iltana tosi ärsyttävä juttu, joka vaivasi kaiken iltaa, kunnes myöhemmin illalla kävi toinen, hyvin positiivinen tapahtuma, joka vei selkeästi voiton harmituksesta.
Listoja en usko osaavani/ haluavani tehdä, vaikka olenkin muutoin kova listailemaan asioita.
Hyvää jatkoa sinulle :)
Tervehdys Sartsa! Olipa kiva, että kävit kommentoimassa!!
PoistaJuu, mindfulness kuulostaa monien korvissa humpuukilta, mutta parhaimmillaan siinä tosiaan on kyse aika arkipäiväisistä asioista. Samoja juttuja monet tekevät ihan intuitiolla jokapäiväisessä elämässään. Varsinainen "Mindfulness" taitaa olla vain ikivanhan menetelmän uusi kaupallinen nimi, enkä ollenkaan halua olla mainostamassa juuri tuota kaupallistettua menetelmää. Ehkä olisi parempi puhua läsnäolotaidoista tms.
Mutta siis tykkään monista sellaisista perusjutuista, joiden avulla voi toimia ja suhtautua vähän tietoisemmin ja myös hyväksyvämmin sekä itseensä että muihin.
Sait muuten mut nauramaan Harry Potter-hahmojen nimien muistelulle. En pääsisi likimainkaan samaan määrään kuin sinä, vaikka unettomia tunteja tulee vietettyä joskus useitakin ;DD.
On tosiaan mahtavaa, jos iloinen juttu onnistuu teilaamaan aiemmin tapahtuneen harmituksen. Pitäisi aina olla pahan päivän varalle varastossa muutama iloinen yllätys ;).
Kivoja päiviä sinullekin :)
Hei!
VastaaPoistaAjauduin tänne blogiisi ties mistä ja ihastuin kuviisi, jotka kiinnittivät huomioni eteeni avautuneella etusivulla.
Kiitollisuusharjoitteet ovat minulla osa arkeani tavalla tai toisella. Pari vuotta sitten sain opintojeni myötä perehtyä mindfulness -harjoitteisiin syvemmin, mistä lähtien ne ovat olleet osa elämääni.
Kiitollisuuspäiväkirjaan kirjaaminen on osoittautunut minulle merkittäväksi hyvinvointia lisääväksi toiminnaksi. Rakastan käsinkirjoittamista eli tuossa yhdistyy moni itselleni merkityksellinen tekeminen.
Liitän kiintoisan blogisi lukulistalleni ja palaan paremmalla ajalla. Kiitos! Tuija
Hei Tuija, ihanaa, että ajauduit tänne!
PoistaJa kiitos kauniista sanoistasi <3
Sinä siis osaat tehdä noita listoja, joita minä olen vähän vieroksunut. Mutta ehkä ei olekaan niin väliä mitä keinoja käyttää. Tärkeintä lienee juuri tuo oivallus kiitollisuuden vaikutuksesta omaan hyvinvointiin, ja se että löytää jonkin itselleen sopivan keinon.
Onpa kiva, että joku muukin mindfulness-harjoitteista hyötynyt/innostunut löytyi. Tervetuloa tänne jatkossakin, minäpä poikkean lähiaikoina sinun blogissasi tutustumassa. Näkemisiin myös siellä!