En valita, kivaa on ollut ja puistotkin ovat vaihdelleet maksullisesta sisäleikkipuistosta ilmaisiin angrybirds-puistoihin ja omaan lähileikkipuistoon. Kaiken tuon kaahotuksen lomassa omassa mielessä on pyörinyt monenlaista nykylasten touhuista, leikkivälineistä, lasten leikkitaidoista ja muinaisista käpylehmistä, mutta en nyt niitä aio tässä sen kummemmin ruotia. Lopputulemana voisin todeta, että lähimetsät ansaitsisivat kunniamaininnan leikkiympäristönä. Sekä isoille ihmisille, että myös pienille.
Välillä on pitänyt päästä huoltamaan myös omaa päätä. Silloin tihkuinen ja tuulinen merenranta tai vastapainoksi aurinkoiset ja kaislikkoiset rantapolut poutapilvineen ovat ihan parasta mielenhuoltoa. Luonnon äänet, ehkä jopa täysi hiljaisuus, ovat tuntuneet suorastaan ylellisiltä.
Postailen myöhemmin Hollannin ja Belgian reissusta lisää, kunhan olen järjestänyt kuviani ja ajatuksiani sieltä. Nyt kuitenkin tällaiset pikkuterkut välissä, ettei postailukynnys pääse nousemaan ihan liian korkeaksi. Niin minulle helposti käy.
Mitä sinun loppukesääsi kuuluu? Mökkejä, puistoja, purjehduksia, töitä vai rentoiluja?
Mukavaa elokuuta!
Leena
