Alppiruusuja ja Pentalan saari

Nyt on sää ainakin tilapäisesti vähän viilennyt ja se tuntuukin oikeastaan ihan miellyttävältä. Sitä paitsi arjen hommia saa näin reippaammin tehdyksi. Toisaalta kesään kyllä täytyy kuulua myös niitä hikisiä päiviä, muuten ei kesä tunnu siltä itseltään. Molempi parempi sanoisin.

Varjoa ja vilvoittavia tuulia helteisiin päiviin olemme hakeneet niin vihreästä siimeksestä kuin saariston tuulistakin. 

Alppiruusupuisto

Lyhyempi, mutta silti mukavan viilentävä kierros tehtiin totuttuun tapaan Haagan Alppiruusupuistossa. Varsinkin valtavien rhododendronien katveesta löytyi ihania varjoisia paikkoja, joissa oli mahdollisuus nauttia myös virvokkeita. Jätski- juoma ja jopa hodarikärryjä oli mielestäni enemmän kuin aiemmin. Niitä oli reitin varrelle ilmestynyt kuin sieniä sateella ennätyksellisen pitkästä kuivasta kaudesta huolimatta. No, olihan se hyväkin juttu, sillä mikäs olisikaan jäätelöä parempi viilennys. Tötteröt tuli siis nautiskeltua. 

Esteettisestä nautinnosta puheen ollen etenkin atsaleat olivat ihan hämmentävän upeita väriloistossaan. Oli melkein mahdotonta uskoa, että Helsingistä voi kesällä löytyä noin upeata luonnon väriloistoa; valtavia alueita keltaista, oranssia, lohenpunaista, vaaleanpunaista... On kuitenkin ollut niin kuumaa, että voisin kuvitella kukinnan jäävän aika lyhytaikaiseksi. Eli vinkkinä, että jos loiston haluaa kokea, kannattaa tuolla poiketa pikimmiten. Laitan tähän talteen muutaman vähän huonolla kännykälläni napsimani kuvan, vaikka samaan hengenvetoon voin kyllä sanoa, että livenähän nuo oikeasti pitäisi nähdä. 

Aurinkoinen Pentala

Mutta sitten toinen, meille aivan uusi paikka eli Pentala. Kyseessä on lounaisen Espoon Suvisaaristossa sijaitseva saari, joka on kuulemma Espoon saaristovenereitin suurin saari. 

Olimme ennalta lukeneet, että suuri osa saaresta on luonnonsuojelualuetta ja saaren keskellä on pieni sisäjärvi, jossa on myös oma pieni saarensa. Tämä pikkuruinen kirkasvetinen järvi on koko pääkaupunkiseudun eteläisin järvi. Kohde kuulosti aika kivalta ja varteenotettavalta, kun ihan extempore tarvittiin joku helposti saavutettava kiva retkipaikka.  

Kuumana aurinkoisena päivänä retki Pentalaan olikin parasta, mitä ajatella saattaa! Pieni rannikkoalus lähti Soukka Klobbenin saaristovenelaiturista aamupäivän kevyessä tuulenvireessä ja auringon kimmeltäessä meren aalloilla. Valitsimme kansipaikat ja nautimme täydellisestä tunnelmasta. Välillä reitti kulki kapeita ja mutkaisia väyliä pitkin ja sitten taas avoimempaa vesialuetta osui matkan varrelle. 

Oli kiinnostavaa katsella ohi lipuvia mökkirantoja, upeita vanhoja huviloita ja ihan ympärivuotisiakin asumuksia. Alus poikkesi matkalla vielä Suinonsalmessa, josta myös olisimme voineet hypätä kyytiin. Oli kuitenkin hauskempaa valita vähän pidempi merimatkaosuus samaan hintaan.

Saavuimme saaren laituriin noin 40 minuutin merimatkan jälkeen. Pentalan rannan tuntumassa ensimmäisenä huomiomme varasti saaren kärjessä näkyvä viehättävä ravintola Paven, mutta tiesimme jo ennalta, että se olisi nyt suljettu. Nykyisin se toimiikin lähinnä tilausravintolana. Ravintolan alue on aidattu ja sen rannassa on ESF-purjehdusseuran toimintaa. Keskiviikkopurjehdusten aikaan ravintola on avoinna myös muulle yleisölle ja silloin tarjolla on mm. kotiruokabuffet, annoksia listalta ja baarin antimia. 

Alus rantautui turvallisesti ja vakaasti saaren pitkän laiturin kylkeen. Heti ensivaikutelma paikasta oli sympaattinen ja mukavan kotikutoinen. Ei siis mitään isoja infopisteitä tai vesiliukumäkiä vaan rauhallinen ja perinteisen näköinen saaristomiljöö.

Ravintola Paven

Koska olimme istuskelleet laivan kannella auringossa hyvän tovin, tuntui hyvältä ajatukselta lähteä aluksi etsimään vastapainoksi vilpoista vihreyttä ja metsän varjoja sekä verryttelemään kinttujamme. Aloitimme siis saarikierroksemme etsimällä saaren luontopolun alkupään. Se löytyikin helposti huoltorakennuksen nurkalta. 

Polku on helppokulkuinen ja parin kilometrin mittainen. Sen varrella on varjoisaa metsää, luonnonvaraisia rantaniittyjä sekä lampaita aitauksessaan. Polkuja mutkitteli alueella paljonkin, joten lisämatkaa oli helppo kerryttää jos metsässä halusi viettää enemmän aikaa.

Luontopolun varrella on myös kiva luonnontilainen Diksandin hiekkaranta, joka mataluutensa ja hiekkapohjan ansiosta soveltuu hienosti myös lasten pulikointiin. 

Luontopolulta palattuamme tutustuimme myös todella sympaattisen ja kivan pikkukahvilan tarjontaan. Kauniisti esille laitetuista tarjottavista oli vaikeata valita, koska kaikki näytti niin hyvältä. Lopulta jaoimme keskenämme mahtavan ison savulohi-täytteisen patongin ja ihanan rapsakoilla ja raikkailla katkaravuilla päällystetyn ison  saaristolaisleipäviipaleen. Ja tietysti mukilliset hyvää kahvia! Tarjolla olisi ollut nälkäisemmille myös kalakeittoa. Ja janoisemmille pikkuviinipulloja :)

Kahvilan seinustalla kukki ihana syreeni

Pihapiirissä oli myös todella soma pieni kauppa, jossa oli saaristoaiheisia matkamuistoja ja kirjoja. Sieltä oli mahdollista lainata myös pihapelejä saarella oleilun viihdykkeeksi. Sisällä tuoksuivat tervakynttilät ja lattioita koristivat suloiset vanhanaikaisen kapeat ja värikkäät räsymatot. 

Kaupan ovi oli kutsuvasti auki.

Saaren pari vanhaa kalastajien taloa on muutettu 500 vuotta vanhaa saaristolaiselämää esitteleväksi saaristomuseoksi. Erityisen vaikuttava oli mielestäni vanhan ranta-aitan katto, ja aitan seinustoilla riippuvat kalaverkot.

Tämän kalastajamökin vanhimmat osat olivat 1700-luvulta. Sisällä näkyi aikojen kerrostumat kauniisti ja esillä oli myös kirjallista tietoa sekä vanhoja valokuvia mökin monista entisistä asukkaista.

Sisään astuttiin tuon valkoisen oven kautta. Maali oli selvästi ajan, merituulten ja suolan hapertamaa.

Sisällä matalassa tuvassa oli miellyttävän suojaisa, mutta silti valoisa tunnelma ja noita ihastuttavia räsymattoja.

Vanhoja tapettimalleja menneiltä ajoilta oli kerätty talteen seinätauluksi.

Saarivierailu oli mukava ja tuumasimme, että sinne voisi poiketa joskus uudelleenkin viettämään kesäistä päivää -ehkä pientenkin kanssa. Laivaretki ja lampaat ja hiekkaranta kuulostaisivat heistäkin varmasti kivalta.

Lempeitä kesätuulia Sinulle <3

Terkuin, Leena