tiistai 11. kesäkuuta 2024

Alppiruusuja ja Pentalan saari

Nyt on sää ainakin tilapäisesti vähän viilennyt ja se tuntuukin oikeastaan ihan miellyttävältä. Sitä paitsi arjen hommia saa näin reippaammin tehdyksi. Toisaalta kesään kyllä täytyy kuulua myös niitä hikisiä päiviä, muuten ei kesä tunnu siltä itseltään. Molempi parempi sanoisin.

Varjoa ja vilvoittavia tuulia helteisiin päiviin olemme hakeneet niin vihreästä siimeksestä kuin saariston tuulistakin. 


Alppiruusupuisto



Lyhyempi, mutta silti mukavan viilentävä kierros tehtiin totuttuun tapaan Haagan Alppiruusupuistossa. Varsinkin valtavien rhododendronien katveesta löytyi ihania varjoisia paikkoja, joissa oli mahdollisuus nauttia myös virvokkeita. Jätski- juoma ja jopa hodarikärryjä oli mielestäni enemmän kuin aiemmin. Niitä oli reitin varrelle ilmestynyt kuin sieniä sateella ennätyksellisen pitkästä kuivasta kaudesta huolimatta. No, olihan se hyväkin juttu, sillä mikäs olisikaan jäätelöä parempi viilennys. Tötteröt tuli siis nautiskeltua. 

Esteettisestä nautinnosta puheen ollen etenkin atsaleat olivat ihan hämmentävän upeita väriloistossaan. Oli melkein mahdotonta uskoa, että Helsingistä voi kesällä löytyä noin upeata luonnon väriloistoa; valtavia alueita keltaista, oranssia, lohenpunaista, vaaleanpunaista... On kuitenkin ollut niin kuumaa, että voisin kuvitella kukinnan jäävän aika lyhytaikaiseksi. Eli vinkkinä, että jos loiston haluaa kokea, kannattaa tuolla poiketa pikimmiten. Laitan tähän talteen muutaman vähän huonolla kännykälläni napsimani kuvan, vaikka samaan hengenvetoon voin kyllä sanoa, että livenähän nuo oikeasti pitäisi nähdä. 









Aurinkoinen Pentala


Mutta sitten toinen, meille aivan uusi paikka eli Pentala. Kyseessä on lounaisen Espoon Suvisaaristossa sijaitseva saari, joka on kuulemma Espoon saaristovenereitin suurin saari. 

Olimme ennalta lukeneet, että suuri osa saaresta on luonnonsuojelualuetta ja saaren keskellä on pieni sisäjärvi, jossa on myös oma pieni saarensa. Tämä pikkuruinen kirkasvetinen järvi on koko pääkaupunkiseudun eteläisin järvi. Kohde kuulosti aika kivalta ja varteenotettavalta, kun ihan extempore tarvittiin joku helposti saavutettava kiva retkipaikka.  

Kuumana aurinkoisena päivänä retki Pentalaan olikin parasta, mitä ajatella saattaa! Pieni rannikkoalus lähti Soukka Klobbenin saaristovenelaiturista aamupäivän kevyessä tuulenvireessä ja auringon kimmeltäessä meren aalloilla. Valitsimme kansipaikat ja nautimme täydellisestä tunnelmasta. Välillä reitti kulki kapeita ja mutkaisia väyliä pitkin ja sitten taas avoimempaa vesialuetta osui matkan varrelle. 









Oli kiinnostavaa katsella ohi lipuvia mökkirantoja, upeita vanhoja huviloita ja ihan ympärivuotisiakin asumuksia. Alus poikkesi matkalla vielä Suinonsalmessa, josta myös olisimme voineet hypätä kyytiin. Oli kuitenkin hauskempaa valita vähän pidempi merimatkaosuus samaan hintaan.

Saavuimme saaren laituriin noin 40 minuutin merimatkan jälkeen. Pentalan rannan tuntumassa ensimmäisenä huomiomme varasti saaren kärjessä näkyvä viehättävä ravintola Paven, mutta tiesimme jo ennalta, että se olisi nyt suljettu. Nykyisin se toimiikin lähinnä tilausravintolana. Ravintolan alue on aidattu ja sen rannassa on ESF-purjehdusseuran toimintaa. Keskiviikkopurjehdusten aikaan ravintola on avoinna myös muulle yleisölle ja silloin tarjolla on mm. kotiruokabuffet, annoksia listalta ja baarin antimia. 

Alus rantautui turvallisesti ja vakaasti saaren pitkän laiturin kylkeen. Heti ensivaikutelma paikasta oli sympaattinen ja mukavan kotikutoinen. Ei siis mitään isoja infopisteitä tai vesiliukumäkiä vaan rauhallinen ja perinteisen näköinen saaristomiljöö.


Ravintola Paven







Koska olimme istuskelleet laivan kannella auringossa hyvän tovin, tuntui hyvältä ajatukselta lähteä aluksi etsimään vastapainoksi vilpoista vihreyttä ja metsän varjoja sekä verryttelemään kinttujamme. Aloitimme siis saarikierroksemme etsimällä saaren luontopolun alkupään. Se löytyikin helposti huoltorakennuksen nurkalta. 


Polku on helppokulkuinen ja parin kilometrin mittainen. Sen varrella on varjoisaa metsää, luonnonvaraisia rantaniittyjä sekä lampaita aitauksessaan. Polkuja mutkitteli alueella paljonkin, joten lisämatkaa oli helppo kerryttää jos metsässä halusi viettää enemmän aikaa.








Luontopolun varrella on myös kiva luonnontilainen Diksandin hiekkaranta, joka mataluutensa ja hiekkapohjan ansiosta soveltuu hienosti myös lasten pulikointiin. 





Luontopolulta palattuamme tutustuimme myös todella sympaattisen ja kivan pikkukahvilan tarjontaan. Kauniisti esille laitetuista tarjottavista oli vaikeata valita, koska kaikki näytti niin hyvältä. Lopulta jaoimme keskenämme mahtavan ison savulohi-täytteisen patongin ja ihanan rapsakoilla ja raikkailla katkaravuilla päällystetyn ison  saaristolaisleipäviipaleen. Ja tietysti mukilliset hyvää kahvia! Tarjolla olisi ollut nälkäisemmille myös kalakeittoa. Ja janoisemmille pikkuviinipulloja :)


Kahvilan seinustalla kukki ihana syreeni


Pihapiirissä oli myös todella soma pieni kauppa, jossa oli saaristoaiheisia matkamuistoja ja kirjoja. Sieltä oli mahdollista lainata myös pihapelejä saarella oleilun viihdykkeeksi. Sisällä tuoksuivat tervakynttilät ja lattioita koristivat suloiset vanhanaikaisen kapeat ja värikkäät räsymatot. 


Kaupan ovi oli kutsuvasti auki.




Saaren pari vanhaa kalastajien taloa on muutettu 500 vuotta vanhaa saaristolaiselämää esitteleväksi saaristomuseoksi. Erityisen vaikuttava oli mielestäni vanhan ranta-aitan katto, ja aitan seinustoilla riippuvat kalaverkot.






Tämän kalastajamökin vanhimmat osat olivat 1700-luvulta. Sisällä näkyi aikojen kerrostumat kauniisti ja esillä oli myös kirjallista tietoa sekä vanhoja valokuvia mökin monista entisistä asukkaista.


Sisään astuttiin tuon valkoisen oven kautta. Maali oli selvästi ajan, merituulten ja suolan hapertamaa.




Sisällä matalassa tuvassa oli miellyttävän suojaisa, mutta silti valoisa tunnelma ja noita ihastuttavia räsymattoja.





Vanhoja tapettimalleja menneiltä ajoilta oli kerätty talteen seinätauluksi.



Saarivierailu oli mukava ja tuumasimme, että sinne voisi poiketa joskus uudelleenkin viettämään kesäistä päivää -ehkä pientenkin kanssa. Laivaretki ja lampaat ja hiekkaranta kuulostaisivat heistäkin varmasti kivalta.

Lempeitä kesätuulia Sinulle <3
Terkuin, Leena




4 kommenttia:

  1. Ihania kesäisiä kuvia ja tunnelmia.

    Minä(kään) en ole hellekelien ystävä, mutta hienosti kiteytit sen, että niitäkin tarvitaan tai kesä ei tunnu kesältä. Se on just niin. (Äsken kauhulla katselin juhannuksen ennusteita, joissa tällä hetkellä näyttää siltä, että saadaan pyhien ajan "kohtalaista vesisadetta" ja tuulta 16 m/sek eli ei mikään erityisen kiva yhdistelmä juhannuksen perinteisten pelikierrosten kanssa :(. Joskin niitä on kyllä vuosien varrella pelattu myös räntäsateessa, mutta aiemmin ennustetut helteetkin ottaisin mieluummin, toivotaan että tilanne vielä muuttuu siihen suuntaan).

    Espoon seudulla on kyllä paljon kauniita paikkoja ja mahdollisuuksia ja näytti olleen teidän retkellä jopa rauhallista? Kivatkin paikat kun menee ruuhkassa vähän pilalle. Tai siis ei niinkään paikat, vaan tunnelma. Etenkin jos on varta vasten lähtenyt rauhoittumaan.

    Olen elänyt tyystin blogien ulkopuolista elämää niin töissä kuin vapaallakin, mutta nyt poikkeisn ja oli kiva löytää kirjoituksesi.

    Kaikkea hyvää kesään Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka <3
      Samalla tavalla "ulkopuolista" elämää minäkin olen viettänyt. Kaiken uhallakin, vaikka vaarana on blogi-yhteisön ulkopuolelle jääminen, kuten minulle on osin käynytkin. Mutta välillä on rentouttavaa uppoutua myös tähän maailmaan ja "tuttujen" kuulumisiin.

      Monenlainen ulkoilu on mulle elinehto ja siksi tuollaiset saaripyrähdykset ovat kivaa vaihtelua tuttuihin lenkkireitteihin. Meri rantoineen on itselleni tosi tärkeä vaikka emme nykyisin ihan rannan läheisyydessä asustelekaan. Mutta pääseehän tuonne. Espoossa rantaviivaa riittää!

      Oikein iloisia ja voimaa antavia juhannuksen pelikierroksia. Sääkin näyttää just hyvältä ;)

      Poista
  2. Tässä on jälleen blogimaailman parhautta - avaat niin upeasti kohteita, joihin ei ole itse (vielä ainakaan) eksynyt-löytänyt!! Matkaesitteitä ja googgeloiden löytää paljonkin, mutta nämä "oikeiden ihmisten! kokemukset itseoteuin kuvin vetoaa minuun paljon enemmän - kokemuksesta kertoo kuvien lisäksi sanat... ne luo tunnelman, kiitos!! Tuota valkoista maalipintaa täytyy yrittää jäljittää kättensä töissä... upea kuva!
    Iloista ja itsesi näköistä Minttumaarin aikaa... minä olen maailman huonoin säiden tutkija - otan vastaan kaiken ilolla, sillä sää on sellainen, ettei siihen voi vaikuttaa... joten ei kannata antaa senkään vaikuttaa itseen, hih.. eli samalla mitalla takaisin... kurkin vain mitä kulloinkin päälleni pistän, tai olen pistämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Repolainen, kiitos kun osaat olla aina niin kannustava ja positiivinen. Jaksat innostua meikäläisen maalipinta-kuvista ja kotiseutupostauksistakin.

      No, minäkin kyllä tykkään oikeiden ihmisten elämään liittyvistä valokuvista ja postauksista paljon enemmän kuin pelkistä mainoksista. Ja varsinkin teidän hurjista reissukuvauksista! Omat reissut ovat tätä nykyä melkoista himmailua ;)

      Samoin teille, reipasta juhannuksen tienoota. Satoi tai paistoi!!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!