Rypäleitä jokilaaksossa

Kas täällä ollaan, vaikka odottamattomasta postaustauosta päätellen ei uskoisi. Minulla on näet parisen viikkoa ollut ihan hirmuisesti kaikenlaista hommaa ja sen seurauksena nyt aika väsähtänyt, vaikkakin ihan tyytyväinen, olo. Mutta toivottavasti te rakkaat lukijat ette ole ihan kokonaan minua hyljänneet. Täältä taas pinnistelen..

Vaikka oli lähes mahdotonta päättää mistä aloittaisin, valitsin kuitenkin seuraavaksi jatkoa naapurimatkailua koskevaan postaukseeni, jossa parahiksi selvisimme Maastrichtista ja jatkoimme huristelua näppärällä vuokra-autollamme Saksan puolelle. Nyt siis saatte reportaasin tuon naapurimatkan loppupäästä. 

Ensimmäisen kunnon  pysähdyksen Saksan puolella teimme vanhaan Maria Laach-luostariin. Alueella järjesteltiin viikonlopun markkinoita ja luostarin henkilökunta pystytteli myyntipöytiä piha-alueille. Minua kuitenkin kiinnosti julkisivun koristelu ja sen monet aika inhimilliset ja humoristisetkin  yksityiskohdat. Muuten rakennukset olivat mielestäni vähän turhan pömpöösejä, enkä näköjään innostunut niitä kuvailemaan.

Tukkanuottasilla ;-)

Tilanne hallinnassa??

Varsinainen majapaikkamme oli pienessä ja viehättävässä Bernkastelissa  Mosel-joen mutkassa ja viinirinteiden ympäröimänä. Tarkalleen ottaen hotellimme sijaitsi Mosel-joen vastarannalla Kues-nimisessä osassa. Joen ylittävästä sillasta selvisimme kuitenkin kävellen muutamassa minuutissa, joten tunsimme kaikesta huolimatta olevamme ihan kaiken tärkeän ytimessä. Yleisesti puhutaankin Bernkastel-Kuesista. 

Oikealla Bernkastel ja vasemmalla Kues eli Bernkastel-Kues

Vanha keskusta on kuin sadusta ristikkotaloineen, kukkaistutuksineen ja viinitupineen. Kaikki on pientä ja somaa.

Bernkastel-Kuesin kaupungin yllä kohosi vanha linnanraunio, mutta se oli tosiaankin vain raunio, joka oli osittain kunnostettu. Sinne oli rakennettu kieltämättä upea ravintola ja näköala ravintolan valtavista ikkunoista oli kyllä todella hieno. Ja kyllä, tilaamamme salaattikin oli erittäin kelvollinen. Eräänä iltana linnan pihalla järjestettiin ilotulitus, jota katselimme alhaalta hotellihuoneemme parvekkeelta lämpimässä sametinmustassa illassa. Kaunista.

Sunnuntai-aamuna siltaa ylittäessämme huomasimme, että levälautta oli vallannut joen koko leveydeltä. Lieneekö sinilevä tuollakin riesana? Jyrkiltä rinteiltä valuu varmasti kaikenlaista suoraan jokeen.

Yäk

Jyrkät rinteet kohoavat ihan kaupungin takana

Näillä alueilla viiniä on viljelty roomalaisten ajoista asti. Viinirinteet ovat hyvin jyrkkiä, jyrkempiä kuin missään muualla Euroopassa. Oli ihmeteltävä, miten niin kaltevilla rinteillä kukaan pystyy oikeasti työskentelemään. Suurin osa viljellyistä rypäleistä on Rieslingiä,  jonka alkoholipitoisuus on yleensä aika alhainen. Makeutta sitävastoin on usein vähän enemmän, koska sato korjataan ennen kuin rypäleiden kaikki sokeri on ehtinyt muuttua alkoholiksi. 

Kallioseinämässä on aurinkokello

Sunnuntaina patikoimme viinirinteiden välissä ja ihanan varjoisassa metsässä kulkevaa hyvin merkittyä noin seitsemän kilometrin mittaista polkua pitkin Traben-Trarbachin kylään.

Kivat hatut kävelyllä

Ilma oli todella lämmin ja mukana ollut juomavesi yhtä lämmintä, joten ensi töiksemme poikkesimme kylän maineikkaaseen jäätelöbaariin jätskille. Vasta sitten ryhdyimme etsiskelemään lounasta. Jonkinlainen järjestys se sentään olla pitää! 

Traben-Trarbach

Tuonkin kaupungin yllä kohoaa rauniolinna.

Traben-Trarbachista matkasimme sitten jokilaivalla n 25 kilometrin matkan takaisin Bernkastel-Kuesiin. Matka laivalla taisi kestää parisen tuntia ja matkalle sattui yksi sulkukin, jonka toimintaa oli hauska seurata. Muihinkin joen varrella sijaitseviin pikkukyliin ja -kaupunkeihin saattoi poiketa noilla laivoilla. Matkanteko oli äärimmäisen hidasta ja rauhoittavaa, mutta jos joskus sattuisi olemaan vähänkään kärsimätön fiilis, suosittelisin silloin muuta kulkupeliä. Meidän sunnuntain iltapäiväämme tuollainen sopi kuitenkin täydellisesti. Lasillinen kylmää viiniä ja jalkojen oikaisu aurinkoisella laivan kannella tuntui kivalta patikoinnin jälkeen. Kevyt tuulenvire vain leyhytteli mukavasti hiuksia. Oi, miten miellyttävää.

Moselin varrella maistamamme Rieslingit olivat raikkaita, kesäisiä ja helppoja. Riesling muuten pitää kuulemma nauttia pyöreähköstä vihreäjalkaisesta valkoviinilasista.

Toisenkin, suunnilleen samanmittaisen patikointiretken teimme noissa romanttisen kauniissa maisemissa. Osan reitistä etenimme viinirinteillä, mutta osa matkasta tehtiin varjoisassa metsässä. Mosel vilkkui aina välillä alhaalla. 

Rouva kuvaa kuoriaista

Korkealta näki joenmutkan erityisen hienosti. Vielä ei ollut rypäleiden korjuuaika käsillä, joten rinteet olivat hiljaisia ja maisema hyvin rauhallinen ja seesteinen. Onkohan niin, että viini kasvaa vain kauniissa  maisemissa!? 

Joen mutkien takaa rinteillä ja kukkuloilla saattoi nähdä upeita keskiaikaisia ritarilinnoja ja alhaalla laaksoissa pieniä kyliä kirkontorneineen ja lammaskatraineen. Erityisen hieno oli Elzin linna hieman Moselista sisämaahan päin. Ulkoa se muistutti aivan romanttista satujen linnaa, jonka ikkunassa oli helppo kuvitella näkevänsä vilahduksen linnanneidosta kauniisti kirjaillussa puvussaan. 

Eltzin linna

 Linnaan pääsi myös sisälle opastetulle kierrokselle, mutta suureksi harmikseni siellä ei saanut ottaa valokuvia. Huoneet oli sisustettu aistikkaasti ja etenkin seinä- ja kattomaalaukset yläkerran huoneissa olivat hämmentävän kauniita.

Linnan sisäpihaa

Linnoja olisi tuolla alueella riittänyt melkein jokaiselle viikonpäivälle, mutta koska olimme tällä kertaa vain pidennetyn viikonlopun matkalla, meille riitti nyt tämä kaunokainen. Muita linnoja katselimme vain kaukaa, jos osuivat reittimme varrelle.

Meidän onneksemme sää pysyi kauniina ja aurinkoisena viimeiseen reissupäivään asti. Silloin sitten olikin harmaata ja vettä satoi heti aamusta alkaen kuin saavista kaataen. Onneksi ilma selkeni vähän, kun lähdimme ajelemaan kohti kotia. Matkalla osuimme vain muutamaan ukkoskuuroon.

Olen ennenkin sanonut tämän, mutta Saksa on kyllä oikeasti rentouttava matkailukohde. Kaikki on hyvin siistiä ja asiat sujuvat täsmällisesti ja ennustettavasti ja kielikin on ihan ymmärrettävää. Tylsääkö? Ei minusta. Ja voihan taas Saksassa voimia kerättyään etsiä hivenen haasteellisempiakin reissumaisemia..

Nyt kuitenkin terkut Amsterdamin perjantaista. Täällä on vielä melko kesäistä, vaikka valkoiset farkut taittelinkin eilen kaapin perälle.

Kivaa elokuun viimeistä!!
Tot ziens,
Leena