Blogeissa on kiertänyt haaste, johon teki juuri nyt mieli tarttua, sillä kaipasin kipeästi jonkinlaista henkireikää pahvilaatikoiden ja nettikirpputorien kaaoksen keskelle. Aihe ei saanut olla liian vaativa, koska tänään oli aika nääntynyt olo. Sydämeni vähän muistuttelee, että olen tainnut touhuta hitusen ylikierroksilla ja että tauko tekisi hyvää. Pakkailen ja teen säilytä/hylkää -päätöksiä tämän viikon yksinäni, koska K on työmatkalla ja palailee vasta lauantai-aamuna.
Kauhea kiire ei vielä ajan puolesta ole ja hommaa voisin toki tehdä myös vähän rennommin ja vähemmällä mietinnällä. Ote voisi siis olla myös vähän ronskimpi eli voisin vain kaapeista tyrkkiä rojuja suoraan muuttolaatikoihin (tai vaihtoehtoisesti roskiin) isommin funtsimatta. Mutta kun haluaisin jo täällä Hollannin päässä laittaa mahdollisimman paljon tavaraa järkevästi kiertämään. Esimerkiksi meille ei Suomessa tule olemaan käyttöä grillille (mökeillä jo on sellaiset) tai terassikalusteille, eli ihan turhaa raahata niitä kontissa Suomeen. Onneksi erään fb-ryhmän kautta täältä löytyikin uusi koti grillillemme. Olihan se aika tohina, kun isohko grilli raahattiin kahdessa osassa kattoterassilta ensin sisäportaita alas eteisaulaan ja sitten vielä neljännestä kerroksesta tosi jyrkkiä portaita alas kadulla odottavaan autoon. Huh! Rahallisesti ei kiertoon tarjoaminen kovin tuottoisaa ole, mutta siitä saa itselle hyvän mielen, jos hyöty vielä on molemminpuolinen.
No mutta haasteeseen siis! Tarkoitus on kirjoitella kevyellä otteella muutamista viimeksi eteeni tulleista asioista. Heitän vastaukset nyt kummemmin miettimättä ja lupaan, että niitä en ala enää viilata, vaikka juttua jälkikäteen lukiessani mieleen tulisikin muita hauskempia asioita tai tapahtumia. Nyt siis jätän sellaisen turhan vatvomisen, mitä olen ihan riittävästi tavarasirkuksen yhteydessä tehnyt.
Viimeisin ruoka: Tuulan blogin (Tuulas life) valokuvasta inspiroituneena tein nyt illalla itselleni pikkuisen pizzan, jonka pohjaan käytin täysjyvävehnäjauhoa ja täytteenä oli kolmea erilaista juustoa. Kypsän pizzan pinnalle heittelin vielä puolitettuja tuoreita kirsikkatomaatteja. Rucolaa olisin kaivannut, mutta koska olin päättänyt selvitä ilman kauppareissua, näillä mentiin. Kun olen yksin kotona, olen kehitellyt kaupatta selviämisestä varsinaisen taiteen lajin. Yllättävän paljon kaapeista löytyy syötävää, kunhan käytän mielikuvitustani. Puolet pizzasta jäi vielä huomisillaksi salaatin kanssa nautittavaksi.
Viimeisin viesti: Juuri äsken somessa viestittelin minulle ennestään vieraan nuoren naisen kanssa siitä, mihin aikaan hän tulisi sunnuntaina noutamaan haluamansa tuolit. Sopiva aika taisi löytyä.
Viimeisin itku: Taidan elää melko tasaista vaihetta elämässäni. En muutenkaan itke kovin usein dramaattisesti, mutta varmasti mielipahan kyynel joskus tulee silmään. En kuitenkaan muista viimeisintä kertaa. Kunnolla nauraessani sen sijaan vesi suorastaan pulppuaa silmistäni ja nuorena häpesin kovasti tuota ominaisuuttani. Nyt hyväksyn sen itselleni kuuluvana, vähän hupaisana piirteenä. Vain meikkien takia se joskus ottaa päähän.
Viimeisin nauru: Alkuillasta sain kuvaviestin, jossa sukumme nuorin neiti (10kk), oli purkanut wc-rullan pitkin kylppärin lattiaa ja ilme oli hieman ...syyllisen... näköinen. Todella soma tapaus! Oli ihan pakko nauraa ääneen.
Viimeisin hermostuminen: Olen tylsän tasainen ja räiskähtelen harvoin avoimesti. Viimeksi taisin hermostua omaan kömpelyyteeni, kun pudotin paperilävistäjän pöydältä ja pohjan auetessa sadat tai tuhannet pienet paperiroskahippuset levisivät pitkin lattioita. Argh!
Viimeisin ostos: Jos ruokaostoksia ei lasketa, ostin Lontoosta mustan kashmirneuleen. Ihan sellaisen perusvaatteen, jota varmasti tulen käyttämään monta vuotta. Niin ja kentältä tarttui vielä sen jälkeen yksi tietokirja-pokkari ja pari sisustuslehteä. Sohva-ostokset näet odottavat ja tarvitsisin vähän ideoita.
Viimeisin muutos sisustuksessa: Haa!! Koko työ/vierashuone on kuin hävityksen kaupunki. Täynnä pahvilaatikoita, vaatekasoja ja kaikkea epämääräistä roinaa, jonka kohtaloa yritän selvittää. Vierassängyt taas on kannettu päällekkäin olkkariin ja toisen päällä köllöttävä sänky on jalat ylöspäin kuin selällään sätkivä kovakuoriainen, joten on kyllä tehty aikamoisia muutoksia. Indeed.
Viimeisin lukemani blogiteksti: Taisin lukea Tuulan hieman surullisen kirjoituksen Mitä viimeksi? Elämän kirjoa. Toki postauksessa oli muutakin, mutta päälimmäiseksi minulla jäi mieleen kirjoituksen haikea tunnelma. Ystävän menettäminen on aina raskasta.
Viimeisin suunnitelmani: Aika lyhyen tähtäimen suunnitelmia olen nyt viimeksi tehnyt. Ehkä ihan viimeisimpänä olen rukannut suunnitelmaa ensi sunnuntaista, jolloin olisi vuorossa kasvihuoneen purkaminen kattoterassilta ja muuta sellaista pientä.
Postauksen kuvat ovat Stedelijk-museon näyttelystä. Viimeisessä kuvassa on heiluriovet, jotka olivat oikeasti kahden näyttelytilan välissä ja vaikka ne johtivat täsmälleen samaan tilaan, oli hauska seurata, miten suurin osa kulkijoista käytti ovia ohjeiden mukaan eli miehet kulkivat sinisestä ovesta ja naiset punaisesta. Aika hupaisaa. Eikö vain?
Nyt täytyy kiiruhtaa unten maille. Kello on jo yli yksitoista ja yksin ollessani en oikein osaa käydä nukkumaan, vaan kukun aina liian pitkään.
Tot ziens,
Leena
Näitä oli kiva lukea! Kaikenlaista tuli mieleen, mutta päällisimmät ovat nämä:
VastaaPoistaMinäkään en saa iltaisin mentyä nukkumaan kun mies on poissa. Mikähän siinäkin on?
Ja otahan nyt rauhallisesti äläkä liikaa huhki, jos elimistökin jo muistuttaa, että saattaisi olla levon paikka!
Eikö olekin hassua tuo ajoissa nukkumaan käyminen. Periaatteessa olen aika iltauninen ja meillä minä olen se, joka viimeistään puoli 11 alkaa sanoa, että voishan tässä käydä jo nukkumaan. Mutta kun olen yksin, tuntuu etten oikein osaakaan valita oikeaa hetkeä vaan haahuilen tai keksin kaikenlaista hommaa. Saan olla yksin aika usein, niin ettei tuossa omassa ajassa ole edes uutuuden viehätystä. Kerrassaan kummallista.
PoistaOnneksi eilen illalla hoksasin jo ottaa aika rennosti ja tänäänkin ajattelin illan himmailla. Vaikka uskon ihan vakaasti, että mitään erityistä huolta ei olekaan, tasainen rytmi sydämessä tuntuu paljon miellyttävämmältä. Kiitos kuitenkin viisaasta neuvostasi, joskus on hyvä että joku toinen muistuttaa, koska en aina itse huomaa huhkineeni liikaa.
Heh. Ihan varmasti olisin itsekin mennyt "ovihalpaan" ja valinnut punaisen oven :). Josta tuli mieleen, että aika usein täällä Suomessa mietin, mistä ulkomaalaiset voivat tietää, valitsevatko yleisen vessan oven kirjaimen "M" vai "N" perusteella. Paitsi että voihan se olla, että miehet ajattelee, että M = men, mutta entä naiset sitten? (On vissiin ihan mallillaan asiat, kun on aikaa tällaisten miettimiseen käyttää aikaa :))
VastaaPoistaJa aargghhh tosiaan. Just tollanen lävistäjän leviäminen on niitä juttuja, joista itsekin (itselleni) hermostun. Tai se, että vaikka kuinka huolellisesti tähtään kukkia kastellessani, osa vedestä kuitenkin päätyy pöydälle ja tuntuu, että miten voikin niin pieni määrä vettä levitä niin isolle alueelle pyyhittäväksi.
Hyvä, että otit edes tämän tekstin verran vähän huilia. Nyt kun olet siellä kotona yksin, niin toivon, ettet liikaa riuhdo, vaan säästelet sydäntä ja voimia. Pelkkä henkinen järjestelykin rasittaa.
Paljastettakoon nyt tässä, että minäkin kiltisti kuljin punaisesta ovesta :-). Mutta mutta -palatessani toiselta puolelta takaisin, valitsin kiusallanikin sen sinisen oven :-))). Niinkuin se nyt mitään olisi merkinnyt, mutta niin vain oli pakko tehdä. Ja nyt ymmärrän, mitä K tarkoittaa, kun sanoo minun olevan vähän kapinallinen joskus. Taidan usein kapinoida vain tuollaisissa naurettavissa asioissa. Vaikka kyllä oikeasti epäreilut asiat saavat niskakarvani nousemaan pystyyn ja haraan ainakin vastaan.
VastaaPoistaMinäkin olen joskus miettinyt tuota vessan ovien kirjainjuttua, eli minullakin on ollut aikaa tuollaisen merkittävän pulman pähkäilyyn ja pyörittelyyn. Ja myös kukkien kasteluveden loiskutteluun! Usein jo valmiiksi tiedän että niin siinä käy, mutta sitten en kuitenkaan voi uskoa todeksi että niinhän siinä tosiaan taas kävi. Tuo kuuluu niihin väistämättömiin tapahtumiin, joita ei vaan voi estää. Argh todellakin.
Luulen, että mainitsemasi henkinen järjestely minua juurikin on rasittanut. Fyysisesti en ole tehnyt mitään rankkaa. Kuten blogissasi kommentoin, kaikenlainen huolehtiminen ja hössöttäminen kun on tullut ihan geeniperintönä ;-). Mutta juu- yritän tosiaan himmailla ja ajatella myös muita kuin pakkausjuttuja välillä.
Otahan nyt iisisti siellä. <3 Vaikka helppohan se on sanoa, kun eihän se muutto sillä lailla etene, että istuu sohvalla ja vetää lonkkaa. Mutta lepoa ja työtä sopivassa suhteessa. :-)
VastaaPoistaHih, minä olen samanlainen jämäruokien kehittelijä, silloin kun olen yksin kotona (tosin viime aikoina olen kokannut varsin paljon, koska olen suunnitellut taas ruokablogin aloittamista). Olen antanut sille oman nimenkin, köyhäily. Kaapeista löytyy tosiaan yllättävän paljon kaikkea syötäväksi kelpaavaa, jos vain käyttää mielikuvitustaan. Mikä herättääkin kysymyksen, että miksiköhän sitten käyn kaupassa niin usein?!
Kyllä kyllä. Iisisti mennään ;-)
PoistaOlispas hienoa lukea sinun ruokablogiasi!! Ihan mahtavaa.
Toi köyhäily on joskus kivaakin, varsinkin jos sitä ei ole ihan pakko tehdä. Sen voi ottaa jännänä haasteena ja saan siihen K:nkin joskus mukaan. Varsinkin nyt, kun yritän tyhjennellä kaappeja siltäkin osin, on tullut kehiteltyä vaikka mitä. Kaapistä löytyneet purkkisardiinit oli tosi hyviä pastakastikkeessa, pinjansiemeniä voi heitellä sinne ja tänne jne. Nyt olis vielä keksittävä, mitä tekisin muutamalle maksapatee- ja poropatee-purkeille. Mistä ihmeestä sellaisiakin on kaappiin kertynyt??!! Olisko jokin idea niiden varalle?
Minä en syö pateita (niiden koostumuksen takia) koskaan, joten ei valitettavasti ole ideoita. Harmin paikka. Toivottavasti keksit niille jotain uusiokäyttöä!
PoistaJa tosiaan, köyhäily ei olisi välttämättä enää kivaa silloin, jos sitä joutuisi harrastamaan pakon sanelemana. :-(
Just sen takia meilläkin varmaan on pateet jääneet syömättä. Ne ovat tainneet olla jossain tuliaisherkkukorissa, josta kuoharit on juotu, juustot, rypäleet ja suklaat syöty, mutta nuo tökötit jääneet käyttämättä. Pitäisiköhän laittaa vahinko kiertämään? ;-)
PoistaOi, olipa kiva lukea näitä sinun "viimeisin" -juttujasi. Minä olen inspiroinut sinua, jippii! Muistan, että tätä oli mielenkiintoista miettiä. Olen sinusta saanut kuvan rauhallisena ihmisenä, ja viimeisin hermostumisesi kertoo samaa. Nuo heiluriovet ovat mainiot. Minäkin olisin noudattanut värikoodia.
VastaaPoistaTässä vaiheessa toivotan sinulle tsemppiä muuton järjestämiseen ja pakkaamiseen. Iso homma!
Reipasta marraskuuta sinulle Leena <3
Kyllä inspiroit. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään ;-)
Poista