torstai 15. marraskuuta 2018

Kotona ollaan!



Kotona tosiaankin ollaan. Maisemani vaihtuivat Amsterdamin kanavista Krunikan rantoihin ja merenlahtiin. Ihan helppo ei paluumuutto Helsinkiin ollut, mutta täällä sitä nyt lopulta ihmetellään ja yritetään taas sovittaa itseämme entisiin uomiin. Mutta ennenkuin solahdan takaisin tuttuihin rutiineihin, yritän hetken katsella ympärilleni avoimin silmin ja uteliain mielin. Tiedän, että tällaista mahdollisuutta ei luontevasti synny ihan pian uudelleen.

Mutta mutta. Lupasin kertoilla vähän varsinaisesta muutosta ja siitä kuinka kaikki lopulta sujui. Viimeksi jäin vuodattamaan kaappi-asioita, mutta toki paljon muuta oleellisempaakin mietittävää oli.


Kuin ihmeen kaupalla saimme ylimääräiset kalusteet ja tavarat myytyä tai toimitettua kierrätykseen. Erityisesti minua ilahdutti kun sattumalta kävi ilmi, että tuoleja ja terassin pöytää tuli noutamaan nuorimmaisemme entinen, nykyisin Amsterdamissa asusteleva, koulukaveri. Asia selvisi kun tarkkanäköinen nuori nainen äkkäsi eteisaulan seinältä valokuvan, jossa hymyili tutun näköinen tyyppi. Kyllä maailma on pieni! 

Varsinaisen muuttopäivän aamuna muuttofirman riuskat miehet saapuivat kuin tuulispäät ja pistivät hösseliksi. Keittiön ikkunasta kaikki pahvilaatikot ja isot kalusteetkin sitten taas laskettiin hissilavalla alas sellaisella ammattitaidolla, että meitä hitaampia hirvitti. Vaikka samaa tietä oli aikoinaan kaikki raijattu sisäänkin, olin jo unohtanut toimituksen lennokkuuden. Ihan käsittämätötä! Eniten minua hirvitti alhaalla kadulla soljuva polkupyörä- ja jalankulkuliikenne.  Ajoittain oli kyllä pakko sulkea silmät ja poistua takavasemmalle. Vahinkoja ei onneksi tapahtunut. Huh.

Seuraavana päivänä teimme sitten lopullisen muuttosiivouksen ikkunanpesuineen kaikkineen. Vuokraisännän edustaja kävi  tekemässä tällä kertaa sen lopullisen tarkastuksen ja näytti olevan tyytyväinen. Hän otti muutaman uuden valokuvan nyt tyhjästä asunnosta ja kirjasi kaiken taas uudelleen papereihinsa. Edellisellä tarkastuskerralla valokuviin tuli mukaan täyden jääkaappimme sisällys ja tiskikoneen likaiset astiatkin :-/

Nyt elämme pienoisessa jännityksessä, sillä vuokratakuun, eli kahden kuukauden vuokran, palauttamisesta ei ole vielä kuulunut mitään. Onneksi meitä oli etukäteen vähän varoiteltu homman mutkikkuudesta, joten vielä hermo kestää odottelua. Hollannissa vuokralaisen asema kyllä näyttää olevan koko lailla heikompi kuin täällä Suomessa.





Täällä olivat vuokralaiset tehneet olohuoneen seinään 12 jäätävää reikää, kun olivat kiinnittäneet valtavan kotiteatterilaitteiston paraatipaikalle, mutta siihen ei kuulemma meillä ole nokan koputtamista. Ei siis kannata syynätä tai valokuvailla isojakaan reikiä, koska asukkaalla on oikeus asua ja elää. No, pikku juttu, vaikka aluksi moiset holet hieman harmittivat. Meillä ei ollut aikaa nyt heti tehdä remonttia, joten reikien päälle on vain kehiteltävä jotain ripustettavaa. Grrrr. 

Muuttokuormamme matkasi kontissa Travemunden kautta viikon verran tänne Helsinkiin ja tavarat olivat säilyneet hienosti ehjinä. Jopa yksi kasvi reissasi pahvilaatikossa takaisin vanhaan kotiinsa. Vasta kotitalomme pihassa kuormaa purkaessaan muuttomies pudotti vahingossa yhden tietokoneen näytön maahan ja siitä meni kulma aika pahasti kurttuun. Vakuutus korvannee vahingon, joten vähällä päästiin. 

Täytyy kyllä nostaa hattua noille ammattilaisille molemmissa päissä. Osasivat hommansa ja olivat tosi ripeitä. Tavaroiden paikoilleen saaminen sen sijaan ei meiltä ole sujunut aivan yhtä nopeasti, mutta hyvässä vaiheessa jo ollaan siinäkin. Muutamaa uutta hankintaa joudumme vielä odottelemaan, mutta kodilta tämä jo tuntuu. On oikeastaan aika paljon helpompaa sijoitella vaikkapa keittiössä astioita ennalta tutuille hyllyille. Tosin yritin katsella keittiötäkin uusin silmin, ettei jäisi vaihtoehtoiset mahdollisuudet huomaamatta.


Koti oli siis vanha tuttu neljän vuoden takaa ja niin moni muukin asia täällä. Olin tietysti osannut (itseni tuntien) varautua myös marraskuuhun, mutta kaikesta psyykkaamisesta huolimatta se on kuitenkin ollut minulle vaikein asia koko tässä ruljanssissa. Pimeys ja harmaus iskivät vasten kasvoja kuin märkä rätti. Vaikka tiesin, että pimeys on ollut minulle aina hankala juttu, en muistanut että se voi olla näin vaikeaa. 






Amsterdamiin muuttaessa juuri marraskuun valoisuus oli minulle se suurin ilon ja riemun aihe. Muutto ajoittui silloin täsmälleen samaan aikaan. Haukoin vain henkeäni enkä ollut uskoa todeksi sitä valon määrää, joka tulvi keittiön kattoikkunasta sisälle.


No, nyt siis toisinpäin. Toki tiedän, että on typerää ja turhanpäiväistä valittaa valon puutteesta ja harmaudesta, kun asiat oikeasti ovat hyvin ja minua ihan nolottaa koko juttu. Ajattelin nyt kuitenkin olla rehellinen tässäkin asiassa; miksi esittäisin tekopirteästi muuta. Pimeys on ihan kamalaa.





Ja ihan ilman tekopirteyttä voin kai varovasti ajatella, että nyt on sitten heti aluksi koettu se kamalin vuodenaika ja tästä eteenpäin voin alkaa odotella ensin joulun valoja ja sitten kevättalven aurinkoa. Vaikka varsinkin auringon odottelu tuntuu kyllä hir-vit-tä-vän kaukaiselta. No lämmintä onneksi on.

Ehkä joku huomasikin, että olen blogin nimeen lisännyt sanan Krunikka kuvaamaan muuttunutta maisemaani. Amsterdamin kanavat vaihtuivat nyt Kruununhaan rantoihin ja merenlahtiin.  


 Vähän jännittää, kuinka nopeasti taas totun tähän suomalaiseen meininkiin ja lakkaan huomaamasta niitä monia pikantteja kummallisuuksia, joita ulkosuomalaisena aloin vuosien kuluessa panna merkille suomalaisessa elämänmenossa. Yritän kulkea valppaana ja kirjailla mieleen nousevia huomioitani tänne blogiinkin. Tosin vähän arveluttaa, sillä moni kokee ihmettelyn vähän loukkaavana. Tietysti olen itse ollut suurimman osan elämästäni vahvasti mukana suomalaisessa menossa ja siksi myös koen yhä monet kummallisetkin asiat hyvin omiksi ja tutuiksi. Neljässä vuodessa en usko niin kovin paljon muuttuneeni. Luullakseni. No, aika näyttää.



Tämän postauksen kuvat otin keskiviikon keskipäivän kävelyllä Kaisaniemenlahdella ja Töölönlahdella.  

Nyt kaikille teille mielen sisäistä valoa marraskuun muuten niin harmaaseen maisemaan. Ja halit.

Terkuin, 
Leena

17 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että muutto sujui hyvin, ja toivottavasti vuokratakuukin palautuu teille pian. Krunikka on ihana:) ja kuvasi ,etenkin tuo heijastuskuva , upeita:) Mahdollisimman paljon valoa ja halit sinnekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Asiat (ja tavarat) alkavat pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen, vaikka paljon on vielä loksahtamattakin. Olen tiettyyn pisteeseen asti aika hyvä sietämään kaikenlaista epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, joten uskon että hyvin tässä käy. Sinäkin siis tykkäät Krunikasta; niin minäkin.

      Poista
  2. Onhan se Helsinkikin kaunis, mutta se pimeys marraskuussa saattaa kyllä käydä hermoille. Meillä on täällä nyt uskomattoman kaunis sää, sininen taivas ja puissa vielä kultaisia lehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hermoille käy todellakin. Välillä laitan silmät kiinni ja muistelen sinistä taivasta. Rehellisyyden nimissä Amsterdamissa oli meri-ilmasto ja sadettakin aika usein, mutta sitten taas paistoi ja toki muutenkin päivänvaloa oli pidempään näin syksyllä.
      Säätiedotus taisi lupailla huomiseksi auringon vilahdusta tännekin. Odotan siis kieli pitkällä...

      Poista
  3. Ensinnäkin olet saanut ikuistettua kauniita kuvia sieltä harmauden keskeltä. En yhtään ihmettele jos siipi on vähän maassa, kun valosta ei ole toivoakaan vielä pitkään aikaan.
    Eiköhän se siitä ala menemään. Nyt varaat teatteriin ja konsetteihin lippuja, tapaat ystäviä kahviloissa ja kotona ja nautit kaikesta siitä mistä et voinut nauttia Holannissa. Ja syöt joka päivä yhden karjalanpiirakan ja pari ruutua Fazerin suklaata. Ja entäs voisilmäpulla ja Valion valmeeksi maustettu rahka?

    VastaaPoista
  4. Kiitos Saara! Sait minut nauramaan ääneen :-D
    Sinä sen sanoit. Noin juuri mun pitääkin tehdä heti kun olen saanut jonkinlaisen järjestyksen kämppään.

    Sinulla Saaraseni on muuten samat herkut kuin mulla ;-)

    VastaaPoista
  5. Olipa ihana lukea kuulumisiasi ja kuulla, että muuutto sujui hyvin ja että kotiutuminen on alkanut. <3 Ja hienoja kuvia - harmaudesta huolimatta (tai juuri sen takia)!

    En muista, että marraskuu olisi koskaan ollut näin harmaa kuin tänä vuonna. Vai pettääkö muisti... Huomennahan on se epävirallinen vuoden harmain päivä, ja minusta on kohtalaisen huvittavaa, että juuri huomiseksi on luvattu pitkän tauon jälkeen auringonpaisetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paistetta! Vaikka mistä niistä paiseistakaan tietää. :-D

      Poista
    2. Hihii! Voi olla että ihan paiseita seuraisi siitä onnesta, että auringon näkisi. No jos sinustakin tuntuu, että tavallista harmaampaa on, niin se ei voi olla pelkästään muuton aiheuttamaa alavirettä. Pidetään siis peukkuja huomiselle valoilmiön pilkahdukselle!

      Joko ruokablogisi on jossakin osoitteessa katsottavissa? Minua kiinnostaa kovasti :-)

      Poista
    3. Päätin jatkaa vanhaa ruokablogiani, ja se löytyy täältä. Blogi tosin keskittyy intialaiseen ruokaan, vaikka on tietysti mahdollista, että postailen joskus jostain muustakin.

      Paisteista päivää! :-)

      Poista
    4. Kävin kurkkimassa vesi kielellä. Tänne asti tuoksui curry! Ehdottomasti seurailen jatkossa.

      Poista
  6. Mua vähän (paljon) ahdisti ajatus siitä, että teidän paluumuutto osuu justiin tähän vuoden kaikkein pahimpaan ja pimeimpään aikaan, mutta jos tästä nyt jotain positiivista koittaa repiä, niin enää vähän reilu kuukausi ja päivä alkaa taas pidentyä hitaasti mutta varmasti. Tuli mulle vähän jopa yllätyksenä, että taitekohta on edessä noinkin pian, kun tuntuu, että syksy vasta alkoi poikkeuksellisen pitkään kestäneen valoisan ja lämpimän kesän jälkeen. (Joskin justiin tosta erikoiskesästä johtuen tämä pimeys ja harmaus tuntuu erityisen päällekäyvältä).

    Toivottavasti kirjaisit tosiaan ylös huomioita näistä meidän suomalaisten kummallisuuksista vähän niinkuin ulkosuomalaisen silmin. Olen ihan varma, että niistä löytyy monta kutkuttavan kiinnostavaa juttua, joille voi vaan nyökytellä :).

    Tervetuloa jokatapauksessa takaisin tänne pimeään, mutta muuten kaikessa omalaatuisuudessaan kuitenkin hyvään ja turvalliseen pohjoiseen maailmankolkkaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka. Loppupeleissä ajatus on ihan selvästi kallellaan siihen suuntaan, että ihana palata Suomeen. Elämäntilanne on monella tapaa juuri sellainen tällä hetkellä. Vuodenaika vaan on minulle se kurjin. K tuskin huomaakaan harmautta tai ainakin yrittää olla niinkuin että Ei tässä mittään. Ehkä luulee sillä tavoin auttavansa minuakin. No, eilen ja tänään on aurinko vilahdellut, joten minäkin alan uskoa että toivoa paremmasta on.
      Siinä kyllä olet oikeassa, että täällä on asiat todella hyvin. Ihan oikeasti.

      Poista
  7. Kauniita marraskuun kuvia. Ja on tämä pimeys rasittavaa, se on pakko myöntää. Jään mielenkiinnolla odottamaan juttujasi suomalaisten pikanteista kummallisuksista, kaipa kirjoitat niistä jotain nyt, kun ne ovat vielä tuoreena mielessä..- Minäkin nimittäin ihmettelen meitä, vaikka en koskaan ole muualla asunutkaa. Mutta Hollannissa on ainakin maailman onnellisimmat äidit ja lapset, joten se jo kertoo jotain suomalaisuuden ja hollantilaisuuden eroista, luulen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tulit kommentoimaan! Juuri kommenteissa piilee koko bloggaamisen juju. Minulle irjoittajana tulee ainakin näennäinen tunne vastavuoroisuudesta ja siitä taas saan intoa kirjoitella. Pelkkä yksinpuhelu ei oikein ole kiinnostavaa.

      Ajattelin tosiaan olla silmä tarkkana ja katsella hetken eloa täällä vähän ulkoa tulleena, mutta hämmästyksekseni aika nopeasti on kaikki alkanut näyttää ja tuntua kovin tutulta. Vielä en kuitenkaan ole luovuttanut. Kunhan tästä muuttoruljanssista selvitään..

      Poista
  8. Tervetuloa Krunikan Kanavalle!
    Muutot ovat aina stressaavia. Ja vielä kun muuttaa maasta toiseen siinä on haasteensa. Onneksi teillä nyt pahin takana ja pienin vaurioin selvisitte.
    Olen iloinen, että postauksesi jatkuvat. Ja tosiaan, yritä katsella tätä Suomen menoa hollantilaisen silmin ainakin jonkun aikaa. Se on mielenkiintoista. Kauniita kuvia olet ottanut Krunikan rannoista ja merenlahdesta. Upeaa Helsinkiä.
    Mukavaa viikkoa sinulle Leena ja hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula!
      Huomasin, että täysin hollantilaisen silmin en oikein osaa Suomea katsella. Tietysti ymmärrän monien pikanttien suomalaisten yksityiskohtien taustat, eivätkä asiat minulle näyttäydy niin eksoottisina kuin muualta tulleille, taustoja tietämättömille. Mutta jotkin jutut ehkä näen nyt hieman eri valossa kuin vaikkapa neljä vuotta sitten.
      Joka tapauksessa kiva palata tänne kotimaisten bloggaajien joukkoon!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!