Ajatuksia lumi-maanantaina ja simpuran sohvat

Viikonloppua vietimme rauhallisesti kotikulmilla. Ohjelmassa oli pari lounasta jälkipolven edustajien kanssa vaihtelevissa kokoonpanoissa sekä kotona että ravintolassa, yhdet tunnelmalliset pihaglögit sinisessä hämärässä ja jouluvalojen loisteessa taloyhtiömme pikkuruisella sisäpihalla, yksi pikainen piipahdus Tuomaan markkinoilla  ja yksi galleriavierailu. Kaikki tuo oli meille poikkeuksellista ja pitkästä aikaa niin sykähdyttävän kotoisaa. Siis kovin erilaista kuin viikonloput Amsterdamissa.

Vaikka monta juttua jäi taas mieleen lämmittämään, eniten ajatuksissani on yllättäen tainnut pyöriä tuo vierailu Galleria Duetossa Kalevankadulla. Siellä oli meneillään Kuutti Lavosen näyttely. Minulta koko juttu olisi luultavasti mennyt tässä tohinassa ohi, mutta kulttuuriasioissa valpas perheen keskimmäinen oli huomannut ilmoituksen näyttelystä. Hän tietää, että me tykkäämme Lavosen grafiikasta ja kysyi lähtisimmekö hänen mukaansa käväisemään näyttelyssä. Tottakai lähtisimme! Varsinkin kun paikka oli vielä kävelyetäisyydellä kotoa. Lisäksi meillä kävi ihan uskomaton tuuri, sillä taiteilija itse oli tulossa sopivasti paikalle kertomaan näyttelyssä olevista teoksistaan.

Muutama erityisen kaunis kuva jäi mieleeni, vaikka jokaisen noista teoksista olisin kyllä heti ottanut omalle seinälleni, jos niitä vain olisi tarjottu ;-). Lavonen puhui työstään ja teoksistaan kiinnostavasti ja jotenkin henkilökohtaisesti ja kauniisti. Olin aivan myyty. Haaveissani on vielä joskus ostaa omaankin kotiin joku noista hänen upeista kasvokuvistaan. Niistä huokuu ihan erityistä, minuun vetoavaa levollisuutta ja syvyyttä.

 Mutta jotta koko postaus ei nyt menisi ihan hymistelyksi, niin olihan kuluneessa viikonlopussa myös eräs asia, joka sai meikeläisenkin lähes hermoromahduksen partaalle. Nimittäin  simpuran SOHVAT!  Heti ensimmäisinä päivinä Suomeen muutettuamme, kävimme tilaamassa uudet sohvat olkkariin. Valitsimme ihan tavalliset, aika eleettömät perussohvat eli ei mitään erityistoiveita tai kommervenkkejä sen suhteen. Valmistaja on suomalainen yritys ja kaiken piti sujua ihan kitkattomasti. Tosin meille kyllä kerrottiin, että toimitusaika olisi kokonaiset viisi viikkoa. No, onhan se aika pitkä aika, varsinkin kun vanhat sohvat jäivät Amsterdamiin kierrätykseen, mutta ajattelimme kuitenkin selviävämme. Olihan meillä neljä kohtalaisen mukavaa rottinki-nojatuolia, joilla voi istuskella olkkarissa. Lisäksi olimme jo hankkineet vierashuoneeseen sellaisen lököttely-vuodesohvan yövieraita varten. Siinä on mukava löhöillä telkkaria katsellessa, mutta mikään olkkarin kaluste se ei tietenkään ole. 

Mutta, mutta. Ne viisi viikkoa jo olivat ja menivät, eikä sohvasta kuulunut mitään. Kun vihdoin asiasta lähdimme kyselemään, kävi ilmi, ettei sohvan valmistaja ollutkaan saanut toivomaamme verhoilukangasta, joka muuten oli aivan samaa kuin liikkeen näytteillä olleessa sohvassakin oli ollut, eli ei mitään erikoisuutta siinäkään mielessä. Huonekaluliikkeen myyjä pahoitteli tilannetta ja kertoi, että sohvamme olisivatkin valmiit vasta joskus ensi vuoden puolella, ehkä viikolla 3 tai 4. Oikeesti?!!!  

Muuten yrittäisin ottaa asian pelkällä huumorilla, mutta jouluksi meille on tulossa vieraita enemmän ja vähemmän ja melkein joka päivä. Näin jo sieluni silmin, kuinka yritämme saada appivanhempani ja omat vanhempani istumaan vierekkäin riviin vierashuoneen lökösohvaan, johon parhaalla tahdollakin mahtuu vierekkäin vai kolme takamusta. Kääk tosiaan! Ja entäs ne muut vieraat?

Lopputulemana sieltä liikkeestä luvattiin ensi viikolla lähettää meille lainasohvat siksi kunnes omamme ovat valmiit, mutta kyselyistämme huolimatta meille ei selvinnyt, millaiset viritykset sieltä meille lopulta rahdataan. Saas nähdä.  

Nyt tätä kirjoittaessani minua jo vähän naurattaa koko juttu, mutta perjantaina ei vielä huvittanut yhtään. Onneksi kaikki jouluvieraat ovat tuttuja ja ymmärtävät tilanteen, mutta olisihan se itsellekin ollut kiva saada huusholli siltä osin kuntoon jouluun mennessä. Ja tällä tuurilla sieltä raijataan meille lainaan vielä jotkin kretuliinit plyyssiseslongit. Vaikka onhan se niinkin, että aika pienet on murheet, jos tuollaisilla selvitään.

Toivottavasti sinä saat jo rauhoittua odottamaan vähän vähemmän yllätyksellistä joulua.Tänään maanataina on meillä muuten ollut tämän talven ensimmäinen kunnollinen lumi-päivä. Kaunista ja ihanaa, vaikka vielä vähän märkää. 
Postauksen kuvat ovat tavalliselta keskipäivän ruokkis-kävelyltäni.

Lumenpehmoiset terkut!
Leena