Vetten päällä

Raikasta pakkaspäivää! Aurinko paistaa ja kylmää on taas parin lämpöisemmän päivän jälkeen. Meren jää on jo paikoin aika vahvaa ja koti-ikkunasta olen päivittäin seuraillut kuinka jää kestää näköjään hyvin niin kävelijöitä, pilkkijöitä kuin hiihtäjiäkin. 

Siltasaaren ja Kaisaniemen rantaa

Nykyään olen itse aika varovainen jäällä liikkuja. Nuorempana melko huolettomasti nautin aurinkoisella jäällä liikkumisesta ja yhä vielä tavoitan osan tuosta euforiasta kun aurinko kimmeltää, tilaa on lähes silmän kantamattomiin ja kumma vapauden tunne valloittaa mielen. Mutta toisaalta varsinkin meren jäällä huomaan olevani vähän turhankin epäluuloinen ja aika usein siellä kävellessäni kuuntelen ja tarkkailen jään ääniä ja seuraan tarkasti tummempia tai muuten epäilyttäviä kohtia jään pinnassa. 

Tervasaaren sillalla, taustalla Katajanokka

Viime sunnuntaina kävimme nautiskelemassa järven jäällä tarpomisesta Espoossa. Tutun järven jäällä epäluuloisuus haihtui ja vapauden tuntu kutkutti ihanasti. Olemme siellä aiemminkin kävelleet ja hiihdelleet monituisia kertoja ja luulimme tietävämme virta- ja muut vaaranpaikat. 

Pitkäjärvi

Vaan kyllä meille silti kävi vähän yllättäen niin, että yhtäkkiä huomasimme lumeen tampatulla polulla jään pinnalla hyvin märkää lunta ja siinä samassa kenkä jo upposikin nilkkaa myöten veteen. Kylläpä säikähdin, koska olimme todella kaukana rannasta. Nopeasti tuli mieleen, että nyt haluan lähemmäksi rantaa ja äkkiä sittenkin. Onneksi K oli samaa mieltä ja aika nopeasti tavoitimmekin jälleen kovaa jäätä. Mutta siis, hyvä muistutus!

Tänään aamulla luin Hesarista, että Hollannissa ihmiset ovat ihan villiintyneet päästessään taas luistelemaan kanavien jäällä. Viranomaiset ovat kuulemma varoitelleet asukkaita menemästä jäälle, koska jäihin putoamiset ja esimerkiksi liukastumisista johtuneet rannemurtumat täyttävät ennestäänkin täysiä sairaaloita. Muutaman vuoden Hollannin kokemuksen perusteella voin kuitenkin arvata, että porukkaa ei pidättele mitkään varoitukset kunnon talvikelien koittaessa. Sitä paitsi kiirettä pitää, sillä lämpötilan ennustetaan nousevan neljääntoista asteeseen lauantaihin mennessä.

Amsterdam 2017

Etenkin Amsterdamin talvi on tunnetusti leuto, sateinen ja harmaa. Silloin harvoin kun sataa lunta tai on kunnolla pakkasta, ihmiset villiintyvät ihan todella. Vaikka lähes kaikki näennäisesti päivittelevät kylmyyttä, lumen mukanaan tuomaa kaaosta liikenteessä sekä junien ja lentojen pysähtymistä, luulen että he salaa rakastavat tuota kaikkea. Amsterdamilaiset selvästi nauttivat siitä harvinaisesta lyhytaikaisesta jännityksestä, jota lumihässäkkä tuo muuten niin ankean tylsään talveen. 

Ja sitten kaikki tietysti alkavat odottaa kanavien jäätymistä!

2017

Kun lukema lämpömittarissa putoaa muutamaksi vuorokaudeksi nollan alapuolelle, alkaa kuumeinen odotus. Voisiko tämä olla juuri SE talvi ?

Hollantilaiset näyttävät rakastavan luistelemista. Eikä mitä tahansa luistelemista vaan liihottelemista nimenomaan oikeilla luonnonjäillä. Jos oleskelet pidemmän ajan Hollannissa talvella, et voi välttyä kuulemasta sanaa Elfstedentocht. Se tarkoittaa pohjoisessa Friisinmaalla epäsäännöllisin välein käytävää matkaluistelukilpailua. Nimi on hollantia ja tarkoittaa yhdentoista kaupungin kierrosta. Kilpailu pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja on sen jälkeen järjestetty yhteensä 15 kertaa.  Kilpailureitti kulkee pitkin jäätyneitä kanavia, jokia, järviä ja lampia ja se yhdistää 11 Friisinmaan kaupunkia. Kierros on kaikkiaan lähes 200 kilometriä pitkä! Jään vähimmäispaksuus koko reitillä on 15 cm ja niiltä osin kun jää on heikompaa, luistelijat joutuvat kävellen ohittamaan nuo kohdat.  

Silloin harvoin kun kilpailu pystytään järjestämään, osallistujia on yli 15 000, joten häppeninki on melkoinen. Frieslandiin matkaa n. 2 miljoonaa ihmistä ja pari tuhatta toimittajaa todistamaan tuota odotettua kilpailua. Koska varsinaiseen kisaan mukaan pyrkiviä on valtavasti, osallistujat valitaan muistaakseni paikallisen luisteluyhdistyksen jäsenistä ja sittenkin vielä joudutaan arpomaan näiden joukosta varsinaiset onnekkaat. 

Oliko kyse sitten satumaisesta arpaonnesta, vai jostain muusta etuoikeudesta, mutta ainakin vuonna 1996 kuningas Willem-Alexander kuulemma osallistui kilpailuun nimellä W.A. van Buren. Kuninkaan matka-ajasta tai sijoituksesta en tiedä, mutta kautta aikojen nopein luistelija on selvittänyt matkan 6 tunnissa 47 minuutissa. Viimeisin Elfstedentocht järjestettiin 1997, mutta sen jälkeen on voitu vain pitää luistimet terävinä, harjoitella kovasti ja elää toivossa. Jospa tämä olisi taas se vuosi..

Yleensä talvi näyttää kuitenkin tältä.

Tätä kirjoittaessa tuli vähän ikävä Hollantiin ja kanavien varrelle. Viimeksi pysähdyimme muutaman tunnin välilaskulla Amsterdamiin lokakuussa 2019. Silloin poikkesimme pikaisesti entisen kotitalomme alakerrassa olevaan kalaravintolaan viinilasillisille. Muuta emme sillä kerralla ehtineetkään. Emmepä silloin arvanneet, että seuraavaan Hollannin matkaan olisikin sitten vuosien tauko.

Mutta juu. Vaikka ikävä välillä iskeekin, olen silti ihan äärimmäisen onnellinen, että palasimme Suomeen tuolta 16 miljoonan asukkaan maasta. Näinä aikoina edes jäätyvät kanavat eivät lohduttaisi. Meno siellä on näinä päivinä aika jäätävää. Enkä edes puhu nyt kaivatusta pakkasesta.

Reippailetko sinä mielelläsi järven tai meren jäällä?

Kivaa aurinkoista keskiviikkoa ja ajatus täältä Krunikasta <3,

Terkuin Kanavan Leena