Istuin eilen illalla koneen ääressä selaamassa valokuviani. Olin tekemässä yhdelle pikkuisista valokuvakirjaa 2v- synttäreidensä juhlimisesta. Löytyi monia ihania kuvia ensin leikkipuistosta ja sitten kakkukesteistä täältä uuden pappamummulan terassilta. Niitä kuvia en tietenkään tänne ajatellut jakaa, mutta siinä selatessa huomasin onnistuneeni taltioimaan myös tätä ihan silmissä vihertyvää ja voi niin lyhyttä kevään ajanjaksoa valokuviin. Varsinkin toukokuu sujahtaa yleensä niin kummallisen nopeasti ohi ja sitten jo huomaankin kesän syvän vihreyden voittaneen ja yhtäkkiä kaikki on ikään kuin valmiina.
Laitan tänne blogiinkin muistoksi palasen vaaleanvihreää ihanuutta tässä kuvapainotteisen postauksen muodossa. Viime kevät kun sujahti poikkeuksellisissa oloissa melkein huomaamatta ohi. Vaikka poikkeuksellista on yhä, olemme ehkä oppineet pikkuisen ajattelemaan myös muuta kuin tuota jo yli vuoden vallinnutta hankalaa aikaa. Ensimmäinen rokote on jo ollut otettuna jonkin aikaa ja vaikka toista vielä odotellaan, olo on kyllä tänä keväänä paljon avoimempi kaikelle ympärillä olevalle.
Mutta siis nyt niitä vihreitä kuvia.
Metsäkävelyllä huomasin valkovuokkomeren keskellä nämä ihastuttavan herkät ketunleivän kukat. Nuo punertavat raidat terälehdissä saavat kukan näyttämään hyvin hennosti vaaleanpunaiselta. Ihana!
Jostain tämä pieni peipponenkin on ilmestynyt kamerani eteen. Liikkuvaa kohdetta pitää vielä harjoitella tallentamaan. Olen huomannut, että esimerkiksi keinussa istuvaa lasta on lähes mahdotonta saada tarkkarajaiseksi. Kameran säädöt pitää tarkistaa aina etukäteen, jotta onnistuisin edes jotenkin.
Mustaherukkakin kukkii! Meillä on kovin vähän hyötykasveja pihalla. Vain kolme herukkapensasta, tuo edellä mainittu luumupuu ja ruukkuun istuttamani raparperi. Tänä kesänä ei tuosta ripariraparista taida vielä tohtia paljon satoa keräillä. Ajattelin myös laittaa kesemmällä isoon, pihalla olevaan puureunuslaatikkoon (lavakauluksen tapainen), mausteyrttejä ja ehkä salaattiakin valmiista taimista. Täällä kyllä rusakot saattavat popsia salaatit parempiin suihin.
Kartanon ympäristössä on monia luontopolkuja ja suojeltua metsäaluetta. Monia Suomen metsissä harvinaisia kasvi- ja puulajeja on useita ja onkin vaikeata uskoa samoilevansa espoolaisessa metsässä. Lintujen viserrys näin keväällä oli uskomatonta ja ainakin minun oli ihan mahdotonta tunnistaa kaikkia liverryksiä. Tosin se ei sinänsä ole mikään yllätys.
Alueella virtaa Glims-joki, jota yksi poluista myötäilee kauniisti.

Aivan ihania kevään kasveja, olet taltioinut niitä niin upeasti kuvissasi. Suomen kevät on ihana puhjetessaan, koska talvi on niin pitkä. Täällä etelässä talvella puhkeaa luonto kukkaan, mutta kun on koko vuoden vihreää,(keinokastelulla...) niin se tunne ei ole samanlainen kuin Suomessa kun kevään kasvit ovat kauneimmillaan.
VastaaPoistaOnpa kaunista tuolla kartanon alueella. Hyvää viikkoa sinulle Leena.
Kiitos ihanainen. Suosittelen ehdottomasti kartanon puistoa piknik-paikaksi. Ainoa miinuspuoli on ollut vessojen puuttuminen, mutta ehkä tuo kahvilan avaaminen tuo helpotuksen siihenkin asiaan.. No, silloin on ehkä kohteliasta asioida kahvilassa muutenkin kuin vain käyttää heidän saniteettitilojaan ;)
PoistaNyt vuorossa on vähän sateisempia päiviä ja se on tosi hyvä juttu, koska koivun siitepölymäärät ovat olleet todella runsaita. Luin lehdestä, ja näen lähipiiristä, että tänä vuonna allergiaoireita on epätavallisen paljon. Minullakin silmät kutiavat ja aivastuttaa, mutta omat piinaviikkoni ovat varsinaisesti vasta heinäkuussa heinien kukinnan aikaan. No, ne ovat aika pieniä harmeja tämän kauneuden keskellä.
Olen niin iloinen Jael, kun jaksat käydä täälläkin kommentoimassa <3
Kevät tosiaan tuntuu aina menevän liian nopeasti. Toukokuu voisi kestää ainakin kaksi kuukautta!
VastaaPoistaIhania kuvia olet napannut tosi kauniista ympäristöstä. Hienoa että kartanoon saadaan elämää.
Mukavaa kevään aikaa sinulle!
Kiitos taas kivasta kommentista Kristiina.
PoistaJa tosi hyvä idea tuo, että toukokuu voisi kestää ainakin kaksi kuukautta! Olen täsmälleen samaa mieltä. Vaikka olen kovasti harjoitellut läsnäoloa, huomaan, että välillä minulla on niin kovin vaikeata pysähtyä nauttimaan juuri käsillä olevista hetkistä. Mielessä kiiruhdan jo eteenpäin. Mutta jos siis aika etenisi hitaammin, malttaisin ehkä entistä paremmin seisahtua havainnoimaan sitä, mitä ympärilläni juuri nyt tapahtuu.
Träskändan puisto on yksi suosikeistani. Sen suuret vanhat puut ovat kauniita kaikkina vuodenaikoina. Tuleva kahvila täytyy ehdottomasti käydä testaamassa.
Kaunista kevättä Ahvenanmaalle!