Ei savua ilman tulta

Tai niin ainakin luulin. Kauhistuin, kun ikkunasta ulos katsoessa meidän ja naapurin välissä olevan aidan takaa pöllähti valtaisa harmaa pilvi. Se oli niin sakea, että järki sanoi ettei ihan pieni grillaus sellaista savua nostata. Sisällä ei nenään tuntunut savun hajua ja terassillakin tilanne oli sama. 

No juu, se sakea pilvi oli tietysti havupuiden siitepölyä. Ja sitä on sitten sen jälkeen riittänytkin enemmän kuin tarpeeksi. Terassilla, patiolla ja parvekkeella kellertävää mönjää voisi kaapia vaikka lusikalla. Asumme mäntyvoittoisella alueella ja omallakin takapihalla on kaksi isoa mäntyä "savuttamassa". Mökillä toki on paljon mäntyjä pihapiirissä, mutta näin runsasta siitepölymäärää en sielläkään muista nähneeni. Tai sitten möksällä on oltu vähemmän näin alkukesästä ja mökkeilty sitten enemmän vasta koulujen kesälomien aikaan. 

Vuorimänty

Vasemmalta oikealle: japaninkelaköynnös, pesäkuusi, keltajapaninangervo, vuorimänty, toinen angervo ja vähän kurkkaa myös syyshortensian oksa oikeassa reunassa

Nyt on aivastuttanut ja silmiäkin kutittanut ihan kunnolla, vaikka koivun tai männyn siitepölylle en varsinaisesti ole allerginen. Katsotaan sitten juhannuksen tienoilla, kun heinät alkavat kukkia... Onkohan tuo siitepölyn runsaus ainoa asia, jonka kohdalla mieleen tulee kaupunkiasumisen edut. Jaa, ehkä sentään lumityöt runsaslumisena talvena voivat myös aiheuttaa, ainakin aamuisin, pientä nurinaa. Mutta niitä ei siis kesäkuussa mietitä!

Ne, jotka ovat juttujani aiemmin lueskelleet, tietävät että olemme aika tuoreita oman pihan omistajia. Näiden parin kuukauden aikana on ollut tosi kiva seurailla ensin kevään, ja nyt kai voi jo sanoa myös kesän, etenemistä. Siinä sivussa monta kummastusta ja yllätystä on tällaiselle kokemattomalle pihatontulle jo tullut eteen. Viimeisin taisi olla se, kun kovasti odottelin koristekirsikkapuun kukkien puhkeamista. Muualla vietettiin jo hanamia ja ihasteltiin ja kuvailtiin ihania vaaleanpunaisia kirsikan kukkia, mutta meillä nuput pysyttelivät uppiniskaisesti ja kuin kiusallaan tiukasti kiinni. Melkein joka aamu kipitin aamukasteisen nurmikon poikki, kokeakseni aina vaan saman pettymyksen. Kunnes ne sitten vihdoin pamahtivat melkein yhdessä yössä vaaleanpunaiseksi ryöpyksi. Upea ilmestys kerrassaan! Eikä oikeastaan haitannut, vaikka puu sitten lähemmin tarkasteltuna olikin koristeomena, eikä mikään kirsikka. Olihan se aika noloa, mutta nolostusta vähän lievensi, kun entisen omistajan jättämässä nopeasti kyhätyssä kasvilistassa nimenomaan luki koristekirsikkapuu. Ja lopulta, mitä väliä!? Kukinta oli ihana! Kirsikka tai omena, samapa tuo ;). Ja sitä paitsi meillä on kukkiva luumupuu, joka ymmärsi kukkia ihan ajallaan.

Koristeomenapuun kukkia ja sateen täplittämää siitepölyä 

Ilokseni takapihan pikku lampi voi yhä hyvin. Meillä käväissyt pihasuunnittelija-hortonomi-puutarhaneuvoja-mikälie oli sitä mieltä, että ei todellakaan ole huolta. Homma on hanskassa. Vaikka itselleni tyypillisesti tietysti sitten mietin, että juu, on hanskassa. Toistaiseksi. On niin tyypillistä, etten luota osaavani. Ja sitä paitsi, tässähän vasta opetellaan. Takuulla on monta juttua, mitkä oppii vasta kantapään kautta.

Patjarikkoa lammikon reunalla

Lisäksi sain tältä asiantuntijalta myös vahvistusta omille ajatuksilleni siitä, että pihaa voisi vähän selkiyttää, eikä uusia kasvilajeja tarvitse lisätä. Se kuulosti hyvältä. Omasta mielestäni kun näissä kasviasioissa "vähemmän on enemmän". Tykkään, että yhtä lajia kerrallaan on vähän isommalla alueella. Silloin kasvi näkyy kunnolla ja on paremmin edukseen. Taidankin olla vähän sellainen "yksioikoinen" selkiyttäjä monissa asioissa. Hyvässä ja huonossa. Tosin on kyllä pakko myöntää, että myös iloinen sekamelska ja rönsyilevyys puutarhoissa miellyttää silmääni. Mutta siis vain, jos minun ei tarvitse itse pitää siitä kaikesta huolta. Pelkäisin varmasti, että jos homma ryöstäytyy, en saa siihen enää mitään tolkkua. Kontrollifriikkikö?

Yllätystulppaaneja tupsahtelee vieläkin sieltä ja täältä

Mitäs muuta? Ai niin, kesän ensimmäiset hyttyset on havaittu ja nuo iloiset jälleen näkemiset eivät tietenkään sujuneet tälläkään kertaa jälkiä jättämättä, minä kun olen varsinainen hyttysmagneetti. Ja paukamat ovat aina jättisuuria ja himputin kutiavia. Jos siis haluatte viettää kesäiltanne hyttysiltä rauhassa, tulkaa vain minun seuraani. Minä huolehdin niistä hyttysistä, jotta muut voivat olla siltä osin huoletta. Tässä kohdin kuuluu äänessäni selvää sarkasmia. Ja itsesääliä.

Kaunokainen jaksaa kukkia yhä vaan

Mökille emme ole ehtineet vielä ollenkaan ja jos suoraan sanon, sinne ei tee edes mieli. Edessä olisi taas aika iso siivousurakka. Kevät on imenyt kyllä mehut aika tarkkaan kaikkine siivoamisineen ja järjestämisineen, joten jos minulta kysytään.. Kotona on hyvä. 

Tässä viimeisimmät kuulumiset. Lähinnä siis piha-asioita ollut mielessä normaalin tasaisen arjen vastapainona.

Onko sinulla asioita tai hommia, jotka nappaavat leijonan osan vapaa-ajastasi näin kesäisin? Treenaaminen? Riippumatossa loikoilu? Lukeminen? Käsityöt? Valokuvaaminen? Pyöräily? Retkeily? Ystävät? Kokkaaminen? Leipominen? Joutenolo?

Olisi kiva kuulla muidenkin intohimoista ja innostuksen kohteista :)

Terkuin, Leena