Oolanti eli otteita ja kuvia matkapäiväkirjasta

Heleijaa hyvät ystävät, 

Vihdoin ehdin postailemaan tämän kesän lomareissusta. Eli varoituksen sananen: nyt seuraa paljon reissukuvia ja otteita matkapäiväkirjasta tältä kotimaan kesämatkalta. Tai siis melkein  ulkomailta.. 

Heinäkuussa, vähän ennen kuin tartuntamäärät taas ryöpsähtivät tosi hankalaksi, käväisimme muutaman päivän retkellä Ahvenenmaalla. Edellisen kerran olimme käväisseet saarella monen monta vuotta sitten ja mieleen oli jäänyt kaihertamaan kaipuu noihin maisemiin. Pakolliset nähtävyydet kuten Kastelholma, Bomarsund ja Pommern oli tietysti nähty jo muutamaan kertaan, mutta eniten ainakin minä odotin taas näkeväni punamultaiset pikkutalot, lampaat, omenapuut, silokallioita, saaristoluontoa ja merta. Onneksi matkaseurani, eli K ja perheemme nuorimmainen, olivat samoilla linjoilla.

Vaikka kaikki kolme olimme jo alkukesästä saaneet toisenkin rokotuksemme, halusimme olla tosi huolellisia ja noudattaa suosituksia ja rajoituksia parhaamme mukaan. Miesväelle se oli työn puolesta erityisen tärkeätä ja minä nyt olen muutenkin aika tunnollinen tuollaisessa. Aivan kuplassahan retkellä ei oikein voi olla, mutta isot buffetit ja jonottamiset yritimme jättää väliin. Nuoriherra oli ollut kaukaa viisas ja niinpä meillä oli laivassa mennen tullen hytti, jonne oli kiva vetäytyä hulinasta. K taisi ottaa pienet nokosetkin oikein lakanoiden välissä ja minäkin sain toki rentouttavan levon ja myös aikaa suunnitella tulevia lomapäiviä.

Edellisellä kerralla olimme yöpyneet K:n kanssa Havsviddenissä, mutta nyt siellä oli ihan täyttä. Majoituksen olimme tälle reissulle varanneet Maarianhaminan airbnb-sivuilta. Toki vähän jännitti, koska tiesimme, että tuuri voi olla hyvä tai sitten jotain muuta. Onneksi meillä kävi ihan hyvä tuuri, ja saimme nukkua kolme yötä kivassa vanhan puutalon yläkerrassa sijaitsevassa huoneistossa. 

Alakertaa asuttivat omistajat, mutta meillä oli yläkertaan oma sisäänkäynti. Käytössämme oli kolme makkaria, isohko olohuone, täysin uusittu kylpyhuone ja oikein toimiva ja moderni keittiö. Asunto oli kaiken kaikkiaan kunnostettu hauskasti. Sisustuksen suunnittelijalla ja/tai toteuttajalla oli ollut todellakin silmää ja siellä oli trendikkäästi käytetty etupäässä vanhoja kierrätyshuonekaluja. Muutenkin kaikkialla näkyi kekseliäitä ja kauniita yksityiskohtia. 

Varustus lyhytaikaiseen asumiseen oli siis oikein sopiva ja keittiö mahdollisti pienimuotoisen kokkailun kippoineen, kattiloineen, tiskikoneineen ja jopa pakastimineen.

Pihavajasta löytyi nuorelle herralle kaiken kukkuraksi talon omistajan kanssa jaettava mainio kuntosali. Välineinä vajassa näytti olevan ainakin kahvakuulia, levy- ja käsipainoja ja kaikenlaista. 

Lopputulemana olimme siis kaikki oikein tyytyväisiä. Oikeastaan vain pyykinpesukone ja hiustenkuivaaja puuttuivat, kaikki muu tarvitsemamme löytyi, ja nuo pari "puutetta" oli toki ennalta tiedossa.

Majapaikan katsastettuamme lähdimme heti ensimmäisenä iltapäivänä ajelulle lähimaisemiin ja poikkesimme alkajaisiksi Uffe på Berget-kahvilan kallioille maistelemaan paikallista herkkua eli pannukakkua. Maisemiakin toki ihailimme, mutta tällä kerralla me "aikuiset" emme kiivenneet viereiseen hienoon näköalatorniin. Minä näet halusin säästellä polveani tulevia retkiä varten ja olimmehan sitä paitsi kavunneet sinne jo silloin aikaisemmin. Luotin lujasti siihen, että maisemat ovat nykyäänkin yhtä hienot kuin silloin joskus. Nuorimmainen hilppaisi tornin huipulle nopeasti ja me vanhat katselimme menoa kuin nallit kalliolla, sanontaa lainatakseni. Jos totta puhutaan, olin vähän kateellinen nuoruuden innolle, mutta K ei niinkään, sillä hän ei yleensäkään erityisesti rakasta korkeita paikkoja. No, on hän toki tullut yleensä aina seurakseni silloin, kun olen halunnut jonnekin kiivetä. Ja yleensä olen tosiaan halunnut! 

Koska välimatkat tuntuvat tuolla todella lyhyiltä ja valoisaa iltaa riitti, ajelimme vielä Kastelholman lampaita katselemaan ja tarkistimme, oliko myös Bomarsund yhä paikoillaan. Juu. Oli se. Ja lampaatkin.

Seuraavana aamuna kohteenamme oli Föglö. Sinne on kätevää matkustaa Lumparlandin Svinöstä lähtevällä lautalla. Matka Degerbyn satamaan kestää puolisen tuntia ja matkan ajan voi istuskella lautan kannella nauttimassa kauniista saaristomaisemasta tai huonommalla ilmalla voisi toki nauttia kupillisen kuumaa lautan pienessä kahvilassa. Matka on ihan ilmainen, jos olet liikkeellä jalkaisin. Jos taas auto tulee mukaan, matka maksaa edestakaisin muistaakseni 22 e. Monet jättivätkin autonsa Svinön parkkipaikalle, mutta koska meidän suunnitelmiimme kuului myös patikointi saaren toisessa osassa, tulisimme tarvitsemaan  siellä myös autoa.

Hastersbodassa, saaren itäosassa olikin ihana patikkareitti, joka kulki vaihtelevasti upeilla rantojen silokallioilla ja rantakivikoissa ja välillä syvemmällä vihreässä salaperäisessä havumetsässä. Reitillä oli myös korkea lintutorni, jonka huipulta avautuivat mahtavat maisemat merelle.

Kun palailimme patikkaretkeltä takaisin, oli palkitsevaa istahtaa ennakolta varaamaamme pöytään Degerbyn Carlsro-hotellin terassille ja tilata tanskalaiset voileivät ja kymät oluet. Nam! 

Paljon hehkutettu hotelli oli sievä ja todellakin muistutti tanskalaisen tv-sarjan rantahotellia tarjoilijoiden tummia pukuja, valkoisia esiliinoja ja hilkkoja myöten. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja heidän kaunis hymynsä valaisi pilveen mennyttä aurinkoakin. Pitkään saimme annoksiamme odotella ja wc-tilat olivat vähän nuhjuiset ja käsipaperi sekä saippua olivat lopussa, mutta se lienee seurausta kasvaneesta suosiosta ja sen aiheuttamasta kiireestä. Lounaasta jäi kyllä päällimmäisenä hyvä mieli.

Paluumatkan lauttaa odotellessa oli aikaa kierrellä sataman aitoissa tutkimassa kirpputoritarjontaa. Olisihan sitä ollut kaikenlaisia löytöjä, mutta nyt ei enää jaksanut oikein keskittyä.

Illalla poikkesimme Maarianhaminan itäsataman Merikorttelissa, koska halusin ehdottomasti visiteerata SALT:ssa ostamassa blogi-tuttavani Kristiinan kuvaaman kortin klik (tehtävä suoritettu) ja muutaman keittiöpyyhkeen, jollaisia olen aiemmin vienyt tuliaisiksi äidille ja sitten jäänyt harmittelemaan etten hankkinut samanlaisia myös itselle. Nyt mustikka-kuvioisen lisäksi mukaan tarttui pari tyrni-aiheista pyyhettä.

 

Koska meneillään oli Meripäivät ja ihmisiä aika paljon liikkeellä, istuskelimme rannassa ja ihastelimme meritunnelmaa vain sen ajan, että nuorin meistä kävi Niskassa tilaamassa pizzat mukaan otettaviksi. Ne maistuivatkin mainioilta "omassa" keittiössä ja omassa erinomaisessa seurassa.

Seuraavana aamuna olimme taas valmiina säntäämään polulle. Nyt kohteena oli Getavuori. Vaikka olemme K:n kanssa tuon kierroksen patikoineet edellisellä retkellämme, halusimme viedä myös nuorimmaisen sinne, koska arvasimme hänenkin tykkäävän upeista luolista, kalliomuodostelmista ja pirunpelloista. 

Arvasimme, että myös näkymä Geta-vuoren huipulta sykähdyttäisi reissuseuraamme. Ja oikeassa olimme. Nyt retki-iloa toi myös nuoren sankarin repussa mukana kulkeneet lettuainekset ja trangia. Tuuli oli retkipäivänä aika kova ja saimme taiteilla ja rakennella jos jonkinlaista tuulisuojaa, ennen kuin letut suostuivat paistumaan kunnolla, mutta vaiva oli todellakin sen arvoista. Olipa kiva retki!!

Vuorella sijainneella kahvilalla oli tilavat WC:t ja siellä oli retken jälkeen helppo pestä nokiset kädet, harjata hiukset ja vaihtaa vähän siistimpää vaatetta ylle. Herraseurani halusi nimittäin syömään ja maistelemaan oluita erään paikallisen panimon terassille. Ilta oli kaunis ja aurinkoinen ja terassilla tunnelma kesäinen ja riittävän väljä, niin että siellä minäkin nautin leppoisasta tunnelmasta ja ä-lyt-tö-män hyvästä sapuskasta. Ja live musiikistakin vielä! Olueni oli alkoholitonta, mutta ihan hyvää.

Paluumatkalla kävimme vielä nauttimassa ilta-auringon lämpimästä valosta eräässä pienessä venesatamassa, jonka nuorimmainen muisti aiemmalta kesätyö-keikaltaan Ahvenanmaalle. Tunnelma oli meidänkin mielestämme ihana ja seesteinen. 

Hyvä viimeisen illan kohde!

Aamulla minä ja K kiertelimme vielä majapaikkamme vieressä olevassa kaupungintalon puistossa katsastamassa kasvit ja istutukset sillä välin kun seurueen kolmas jäsen huhki levypainojen parissa. Asunto siistittiin ja tavarat pakattiin nopeasti, sillä halusimme nauttia vielä hetken tämän autenttisen puutalon vähintään yhtä ihanasta ja autenttisesta puutarhasta. Se olisi voinut kuulua vaikkapa Peppi Pitkätossulle! Luulen, että tuollainen kesäpiha olisi monen lapsen tai lapsenmielisen unelma ja kesäparatiisi. Ei liian siisti tai sliipattu ja siksi taynnä mahdollisuuksia toteuttaa mielikuvitustaan ja hurjiakin leikkejä.  

Sitten olikin aika jättää hyvästit. 

Koska laivan lähtöön oli vielä hetki aikaa, kävelimme  keskustassa katselemassa puistomarkkinoita kunnes oli taas aika pakkautua autoon ja siirtyä laivajonoon odottelemaan alukseen pääsyä. 

Paluumatkallakin oli kyllä luksusta siirtyä omaan hyttiin ja sieltä välillä aurinkoiselle laivan kannelle nauttimaan merituulesta ja väljästä olosta. Aika vähän ihmiset näyttivät huolehtivan sisätilojen tungoksen tapaisesta ja maskejakaan eivät ihan kaikki sisällä käyttäneet. Ehkä monet alkavat olla jo aika väsyneitä kaiken maailman suosituksiin ja tilanne tartuntojen suhteen taisi olla vielä aika kohtuullinen. Tuon reissun jälkeen kuitenkin melko nopeasti alkoivat tilastot taas näyttää aika surkeilta ja minä olinkin iloinen, että reissu oli tehty. Nyt en tiedä huvittaisiko ollenkaan lähteä. Ainakaan laivalle. 

Mielelläni kyllä teleporttaisin itseni takaisin Ahvenanmaalle jonnekin merenrantakallioille vaikka heti :)

Kauniita loppukesän päiviä <3,

Leena