Lätäkön lokakuu

Lokakuu on jo selvästi yli puolen välin, enkä ole saanut aikaiseksi vielä ainuttakaan postausta tässä kuussa. On ollut omassa siviilielämässä paljon energiaa vaativia asioita, jotka ovat vieneet huomiota ja blogin päivitys on lopulta aina pudonnut tärkeysasteikolla  loppupäähän. Jännittävin asia on vielä vähän työn alla, eikä siitä nytkään sen enempää, mutta myös monta pienempää hommaa on häirinnyt kirjoittamiseen keskittymistä.

Lokakuun alkupuolella meillä kotona vietettiin lähisukulaisen 90-v syntymäpäiviä ja (tavallisten siivousten ja tarjoilujen lisäksi) järjestelyt vaativat aika lailla suunnittelua. Lopulta onnistuimme hoitamaan juhlat mahdollisimman turvallisesti ja kaikki muutenkin meni onnellisesti ilman kurjaa "jälkipyykkiä". 

Lapsista nuorimmainen osti ensimmäisen omistusasuntonsa ja siinäkin riitti meillä vanhuksilla jännitystä ja myös iloa roppakaupalla. Tällä hetkellä on nuorella ihmisellä paljon lainaa ja yhtä paljon hyvää luottamusta siihen, että elämä kantaa. 

Mutta nyt siis tähän päivään. Ei voisi harmaampaa olla! Sade paukuttaa ikkunoita ja etupihan vaahterasta lensi viimeinenkin lehti taivaan tuuliin. Ja pimeääkin on. Onneksi sain eilen paljon valoa mieleeni ja myös kameran linssiin. Nyt on kyllä pakko jakaa eilisen aurinkovitamiinia teille muillekin. Tässä pilkahdus tiistain aamulenkiltä. 

Tämä kurre oli kyllä soma nakertaessaan kuusenkäpyä. Aika kesykin taisi olla, kun antoi minun tulla melko lähelle kamerani kanssa.

Valo oli ihanan herkkää ja aurinko matalalla. Värit tulivat mielestäni kauniisti esiin. Pieni kuura maan pinnassa oli ihastuttavaa ja yritin saada jääkiteitä kuviin, mutta jostain syystä en tällä kertaa millään onnistunut kimallusta vangitsemaan. No, toiste sitten.

Pihalammikkomme sen sijaan oli eilisaamuna ensimmäistä kertaa joutunut ohuen jääriitteen vangitsemaksi. Jää muodosti kauniita kuvioita veden pintaan. Edellisenä iltana olimme poistaneet lammikosta pumpun ja suihkulähteen, ja ehkä siksikin vesi pääsi jäätymään. Vaikka oli vähän haikeata jättää yksi hento ja kaunis valkoinen lumpeenkukan nuppu jäätymään veden alle, ei syksyn tuloa voinut enää jarrutella. Tosin tänään aamulla oli taas selvästi lämpöasteita ja riite sulanut toistaiseksi.

Iloista ja valoisaa syksyä on hyvä toivotella, kun tuoreessa muistissa ja valokuvissakin on eilisen valo säilöttynä. Ainakin hetken se siellä jaksaa valaista harmaatakin päivää.

Aurinkoajatuksin,

Leena