Pihalla pyörähtämässä

Kesäkuuta viikko elettynä ja siihen on mahtunut jo kesäsään kaikki elementit. Kuumaa aurinkoa, puolipilvistä, tihkua, kaatosadetta, kovaa tuulta ja sitten taas sellaista ihanaa vaihtelevan leppoisaa kesätuulahdusta ja auringon lempeää valoa. Rakeet puuttuvat ja saavat puolestani puuttuakin.

Viikon ajan parvekkeen, pation ja terassin kaikilla pinnoilla on jälleen vaaleanvihreänkellertävä pölykerros siitä huolimatta, että ole pyyhkinyt ja pyyhkinyt minkä olen ehtinyt ja välillä vain laiskasti puhallellut pölyävää kerrosta pois. Taitaa olla taas se sama siitepölysatsi, joka myös viime kesänä laskeutui "tiluksille". Jostain syystä tuo tasainen pölykerros ei ole enää niin  harmittanut. Aikansa kutakin. 

Sen sijaan on ollut kivaa seurata lintujen kylpemistä pihalammikossa. Oletteko tienneet, että sepelkyyhkysen kylpyrituaali on hyvin verkkainen ja nautiskeleva? Aikansa vettä valeltuaan ne siirtyvät verkkaisesti kiven päälle aurinkoon, levittelevät ja leyhyttelevät hiljalleen kosteina helmeileviä siipiään ja jäävät sitten paikalleen pitkäksi ajaksi kuivattelemaan. 

Mustarastaat sen sijaan ovat hyvin tarmokkaita ja määrätietoisia kylpijöitä. Mustarastaiden märkinä kiiltelevät siivet ja pyrstösulat roiskuttavat vettä tarmokkaasti korkealle ilmaan ja sitten toimitus onkin jo nopeasti ohi ja lintu pyrähtää rannalle ravistelemaan viimeisetkin pisarat. Tosin rantakivellä käväistyään ne saattavat yllättäen toistaa manööverinsä vielä kerran tai toisenkin. 

Sinitiaiset, talitiaiset, punarinnat ja västäräkit taas käyvät vain nopeasti juomassa tai kastautuvat vedessä pikaisella pulahduksella enempiä roiskimatta. Lintuja pääsemme mahtavasti seuraamaan salaa alakerran "kirjaston" ikkunasta niin, etteivät ne säikähdä meitä uteliaita tirkistelijöitä. Tosin varsinkin mustarastaat ovat aika kesyjä ja antavat tulla parin-kolmen metrin päähän katselemaan. Ne myös palkitsevat meidät kylpylän isäntäväen kaihoisalla laulun lurituksellaan istuessaan pihamännyn oksalla. No, ehkä niiden tarkoitus on lähinnä ilmoittaa reviiristään, mutta kauniilta se serenadi aina kuulostaa.

Lintujen lisäksi pihassa juuri nyt kesäkuun alussa minua ilahduttaa erityisesti suloiset kirjopikarililjat, viimeiset tulppaanit, keltavuohenjuuret ja herkän vaaleanpunaisina kukkivat patjarikot. Ruukuissa kukkivat nyt laventelit, orvokit, tähtisilmät ja nukkeasterit.

Kirjopikarililjat

Patjarikko

Keltavuohenjuuri

Innokkaasti esikasvattamani kehäkukan taimet ja suorakylvönä siemenestä istutetut kehäkukat alkavat lavakauluksessa olla kohta saman kokoisia, joten ensi kesänä taidan jättää niiden kohdalla esikasvatuksen tekemättä. Vielä odottelemme pihan kuninkaallisia eli pioneja, jotka ovat yhä tiukkoina pieninä nuppuina houkuttelemassa mustia pikku muurahaisia. 

Laukka

Syksyllä istutimme lisää laukkoja ja niiden nuppuja odottelen ihan näinä päivinä avautuviksi. Luumupuun kaunis valkoinen kukinta oli tänä keväänä vain vilahdus, jonka päättymisen kaatosade viimeisteli tehokkaasti. 

Luumupuu

Vaaleanpunaista kukkapilveä emme myöskään saaneet koristeomenapuuhumme, vaikka jonkin verran nuppuja on yhä avautumatta. Naapurin syreeni sen sijaan tuoksuu ja näkyy meille juuri nyt, omamme vielä ujostelee ja mietiskelee ja se onkin selvästi vähän myöhäisempää lajia. Niin ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: kesän ensimmäinen raparperipiirakka oman pihan antimista on leivottu. Ja syöty. Oli kuulemma hyvää. Minä herkuttelin sillä kertaa vain marjoilla, tummalla suklaalla ja pecan-pähkinöillä. Nekin toki maistuivat.

Sellaisia kesäkuun kuulumisia täältä Lammikon lintukylpylästä.

Olkoon sinunkin kesäpäivissäsi keveyttä, iloa, onnea ja rakkautta. Tai mitä ikinä tarvitsetkaan juuri nyt!

Ajatuksin, Leena