Virkistävä synttärilahja

Ajattelin kirjoitella muutaman sanasen iki-ihanasta synttärilahjasta, jonka sain toukokuun alussa perheemme lapsilta ja lastenlapsilta. Sain nimittäin hulppean lahjakortin The Barö-hotelliin. Lahja tuli täytenä yllätyksenä, enkä osannut kuvitellakaan miten hieno paikka meitä odotti, kun lauantaina aamupäivällä hyppäsimme kasseinemme autoon ja lähdimme K:n kanssa huristelemaan vajaan tunnin mittaiselle matkalle kohti Inkoota ja ihanaa saaristoa. Olimme kyllä lähtiessämme nopeasti katsastaneet netistä hotellin sivuja, mutta vasta paikan päällä saimme kunnollisen käsityksen tuosta ihanuudesta.

Hotellin esitteessä kerrotaan, kuinka "The Barö on ekologisesti rakennettu saaristohotelli maailman hienoimman saariston syleilyssä Barösundin alueella Inkoossa". Tällä hetkellä huoneita taitaa olla 12, mutta kalliorinteeseen on rakenteilla lisää ihan pian valmistuvaa majoitustilaa. Huoneet ovat erillään toisistaan olevia, mustaksi poltetulla puulla verhoiltuja mökkejä. Omasta mielestäni nämä pikkuruiset geometriset laatikot maastoutuvat hienosti kallioiseen maisemaan, ainakin jos vaihtoehtona olisi jokin iso kummallinen kolossi. Toki asiasta on varmasti monta mielipidettä. 

meidän asumuksemme

Mökkien välillä kulkee kauniisti harmaantuneesta puusta rakennettuja kävelyreittejä. Ne näyttivät olevan taidokkaasti ja huolellisesti veistettyjä ja kiertelivät hauskasti myötäillen puita ja kiviä varta vasten niille veistettyjen sopivan kokoisten aukkojen avulla. Oli hienoa, että hotellin varsinainen parkkipaikka oli n.300 metrin päässä, eikä autoja siis näkynyt tai kuulunut lainkaan. Jaa, no yksi huoltoajoon tarkoitettu auto taisi jossain näkyä, mutta se nyt lienee välttämätöntä. Hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Vaikka voihan olla, että sesonki on vasta hiljalleen aluillaan ja kesällä sitten ääntä tulee maisemaan ainakin muiden majoittujien äänistä. Nyt kuuntelimme lähinnä lintujen laulua ja tuulta. Todella rauhoittavaa!

hämärän laskeutuessa syttyivät valot kulkuväylille

Jokaisessa mökissä on seinän kokoinen panoraamaikkuna ja ainakin meidän ikkunastamme näkyi sammalta, jäkälää, kauniita kiviä ja vanhoja käppyräisiä mäntyjä. Taustalla pilkotti uskomattoman vihreänä hohtava meri! Huoneessa sisällä tuntui aivan siltä, kuin olisi ollut ulkona sammaleisella kalliolla katselemassa merimaisemaa. Huoneessa oli myös pieni takka ja viereisen mökin kanssa yhteinen jaettu terassi. Varustelu oli ihan huippua tilavine kylpyhuoneineen ja korkealaatuisine pyyhkeineen, kylpytakkeineen, tohveleineen ja kosmetiikkatuotteineen. Siis ihan luksusta! Vaikka en tuollaista luksusta oikeasti tarvitse, pystyn kyllä nauttimaan siitä silloin harvoin kun sellaista on tarjolla. Mutta siis, upeinta kaikesta oli tietysti tuo uskomattoman hieno ja ainutlaatuinen maisema. 

Yöllä oli pakko valvoa pari tuntia ja vain istua hiljaa katselemassa, kun keväinen taivas alkoi hiljalleen valjeta ja valkovatsaiset lokit hohtivat salaperäisinä hennossa hämärässä liidellessään hiljalleen kapeassa salmessa syvänvihreän veden yllä. Kuin uni- tai satuolentoja! Huoh.

Alhaalla rannassa sijaitsee panoraamaikkunainen sauna, johon voi joko varata oman saunavuoron iltaisin tai sitten käväistä aamulla yleisellä vuorolla löylyissä ja tehdä samalla vaikka nopeasti herättävän pulahduksen kirkkaaseen meriveteen. Rannan hiekka oli hienoa ja valkoista ja terassirakennelmat houkuttivat istuskelemaan ja kääntämään kasvot aurinkoon. Meillä oli säiden suhteen onnea. Välillä merituuli oli vilpoisa, mutta aurinko paistoi ihanasti sekä lauantain että sunnuntain.

saunarantaa

Ylhäällä kalliolla oli houkutteleva aurinkotasanne. Siellä sai tähän aikaan vuodesta viettää aikaa ja ihailla maisemia ihan rauhassa. Kesähelteillä taitaa olla vähän toinen juttu.

Hotellin trendikäs ravintola, The Berg, on ollut esittelyssä ainakin Hesarissa kevättalvella ja lehden mukaan paikka on hyvin suosittu. Illallisella ravintolasali oli mielestäni vähän turhankin täynnä. Söimme lauantai-iltana siellä mainion neljän ruokalajin (maistelu?)illallisen. Ruoka oli etupäässä hyvää tai erittäin hyvää ja kekseliäästi koostettua. Kertomansa mukaan ravintola käyttää paljon lähituottajien raaka-aineita ja paljon juuri sesongin tuotteita. Nytkin eri annoksissa oli mukana ainakin nokkosta, karhunlaukkaa, ketunleipiä, merihanhea, paikallista ahventa, kevätkaalia, marjoja, kauraa... Muistinkohan edes suurimman osan. Parhaita syömistämme annoksista meidän molempien mielestä olivat alkupala, jossa oli ilmakuivattua merihanhea ja kevätkaali-lunta sekä jälkiruoka, jossa oli kirsikka-sorbettia ja hasselpähkinästä valmistettu salaperäinen hmm... pehmeä pallero. 

saariston leipää ja ruskistettua voita

Annokset olivat kooltaan aika pieniä. Noiden neljän annoksen jälkeen (sekä aimo palan saaristolaisleipää ja ruskistettua voita syötyään), K totesi, että jäi ehkä vähän nälkä! Menu oli rakennettu niin, että lisämaksusta olisi voinut valita eri annosten väliin vielä pieninä lisäannoksina mm. liha- (16e) tai kaviaari- (29e)-tartaria, pientilajuustoja ja fenkolinäkkileipää(14e), tai varsinaisen jälkiruoan jälkeen vielä petit fours (10e). Koska menu ilman noita lisäannoksiakin maksoi 64e/hlö, ajattelimme, että sillä pitäisi jo saada nälkänsä taltutettua. Juomat maksoivat tietysti erikseen. Tartarit eivät oikein houkutelleet ja juustonäkkärit yhteensä 28e tuntuivat vähän liioittelulta, joten perussetillä mentiin.

Aamupala sen sijaan olikin sitten ruhtinaallisen runsas. Ja raikas. Haimme sen huoneeseemme, koska olimme päättäneet uhmata aamun koleutta ja nauttia sen mökin terassilla. Koska viereisen mökin asukkaat (jos siellä edes ketään asui) eivät terassia käyttäneet, saimme ylellisesti koko tilan itsellemme. Söimme aamupalan vasta puoli kymmenen jälkeen, joten aurinko lämmitti jo ihanasti. Päälle puin kuitenkin kevyttoppiksen ja polvilla oli vielä villahuopa, mutta kyllä siinä tarkeni nautiskella. 

Aamupala oli pakattu hauskoihin vanerisiin rasioihin kahteen kerrokseen ja mukana oli juustojen, savulohen ja kinkun lisäksi tuorepuuroa, jogurttia, granolaa, leipää, tomaattia, kurkkua ja hedelmiä. Lisänä tietysti termarissa kahvia ja raikas mehu. Kahvia sai toki huoneen kapselikeittimelläkin, jos termari ei innostaisi. Siis kertakaikkisen ihana aamupala! En olisi kyllä keksinyt pyytää enää mitään muuta. Ja kaikki tämä upeassa merimaisemassa! Kuulostaa melkein mainoslauseilta, mutta luonnollisesti en saa näistä kehuistani mitään korvausta, vaan kirjoittelen lomasestamme ihan vain silkasta innostuksesta noihin saaristomaisemiin. 

Ja tietysti kiitoksena ihanasta lahjasta <3

Vietimme vielä melkein koko sunnuntain noissa Inkoon maisemissa, joten ehkä niistä retkistä myöhemmin vielä lisää. Kuvia ainakin olisi ;)

Virkistynein ajatuksin,

Leena