Rapsakkaa pakkaspäivää ainakin täältä Espoosta. Kaivoin vihdoin tämän Kanavalla-blogini esiin, puhaltelin pölyt päältä pois ja päätin kirjoitella muutaman rivin. Aika on kulunut todella nopeasti ja reissusta palattua on ollut paljon kaikenlaisia rästihommia ja arjen haltuun ottamista monella saralla. Mutta siis ihanaa olla kotona ja opetella vähän uudenlaista ajankäyttöä. Muun muassa.
Vielä on hiukan hakusessa esimerkiksi yhteisen aikataulun rakentaminen, mutta vähitellen sekin varmasti muotoutuu sujuvammaksi. Kun lähipiiriin kuuluu meidän lisäksemme neljä ikäihmistä, neljä pikkuista ja kuusi nuorempaa aikuista, aikataulujen sovittaminen ja kaikkien tasapuolinen huomioiminen vaatii hiukan ynnäilyä. Ja samalla juuri kaikki tuo on taas pitkän loman jälkeen ollut ihan parasta.
Mutta omaakin aikaa tietysti tarvitaan. Sellaista että voi tehdä myös jotain ihan omaa juttuansa. Yhteisten harrastusten lisäksi minä tykkään näin talvella lueskella, kuunnella äänikirjoja ja vaikka neuloa. Katselin ja pyörittelin lankavarastoani ja (ainaisten villasukkien neulomisen lisäksi) ajattelin tarttua johonkin helppoon ja nopeaan työhön.
Löysin vanhan Novita-vihkosen, jossa oli tämän kivan ja helpon huivin ohje. Koska varastooni oli jäänyt juuri ohjeeseen sopivaa liukuvärjättyä Kajastus-lankaa, neuloskelin välipalaksi tuon langan menemään. Lanka oli väriltään sini-ruskea merenranta, mutta kiva huivi siitäkin tuli, vaikka omiin kasvoihini punertava väri olisi ehkä ollut parempi.
Ohje on yhden yhdenkoon malli ja oikeasti tosi helppo kutoa. Sen on suunnitellut Sisko Sälpäkivi.
Laitan tähän ohjeen, jos joku muukin innostuisi heiluttelemaan puikkoja.
Heta-kolmiohuivi
Lanka: Novita Kajastus 100g
Muut tarvikkeet: Pyöröpuikot (80cm) Minä käytin kokoa 4mm, virkkuukoukku, iso nappi
Mallineule: Ainaoikeinneule eli silmukat neulotaan aina oikein sekä oikealla että nurjalla puolella.
Aloitus
Luo 5 silmukkaa ja neulo 1 krs oikein.
1. kerros: neulo ensimmäinen silmukka kaksi kertaa (neulo silmukka ensin etureunasta oikein, älä pudota silmukkaa vasemmalta puikolta vaan neulo se vielä takareunasta oikein ja pudota silmukka vasemmalta puikolta) ja neulo silmukat oikein kerroksen loppuun.
2. kerros: neulo silmukat oikein.
Toista kerroksia 1 - 2 koko huivin ajan.
Kun lankaa on jäljellä n. 3 metriä, päätä silmukat: neulo 2 silmukkaa oikein ja vedä oikeanpuoleinen silmukka vasemman yli. * Neulo 1 silmukka oikein ja vedä oikeanpuoleinen silmukka vasemman yli*. Toista tähtien väliä *_* kunnes jäljellä on 1 silmukka.
Siirrä viimeinen silmukka virkkuukoukulle ja virkkaa napinlenkkiä varten ketjusilmukoita noin 4 - 5 cm. Katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi. Ompele ketjusilmukkaketjun pää kiinni huivin kulmaan. Ompele toiseen kulmaan, eli aloituskohtaan, iso nappi.
Ehdin jo kokeilla huiviani ja mielestäni parasta siinä oli juuri pieni koko. Olen monta vuotta käyttänyt isoja ympäri ja ympäri ja vielä kerran ympäri kieputettavia huiveja, ja ne toki lämmittävät ihanasti. Nyt kuitenkin huomasin, että joissakin tilanteissa tällainen vähän pienempi, mutta silti kaulan ympäri mukavasti asettuva villahuivi on kätevämpi. Myös lanka tuntuu ihoa vasten yllättävän miellyttävälle ja suloisen pehmeälle, eikä yhtään kutita, vaikka tavallisesti olen melkein yliherkkä villan kutitukselle.
Lumisiin pakkaspäiviin sain valoa ja energiaa myös Didrichsenin taidemuseon näyttelystä. Koko museo hehkui aurinkoa ja valoa Rafael Wardin maalaamien keltaisten taulujen ansiosta. Olin aivan hämmentynyt siitä, miten suuri vaikutus suurilla keltaisilla pinnoilla voikaan olla. Jos ankeus painaa, suosittelen Wardi-terapiaa ainakin kokeeksi.
Vinkkinä muuten, että Aikaa Matkoille -blogissamme aurinkoa ja valoa löytyy myös Andalusia-postauksista ;)
Toivottavasti sinulla on ollut mukava joulukuun alku <3
Ajatuksin,
Leena







Työelämä takana ja nyt loputtomasti aikaa! Näin sitä oletti, joskin melko pian ihmetteli, että miten onkaan ennättänyt käydä töissä. Ihania eläkepäiviä teille!
VastaaPoistaPuikot ovat heiluneet täälläkin, sukkia ja lapasia tarvitaan. Kiva huivi!
Diedricshenin taidemuseon näyttelyt ovat laadukkaita ja suosittuja. Muistoissa on mm kuningatar Margareetan monipuolinen näyttely ja erittäin suosittu Reidar Särestöniemen näyttely. Pieni ja kodikas museo! Rafael Wardin näyttely on ollut aikoinaan myös Ateneumissa, silloin esillä oli Tarja Halosen muotokuva.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hei Marjatta, kyllä tosiaan. Didrichsen on aina ollut myös minun mielestäni yksi kivoimmista taidemuseoista. Se on sopivan kokoinen ja siksi kaikki kiinnostavat teokset jaksaa hyvin katsella ihan ajatuksella. Ja paikka on myös arkkitehtuuriltaan kaunis. Halosen muotokuvan lisäksi näyttelyssä oli nyt useita Wardin viimeisiksi jääneitä töitä. Hienoja nekin, mutta eniten kuitenkin tykkään noista voimakkaan keltaisista maalauksista ainakin näin vähäisen valon aikaan.
PoistaSuloista joulun odotusta!