maanantai 8. tammikuuta 2024

Tammikuun kuulumisia ja oranssi keitto



Valoisaa ja onnellista uutta vuotta!

Toivottavasti sinulla on paljon hyviä asioita tiedossa tulevalle vuodelle. Sellaisia, joiden odottaminen ja ajatteleminen antaa iloa ja voimaa kestää myös ne vähemmän kivat jutut, joita todennäköisesti meidän jokaisen kohdalle tipahtelee silloin tällöin.

Meillä asiat on tällä hetkellä aika mukavasti, vaikka mielessäni onkin hieman kolkutellut se, etten ole juurikaan käynyt täällä kuulumisiani kertoilemassa. Siitä huolimatta näyttää siltä, että jotkut ihanat jaksavat yhä Kanavallani säännöllisesti käydä asiaa tarkistamassa <3. Ihanaa, että olette olemassa.



Mutta juu, mistäs aloittaisin. Joulu ja loppuvuosi sujuivat painollaan. Osa joulun ajasta sujahti Pirkanmaalla, osa kotona Espoossa ja Turussakin ehdimme viettää pari päivää. Yhteisenä nimittävänä tekijänä oli läheiset. 

Mukaviin juttuihin kuului myös vihdoin viimein tutustuminen suosittuun Ateneumin näyttelyyn Väriä ja valoa - impressionismin perintö. Näyttely jatkuu 25. helmikuuta asti, joten vielä ehtii. Ja kannattaa. Todellakin!






Myös keittiön ikkunasta olen saanut ihailla elävää värien ja valon vaihtelua auringon alkaessa iltapäivällä painua mailleen. Maisema on ollut kaunis ja talvinen ja lunta on riittänyt, niin kuin kai kaikilla täällä Suomessa. Keski-Euroopan tutut ovat ihastelleet kuvissamme lumen määrää, vaikka pakkaslukemat heitä kai lähinnä kauhistuttavat. Täällähän on ollut kylmempää kuin pakastimessa ;)

Nähdäkseni pakkaset helpottavat nyt ainakin hetkeksi. Vastaisuuden varalle laitan tänne kuitenkin talteen syyskuun Kotivinkki-lehdestä löytämäni ihanan lämmittävän porkkana-maapähkinäkeiton ohjeen. Lämmittävänä jujuna on keiton pinnalle nosteltava omatekoinen chiliöljy.





Porkkana-maapähkinäkeitto

1 kg porkkanoita

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

7 dl vettä

1 rkl kasvisfondia

1/2 dl maapähkinävoita (sokeriton)

2 dl kaurakermaa

1/4 tl mustapippuria

1 limen mehu


Chiliöljy

n. 4 cm pala inkivääriä

2 valkosipulinkynttä

1 punainen chilipalko

2 kevätsipulia varsineen

1/2 dl cashewpähkinää rouhittuna

2 tl kuivattuja chilihiutaleita

1/4 tl suolaa

1 1/2 dl maapähkinäoljyä


1. Aloita chiliöljystä. Kuori ja hienonna inkivääri. Hienonna myös valkosipulinkynnet, chilipalko ja kevätsipulit. Rouhi pähkinät veitsellä ja laita rouhe kuumaa kestävään kulhoon chilin, inkiväärin, suolan ja sipuleiden kanssa. 

2. Kuumenna öljy kattilassa kiehuvan kuumaksi ja kaada sitten ohuena nauhana muiden ainesten päälle. Nosta kulho sivuun ja anna mausteöljyn vielä tekeytyä rauhassa keiton valmistumisen ajan. 

3. Kuori ja leikkaa porkkanat reiluiksi lanteiksi. Hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuullota kasviksia öljyssä pari minuuttia.

4. Lisää vesi ja kasvisfondi. Anna keiton poreilla hiljalleen kannen alla noin 20 min. tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä.

5. Lisää maapähkinävoi ja kaurakerma ja purista joukkoon limen mehu. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Lusikoi keittoannoksen pinnalle chiliöljyä maun mukaan.


Tästä annoksesta riittää neljälle. Keitto on mainio erityisesti lapsiperheiden pöytään, sillä mausteisuutta on öljyn kanssa helppo säätää. Meillä vierailevat pikkuiset syövät keittonsa mieluiten miedon ja pehmeän makuisena, mutta meistä aikuisista on hauskempaa, jos ruoka ei maistu pelkästään "lastenruoalta". 

Jos mausteöljyä jää yli, lopun voi pakastaa jääpalalokerikossa ja sulattaa myöhemmin muidenkin keittojen tai ruokien terästämiseen. 


Lempeää lämpöä Sinullekin :)

Terkuin, Leena



10 kommenttia:

  1. Silloin tällöin olen katsonut, josko olisi uusia päivityksiä.
    Joulu meni meilläkin entiseen tapaan, tapasimme läheisiä sekä täällä kotona että pääkaupunkiseudulla.
    Alkaneeseen vuoteen kuuluu jännitystä. Lapsenlapsista kolme osallistuu kevään ylioppilaskirjoituksiin, Lukion toisluokkalainen aloittaa, serkuksista vanhimmat toinen hajauttaa ja toinen kirjoittaa kaikki. Kaikilla kolmella on selkeät jatkosuunnitelmat. Koskaan ei tiedä, mutta oletan lakkiaisten olevan tulossa. Vuoteen kuuluu myös kuopuksen tasavuosijuhlat.
    Pitkästä aikaa olemme varanneet usean viikon matkan syksyksi. Toivottavasti se onnistuu.

    Täällä on talvi parhaimmillaan. Pakkasta on vain muutama aste. Lintulaudan kävijät, tiaiset, varpuset, punatulkut, joskus närhi ja tikka sekä orava, ovat mieluista seurattavaa. Päivät pitenevät ja tietävät kevään odotusta.
    Talven iloa sinulle ja kiitos keittoreseptistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Teilläpä näyttää kevät tuovan roppakaupalla kutkuttavaa jännitystä.
      Kolmet ylioppilaskirjoitukset lähipiirissä ei olekaan mikään pikkujuttu. Paljon kannustusta, rohkaisua ja tukea tarvitaan teiltä kaikilta läheisiltä, mutta samalla saatte myötäelää aikuistuvien nuorten elämän huipputärkeitä hetkiä.

      Ja pitkä reissu syksyllä odottamassa. Aikas ihanaa!

      Pikkuhiljaa piteneviin päiviin iloa ja innostusta :)

      Poista
  2. Heh, todellakin on ollut kylmempää kuin pakastimessa :D. Paikoitelle jopa tuplasti tai yli.

    Aloitin vuoden ekana päivänä kirjoittamaan omaa postausta ja ihastelin siinä hyytävän kauniita kelejä, mutta teksti jäi töiden jalkoihin ja aika pian alkoi myös kauneus kadota katsoja silmästä, kun osa putkista meni kotona jäähän. Puuuh. Meinas jo mennä aika pahasti tunteisiin (ja menikin), mutta neljän päivän kotikonstein tehdyn sulattelun ja yötä myöten putkivahtina toimimisen myötä saatiin vihdoin palkaksi lämmintä vettä, wuhuu! Vuoden ehdottomasti paras tapahtuma tähän mennessä.

    Kiva kuulla, että teillä on asiat enimmäkseen mukavasti. Täydellistä ei kai voi olla koskaan, eikä sellaista kukaan järkevä ihminen varmaan edes tavoittelekaan. Riittävän hyvä on oikein hyvä.

    Täälläkin on kaikki tärkeimmät asiat mallillaan, työelämä palautunut toistaiseksi normaaliksi (ehdin jo tottua vähemmälle, mutta mieluusti palasin palkalliseenkin tekemiseen), joskin eletään viikko tai maksimissaan kuukausi kerrallaan, jos ei näkymät parane. Mutta en murehdi.

    Onnellista oloa Leena ja ollaan kuulolla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Tuollaisia putkijuttuja minäkin olen vähän jännittänyt nyt kun asumme taas omakotitalossa. Kerrostalon asukkaana oli vähän toisenlaiset probleemat todennäköisempiä. Mutta saitte siis todistaa sitä tosiasiaa, että lämmin vesi ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Onneksi olette siltä osin voittajia ja voitte taas nauttia tuosta arjen luksuksesta.

      Just niin Annukka: Riittävän hyvä on oikein hyvä!

      Niin ja kiva kuulla, että työkuviot siellä taas pelittävät. Enemmän tai vähemmän. Murehtiminen on tosiaan turhaa. Hyvä asenne, josta monien pitäisi ottaa oppia. Olet viisas monella tapaa <3

      Ollaan kuulolla :)

      Poista
  3. Taidan kokeilla tuota keittoa, kuulostaa niin hyvältä. Mekin ehdittiin joululomalla Ateneumiin, poikettiin ihan vaan kun ohi tultiin, menin nopeasti kysymään mikä näyttely on meneillään ja sain vastaukseksi TAULUJA. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittoa kannattaa kokeilla.

      Vai keroivat teille, että Ateneumissa oli näytillä TAULUJA! Voi hyvää päivää!! En saa nauruani loppumaan. :DDDDD
      Samoin sinulle Allu, kivaa alkanutta vuotta!

      Poista
  4. Hei Leena,luulin vastanneeni tähän mutta en ollutkaan vastannut.Ihana keitto pitääkin kokeilla tuota.Hyvää kevään odotusta sinulle Leena1💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana Jael <3
      Kiitos kommentistasi! Nyt on pakko tunnustaa, että en ole käynyt omassa tai muidenkaan blogeissa varmaan kuukauteen. Ja mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä hankalampaa on jostain syystä enää hypätä blogien ääreen.

      Pieni tauko tekee hyvää, mutta varsinkin teidän pitkään "mukanani kulkeneiden" kuulumiset alkavat nousta mieleen. Varsinkin Sinä olet ollut ajatuksissani monen monta kertaa. Toivon todella, että voit hyvin siellä hässäköiden reunamilla. Monta postausta odottaa varmasti blogissasi lukemista ja niihin aion ensimmäisten joukossa palata, kunhan saan taas homman alkuun. Lämmin ajatus sinne <3

      Poista
  5. Oih, keiton kuohkeus oikein huokuu kuvasta!!
    Ja kyllä sitä ilolla katselee aina auringonsäteitäkin.... vaikka minkä takaa....
    Säteitä siis keväisiin päiviisi... hih... meillä tosin näyttää taas talvelta, mutta valoisalta myös!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Repolainen! Kiitos kommentistasi :)

      Nyt kun noita lumikuvia itsekin kurkistin, tuntuu helmikuun puolestavälistä olevan ikuisuus. Vaikka lunta kyllä yhä riittää.
      Tässä välillä on minulla ollut kuitenkin koettavana jo pala kesää, joten akkuja on latailtu vaikka oikea kevät vielä vähän antaa odotella itseään.
      Säteitä Sinulle <3

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!