Äitini ihana suklaakakku nro 2 ja kummallinen kesäpäivänseisaus

Pionit hehkuvat vihreää taustaansa vasten kuin jalokivet ja lumpeiden ensimmäiset nuput kurkistelevat lammikon pinnassa odottaen vain sitä taianomaista, täsmälleen oikeata hetkeä puhjetakseen kukkaan. Kaikkina vuosina se maaginen hetki on koittanut juuri kesäpäivänseisauksen aikoihin juhannuksena. 

Tänä vuonna en ole aivan varma siitä miten käy, mutta samanlainen epäuskoinen olo minulla on ollut muinakin vuosina. Ja sitten, kuin ihmeenkaupalla ensimmäiset lumpeenkukat ovat aina putkahtaneet iloksemme juuri juhannuksen aikaan. 

Lieneekö lumpeillakin jokin erityinen ajoitussysteemi. Lehtopyökkien ajoituskyvystä luin tämän aamun Hesarista. Kesäpäivän tasauksesta lehtopyökit nimittäin käynnistävät hienon  prosessin, jonka avulla ne osaavat pudottaa siemenensä syksyllä oikeaan aikaan. Juuri kesäpäivänseisaus havahduttaa lehtopyökit samaan aikaan esim. Etelä-Ruotsissa, Puolassa, Etelä-Ranskassa ja Britanniassa. 

Kun päivän piteneminen vaihtuu lyhenemiseksi, pyökit reagoivat siihen saman tien, vaikka muutos (ero valon määrässä) on vain muutamia minuutteja vuorokaudessa. Päivän pituuden muuttuessa ne valpastuvat ja alkavat reagoida muutamien seuraavien viikkojen lämpimyyteen (tai viileyteen) ja sen perusteella joko aloittavat lisääntymisen tai sitten eivät. 

Pyökit eivät lisäänny välttämättä joka vuosi, vaan yleensä 4-8 vuoden välein. Yhdenaikaisuus hyödyttää pyökkejä itseään, koska siementulvallaan ne valtaavat tehokkaasti kasvupaikkoja ja samalla varmistavat, etteivät eläimet ehdi tai jaksa syödä kaikkia pähkinöitä ja siten pysty estämään niiden lisääntymistä. Luonnossa tapahtuu kerrassaan merkillisiä asioita! 

Nyt en ole lainkaan varma, onko lumpeillamme mitään tekemistä tuollaisen ajoituksen kanssa, mutta joka tapauksessa on ollut kiinnostavaa seurata ja jännittää, onko lumpeen ajoitus tänäkin vuonna ihan kohdillaan. Hyvältä näyttää.

Ja sitten lupaamaani kakkuohjeeseen:

Juhannuksen kunniaksi jatkan sarjaani Äitini ihanista suklaakakuista ja laitan tänään ohjeen leivonnaisesta, jonka voi helposti tehdä isommallekin juhannusjoukolle. Pekaani-suklaaneliöt paistetaan uunipellillä ja ne on kätevää leikata sopiviksi neliöpaloiksi. Niissä on paljon pähkinöitä ja suklaata sekä häiväys kanelia ja kahvia. Ihana makujen yhdistelmä ja mukavan narskuva pinta tekevät näistä neliöistä hurmaavan herkun. Meillä ei niiden kanssa ole aina tarvittu jäätelöä tai konjakilla maustettua kermavaahtoakaan, vaikka resepti ehdottaa sellaistakin vaihtoehtoa. Kokeilkoon ken uskaltaa!

Pekaani-suklaaneliöt

noin 24 palaa

200 g voita

3 kananmunaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 dl haaleaa kahvijuomaa

Pinnalle:

100 g tummaa suklaata

155 g pekaanipähkinöitä

1 rkl sokeria

1 tl kanelia

Rouhi suklaa ja pähkinät terävällä veitsellä karkeahkoksi rouheeksi.

Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon rasva.

Sekoita jauhot, kaakao- ja leivinjauhe keskenään.

Lisää jauhoseos taikinaan siivilän läpi vuorotellen kahvin kanssa. Vältä turhaa sekoittamista, ettei taikina sitkisty.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipannulle.

Ripottele pinnalle suklaa- ja pähkinärouheet sekä keskenään sekoitettu sokeri-kaneli-seos.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 10 - 12 minuuttia. 

Leikkaa jäähtynyt levy neliöiksi ja koristele halutessasi vielä tomusokerilla. Tarjoa lisukkeena konjakilla maustettua kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä. Neliöt säilyvät mehevinä jääkaapissa. Ne voi myös pakastaa.

Me olemme joskus pakanneet retkelle valmiiksi leikattuja neliöitä jopa jäisinä ja ne ovat sulaneet juuri sopiviksi, kun olemme pysähtyneet nauttimaan voileipiä ja termoskahveja. Suklainen neliö maistuu ihanalta voileivän jälkeen kuuman kahvin kanssa.

 

Onnellista Juhannusta Sinulle!

Ajatuksin, Leena