keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Puutarhaunelmia


Tykkään runsaista, kukkivista, rönsyilevistä ja vehreän vihreistä puutarhoista. Unelmapuutarhani on hitusen villiintynyt ja siellä on sekä valoa että varjoa ja sopivasti piilossa olevia sopukoita, joissa voi rauhassa istuskella, lukea tai kuunnella veden solinaa, lintujen laulua ja puidenlehtien kahinaa. Joskus meillä olikin ihana oma puutarha, jossa oli jopa vanha valkoinen vähän rapistunut ja romanttinen huvimaja isojen syreenien keskellä. Ihan parasta mitä ajatella saattaa. 



Paitsi, että olen siitepölyallergikko. Puiden kukinta ei minua niinkään haitannut ja alkukesä olikin yleensä ihanaa aikaa, kun sain suunnitella, möyhiä multaa, odotella maasta puskevia perennoita ja tuoksutella kieloja ja syreeneitä. Mutta sitten, tavallisesti noin viikko ennen juhannusta, alkoi kamala piina. Nenä valui solkenaan tai oli umpitukossa ja silmät olivat punaiset, kutisivat tai muurautuivat lähes umpeen. Allergialääkkeet väsyttivät ja olo oli muutenkin tosi surkea. Harmitti kun K joutui tekemään puutarhatyöt yksinään ja vaikka leikattavaa ruohoa ei onneksi ollut kovin isoa aluetta, sateisena kesänä kun ruoho kasvoi kohisten, siinäkin oli aika homma muun kitkemisen lisäksi. 


Huomaan, että kun puutarha-ajastamme on kulunut jo yli kymmenen vuotta, kaikki nuo mainitsemani hankaluudet ja harmit tuntuvat pieniltä. Haluaisin mieluusti oman puutarhan! Mutta tarkemmin ajateltuani ymmärrän toki asian mahdottomuuden. 



Mutta silti. Aina voi haaveilla ja unohtaa tosiasiat hetkeksi. 



Joka vuosi kesäkuun kolmantena viikonloppuna Amsterdamissa järjestetään Avoimien puutarhojen päivät. Meillä on jäänyt pari kesää väliin, mutta viime viikonloppuna olimme taas sopivasti kotosalla ja pääsimme kiertelemään kanaalitalojen ihanissa puutarhoissa sekä lauantaina että sunnuntaina. Päiviä varten painetussa lehtisessä on kartta, osoitteet ja lyhyt kuvaus noin kolmestakymmenestä viikonlopun aikana yleisölle avoinna olevasta puutarhasta. Normaalisti suureen osaan noista puutarhoista ei tavallisilla kaupunkilaisilla ole mitään asiaa, koska ne ovat yksityisessä käytössä ja täysin piilossa seinien ja muurien takana. Muutama puutarhoista kuuluu jollekin museolle, gallerialle tai muulle julkiselle rakennukselle ja niihin on mahdollista päästä kurkistamaan muuloinkin. Lähes poikkeusetta noihin puutarhoihin pääsee kuitenkin vain sisätilojen kautta.



Perinteisesti kanaalitalojen julkisivut ovat suoraan kadulle ja talot ovat toisissaan kiinni vieri vieressä. Puutarhat ovat sisäpihojen puolella, ja niihin kuljetaan yleensä rappukäytävän ja aika usein myös asuintilojen kautta! Siksi onkin aika hienoa, että jotkut yksityiset puutarhan omistajat jaksavat suojata lattiansa ja antavat uteliaan ja kiinnostuneen väkijoukon lampsia huoneiston läpi ihailemaan sisäpihan puutarhaa.



Nytkin väkeä oli valtavasti liikkeellä. Iso joukko puutarhaihmisiä kulki kanaalivarsien katuja vihreät esiteläpyskät käsissään, kuin suunnistajat, rastilta rastille. Jotkut turistit kyselivätkin, mitä ihmettä on oikein meneillään.



Tyypillisesti Amsterdamilaisia perinteitä kunnioittavat vanhat puutarhat noudattavat muutaman sadan vuoden varrella vakiintuneita teemoja. Ne on suunniteltu huolellisesti tiettyjen kaavojen mukaan ja suunnittelijoina ovat toimineet alan ammattilaiset.



Puutarhan takaosassa on usein säilytetty puutarhamaja, joka joillakin näyttää toimivan lähinnä varastona, mutta usein niihin on sijoitettuna kadehdittavan upeita taiteilijoiden ateljeetiloja, suunnittelutoimistoja, työhuoneita ja pikku kirjasto/musiikkihuoneita. Eli ne selvästi tuovat lisätiloja harrastusmahdollisuuksille tai jopa ammatinharjoittamiselle. Tuollainen kuuluiusi ehdottomasti minun puutarhaunelmaani!!



 


 Kasvien lisäksi puutarhoja koristavat usein veistokset, ruukut ja valtavat maljakot, aurinkokellot, suihkulähteet, pienet lammikot, istuinryhmät ja puutarhamajat. 





Joissakin puutarhoissa on haluttu käyttää vain todella vanhoja kasveja. Sisäpihat ovat aina olleet hyvin suojaisia seinineen ja aitamuureineen ja siksi ne ovat muodostaneet ihan tietynlaisen mikroilmaston. Niissä viihtyivät yllättäen jotkin eksoottisetkin kasvit. 



1600-luvulla onnistuttiin kasvattamaan harvinaisia orkideoja, anemoneja ja joitakin muitakin tuon ajan ihmetystä herättäviä kummallisuuksia, joita kauppalaivat kuljettivat Välimeren maista ja kauempaakin. Nykyisin suuret vanhat puut ovat yleensä suojeltuja ja ne asettavatkin omat haasteensa, koska varjostavat aika tavalla ja tietysti vievät voimaa muulta kasvillisuudelta. 










Ja sitten perinteisten puutarhojen lisäksi mukaan mahtuu myös ihan toisen tyyppisiä keitaita ja moderneja ratkaisuja. Tänä vuonna minua ilahduttivat useammatkin yrtti- ja hyötykasvi-istutukset sekä mehiläispöntöt. 


Ne tuovat kaupunkipihoille mukavaa vaihtelua ja samalla ovat hyödyksi muutenkin kuin pelkästään silmän ilona, jota ei sitäkään pidä tietysti väheksyä. Kauneus on arvo sinänsä.







Parin päivän aikana kävelimme aika monta kilometriä kuin huomaamatta. Minä selvisin melko pienellä niistämisellä ja kunhan muistin pestä hiukset illalla ja vaihtaa vaatteet, siitepölykään ei vaivannut ihan mahdottomasti. 


Tosi kiva tapa viettää viikonloppua kotikaupungissa!

Nyt toivotan Suomeen valoisia kesäöitä ja ihanaa keskikesää. Ja meille ulkkareille sitten vaan muuten mukavaa kesäkuuta ja rentoa fiilistä. Tässä vielä perinteinen kesäkimppu Alankomaiseen tapaan.


Tot ziens!
Leena

6 kommenttia:

  1. Aivan ihania puutarhoja ja ihania kuvia olet ottanut:) Harmi tuo siitepölyallergiasi, se on kurjaa. Minulla on se vain lievänä, aivastelen ja silmät ärtyvät. Tosi kiva tuollainen avoimien puutarhojen päivä; täällä taas on avoimien talojen päivät, jolloin pääsee tutustumaan mielenkiintoisiin taloihin ja jopa yksityisasuntoihin. Mukavaa loppuviikkoa &juhannusta Leena.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jael. Siitepölyallergian kanssa olen oppinut pärjäilemään niin, etten edes oikein muista sitä täällä kaupungissa. Heinäpellolle enkä oikein niityllekään lähtisi heinäkuussa kävelemään, mutta muuten pärjäilen mökeilläkin ihan mainiosti käsikauppalääkkeellä.

    Puutarhapäivä on kiva ja toukokuun alussa on kai vähän vastaava tulppaanikauden alkaessa, mutta silloin emme ole puutarhoja koskaan kiertäneet. Se voisi olla jopa näyttävämpi. Nyt oli jo esimerkiksi monien ruusujen kukinta vähän ohi. Tosin loppukesän kukat ja vaikkapa syysleimut odottelivat omaa vuoroaan.

    Oi! Tuollainen avointen talojen päivä olisi mahdottoman kiva. Olisin tosi utelias näkemään moneen taloon sisälle ja jos kehtaisin, niin varmasti kävisin tavallisissa asuntonäytöissäkin huvin vuoksi katselemassa. Tosin täällä Amsterdamissa tarjoutuu muutenkin pimeän aikaan hyvä mahdollisuus kurkistella sivusilmällä talojen sisustuksia kadulla kävellessä, sillä vain harvat käyttävät kunnollisia verhoja ikkunoissaan. Että sellaisia huveja.. ;-)

    VastaaPoista
  3. Voi miten upeita kuvia♥ Onpas kivat tuollaiset avoimet ovet..ihania puutarhoja! Niin paljon ihasteltavaa ja katseltavaa että noissa viihtyisi vaikka kuinka ja kauan:) Harmi tuo allergia, kunpa se kiusaisi mahdollisimman vähän! Mukavaa juhannuksen aikaa ja kauniita kesäpäiviä sinne teille♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos Päde. On todella kivaa, että noita avoimia ovia järjestetään. Kaduilla kävellessä ei ikinä voisi kuvitella mitä ihanuuksia tiiviissä rivissä seisovien talojen taakse kätkeytyy. Pihat ja puutarhat voivat olla uskomattoman suuria ja vihreitä ihan keskikaupungillakin. Ensimmäisellä kerralla, kun pääsein niihin kurkkimaan, en ollut uskoa silmiäni.
    Täällä on nyt aika viileitä ja sateisia päiviä, joten allergiasta ei ole tietoakaan. Toivottavasti teillä on vähän kauniimpi juhannussää.

    VastaaPoista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Olen pahoillani, mutta poistin edellisen kommentin, koska se oli ilmeisesti roskaposti tms. Kommentti oli espanjankielinen, eikä liittynyt mitenkään omaan blogiini. Kommentoija oli pahoillaan, koska häntä epäiltiin runojen kopioinnista. Näitä aina joskus taitaa tulla. Viime kesänä oli jokin vastaava.. No, se siitä ;-)

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!