keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Mitä ja milloin viimeksi?





Tuulan blogissa klik oli kiva randomhaaste, jossa on tarkoitus listata määriteltyjä asioita, joita on viimeksi tehnyt. Nappasin haasteen ja tässä oma listani:


Viimeksi minä, 

Ilahduin  - Kauniista auringon paisteesta, joka tulvi sisälle asti. Valo kyllä taitaa vaikuttaa mielialoihini aika tavalla. Täällä valoa on onneksi talvellakin aika paljon päivisin.

Nauroin  - Viimeksi taisin nauraa eilen Lindy hop -tunnilla, kun harjoittelimme tanssiin olennaisena osana kuuluvaa joustoa käsiotteessa. Tunne tanssiparin välillä pitäisi olla kuminauhamainen jousto. Opettajamme olivat keksineet, että kokeillaan jumppakuminauhoja oikean tuntuman löytämiseksi. Muutama nuorimies intoutui vetämään nauhaa niin lennokkaasti, että siinä sai tällainen vanhempikin tyty vauhtia liikkeeseen. Nauroin ja nautin vauhdista.


Kuva on napattu FB-ryhmämme videosta, joka on kuvattu tanssitunnilla. Kuvassa opet Hakon ja Sara.

Itkin  - Onneksi itkun aiheita on ollut viime aikoina aika vähän. Viimeksi ehkä liikutuksen kyyneleitä on tullut vuodatettua.

Suutuin  - Taidan suuttua todella harvoin. Tai sitten suutun vain mielessäni, mutta en lähde riehumaan ja unohdan suuttumukseni aika nopeasti. Paitsi sitten kun todella suutun.. Nyt en kyllä edes muista viimeisintä kertaa. Suuttumus taitaa tulla enimmäkseen siitä, että itseä tai jotakuta toista on mielestäni kohdeltu arrogantisti tai epäreilusti.

Harmistuin  - Eilen kun kävin otattamassa itsestäni uuden passikuvan. Saatoin taas vain todeta, että totinen naamani on kyllä kamala!




Häkellyin  - Kun olin viime viikolla palauttanut (vahingossa vääränä viikonpäivänä) kierrätykseen tarkoitettuja pahveja roskisten viereen. Täällä muuten jotkut jättävät samaan paikkaan vanhat sohvat ja tuolitkin ja ne kuljetetaan kaupungin roska-autoilla pois. No, minä olin päivässä erehtynyt ja koska yhteen pahvisista kirjekuorista oli jäänyt nimi ja osoite, joku ystävällinen naaapuruston asukas oli kiikuttanut nuo jättämäni pahvikirjekuoret talomme ulko-oven eteen ja vielä lisäksi jonkun toisen jättämät taulun kehykset ja kaikki pahvit (joissa ei tietenkään ollut paljastavaa nimeä ja osoitetta). Joku toinenkin siis, vaikkakin minua fiksumpi, oli erehtynyt päivästä. Oli kyllä noloa! 

Kokeilin jotain uutta  - Viime viikolla aloitin ranskan kielen on-line opiskelun ihan alkeista. Bien, merci.. - tiedätte kyllä. Ja huomasin, että ihan innostuin. En osaa ranskaa lainkaan ja se on harmittanut jo pidemmän aikaa. Voi olla että innostus lopahtaa kun homma vaikeutuu. Mutta ainakin on aloitettu.




Urheilin  - Eilen. Mielestäni sitä voi kutsua ihan urheiluksi, kun ensin kävelemme puolen tunnin matkan tanssitunnille, tanssimme hiki päässä 70 minuuttia ja sen jälkeen kävelemme vielä tuon samaisen puolituntisen takaisin. Ainakin minulle se tuntuu jo urheilulta.

Luin  - The Culture Map -kirjaa. On muuten ihan mahdottoman kiinnostava kirja kulttuurien välisistä eroista!! Kirja on vielä kesken, mutta luen sen ehdottomasti loppuun. Meillä on myös tapana Kn kanssa lukea jotakin kirjaa vuorotellen ääneen. Olemme laskeneet, että tällaisia yhdessä luettuja kirjoja on kertynyt jo yli 100. Joskus jaksamme tai ehdimme vain muutaman minuutin, mutta joskus etenemme pidempiäkin pätkiä. On älyttömän kivaa jutella kirjan herättämistä ajatuksista ihan reaaliajassa. Nyt on vain muutama sivu jäljellä Olli Jalosen kirjasta Miehiä ja ihmisiä. Tykkään Jalosen tavasta kuvata asioita. Vaikka tämä kirja aihepiiriltään ei ehkä ole sellainen, johon olisin itsekseni tarttunut, sen herättämiä ajatuksia on ollut kiva jakaa toisen kanssa.


Söin  - Lämmitettynä edellisen päivän rapu-wokkia. Ihan nam!

Herkuttelin  - Lindtin Orange intense-suklaalla. Maku on niin täyteläinen, että pala, tai korkeintaan kaksi, riittää kerrallaan espresson kanssa. Olen kyllä kaikin tavoin herkkusuu ja herkuttelua pitää tosiaankin välillä toppuutella.



Ostin  - Ihan viimeksi kävin ruokakaupassa, mutta jos sitä ei lasketa... Nykyisin yritän ostaa mahdollisimman vähän. Portugalista ostin kyllä viidet korkealuokkaiset puuvillaiset nilkkasukat yhteensä 13 eurolla. Tarvitsisin kuitenkin uusia urheiluvaatteita, joten ehkä pitäisi lähteä ostoksille ihan oikeastikin.



Tapasin  - Skypessä vanhempani. Skype on kyllä pelastus toisistaan kaukana asuville. Tuntuu aivan erilaiselta, kun kuulumisten lisäksi myös näkee juttukaverinsa. Tietysti se on vain oikean tapaamisen korvike, mutta tyhjää parempi.

Päätin  - Syödä paljon hedelmiä nyt talven aikana. Marjoja popsimme joka aamu puuron kanssa ja aterioilla on aina paljon kasviksia, usein myös ihan kasvisruokaa, mutta jostain syystä viime aikoina varsinaisten hedelmien syönti on vähän hiipunut. Taidan olla tuossa vähän sellainen puuskittainen innostuja. Onhan meillä taas ollutkin jatkuvasti hedelmiä esillä, kunhan vaan muistaa ne syödä.



Inspiroiduin  - Joululahjaksi saamastani J. Oliverin Everyday Super Food -kirjasta. Linssit ovat taas olleet arkisin kova sana ja muistin, että granaattiomenaa voi käyttää muutenkin kuin jälkiruokien osana. Joskus kyllä tarvitsee jonkun erityisen sysäyksen irrottautuakseen vanhoista uristaan.


Kuva on Oliverin kirjasta. Tätäkin ohjetta olemme kokeilleet. Oli hyvää!


Kiitos Tuula, inspiroiduin näköjään myös tästä haasteesta!

Amsterdamissa on  tiheäsumuinen keskiviikko. Toivottavasti teillä muilla on kirkkaammat näkymät.

Tot ziens!
Leena

8 kommenttia:

  1. Naurattaa passikuvan kamala vakava naama! Itse satuin vahingossa katsomaan tässä eräänä päivänä peiliin juuri kun ärtyilin lapsille ja ihan säikähdin... Oma suutahtanut naamani on todellakin ihan kamala. Että täytyy yrittää olla suuttumatta.

    Minusta on niin kiva vastailla kysymyksiin, että saatanpa napata itsekin tästä haasteen.

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä pieni varovainen hymykin yrmyilyn voittaa.
    Toisaalta aina ei kukaan jaksa hymyillä ja ehkä se kontrasti joskus on ihan aiheellinen. Etenkin lasten kasvatuksessa on kyllä ilmeen tuettava sanoja, muuten on viesti kummallisen ristiriitainen. Jos sanot ettei noin saa tehdä ja samalla kuitenkin hymyilet, se se vasta hämmentävää onkin lapsen mielestä.
    Kiva, jos innostuit haasteesta! Odotan jo innolla vastauksiasi ;)

    VastaaPoista
  3. Kiva haaste, pitääkin kopsata.

    VastaaPoista
  4. Jään odottelemaan mitä ja milloin sinä viimeksi :)

    VastaaPoista
  5. Nyt sain omat kuulumiseni kerrottua.

    Ja piti vielä tulla sanomaan, että onpa kivat uudet värit täällä blogissasi ja tosi kiva profiilikuva myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta ehdin taas koneen ääreen, mutta käväisenkin heti katsomassa kuulumisiasi!
      Yritin laittaa blogiin vähän talviväritystä, kiva kun huomasit.
      Ja profiilikuvassakaan ei tarvinnut olla ihan yhtä vakava kuin passikuvassa :))

      Poista
  6. Mainioita vastauksia.
    Tanssi on rajaton riemu. Harjoitellessa on aina hauskaa. Yleensä. Ihanasti kuvailtu tanssituokio!
    Tuo totinen naama minua hymyilytti. Kuin omia mietteitäni kirjoittelit.
    Bonne chance ranskankielelle :)
    Ja eläköön Skype!
    Ja eläköön inspiroituminen!
    Kiitos Leena! Postaustasi oli hauska lukea!

    Mukavaa viikonloppua Amsterdamiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssista voi kyllä ammentaa iloa ja muutenkin se tekee kaikella tapaa hyvää. Muistankin lukeneeni, että myös sinä olet harrastanut tanssia.

      Kiitos sinulle kivasta kommentista ja siitä, että tarjosit minulle inspiraation aiheen!!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!