tiistai 22. marraskuuta 2016

Reissusta rähjääntyneenä


Reissusta rähjääntyneenä




Kotona jälleen! Kaikesta koetusta kiitollinen olo.
Aikaero ja 24 tunnin kotimatka vähän vielä väsyttävät, mutta voiton puolella ollan jo. 

Parin viikon aikana Amsterdamiinkin on tullut kunnon syksy. Vielä on melko lämmintä, mutta kauniit keltaiset lehdet ovat pudonneet puista ja ilmassa on selvästi lähestyvän talven tuntua. Poissa ollessamme talomme julkisivuremontti oli alkanut ja ikkunoista näkyy telineitä ja remonttimiesten reisitaskuhousuja ja harmaita huppareita. Yritin saada puhetulvasta selvää ja kieli kuulosti lähinnä puolalta tai ainakin sinne päin. Homma kestää kuulemma pari kolme viikkoa ja virittelinkin keittiöön ja olkkariin väliaikaisia lisäverhoja. Tavallisesti emme tarvitse noissa huoneissa verhoja, koska suoraa näköyhteyttä naapureista ei meille ole. 

Nyt kuitenkin aamukahvia on miellyttävämpää siemailla ilman nuorten ja jokusen vähän vanhemmankin miehen peittelemättömän uteliaita katseita. Jopa jääkaappia on nolo avata vieraan katsellessa nenä kiinni ikkunassa. Siis vaikka itse olisi täysissä pukeissa ja tukka kammattuna. Sellaista se on - yksityisyys omassa kodissa.

No, homma hoituu odottamalla ja pienihän tuo haitta lopultakin on. Enemmän ehkä naurattaa. Tuli mieleen, etteivät sitten voineet aloittaa remppaa reilut pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme reissussa. Ehkä maailma ei pyörikään meidän pillimme mukaan! Höh.

Lupasin laittaa postausta matkasta ja nyt täytyy kyllä myöntää, että en oikein tiedä mistä aloittaisin. En muista koskaan aiemmin kynnyksen olleen näin korkealla. Kertonee ehkä siitä, että koin tuon minulle uuden mantereen aika vahvasti. Kaikki ne värit, tuoksut, äänet ja maisemat. Auringosta, valosta ja lämmöstä puhumattakaan. Kuvia tuli myös otettua aikamoinen nippu, joten niiden setvimiseen menee aikaa. Itselleni on kuitenkin tärkeätä yrittää kirjoittaa jotakin matkan tunnelmista ja kokemuksista, joten tämä blogini varmasti on se paras paikka niiden muistiin merkitsemiseen. 

Matkamme alkoi Sydneystä, niin että eiköhän se ole luontevin ja ehkä samalla helpoin aloituskohde. 

Siispä seuraavassa postauksessani hyppään uudelleen matkan kuviin ja tunnelmiin ja toivon saavani teidätkin mukaan.

Nähdään pian! 
Tot ziens!
Leena

6 kommenttia:

  1. Hyvä, että et asu Suomessa, siellähän menee remonttiin, joka on täällä muutaman viikon juttu, puolikin vuotta, lehdissä on kovasti kirjoitettu asiasta. Odotan jännityksellä Australian postausta, toivottavasti ehdit nähdä jacanrandat.

    VastaaPoista
  2. Juu-u. Kun asuimme vielä Helsingissä 1927 valmistuneessa talossa, jouduimme putkirempan vuoksi evakkoon seitsemäksi kuukaudeksi. Ihan totta! Siinä sitä oltiin Kalliossa pojan yksiössä, kun tämä oli armeijassa. Ja voit arvata, että lomille päästessään poika tykkäsi mieluummin bunkata tyttöystävänsä luona. Siinä vaadittiin kaikilta meiltä huumoria ja näin jälkikäteen muisteltuna se oli ihan kivaa aikaa. Palasimme vähän opiskeluvuosien tunnelmiin ;).
    Jacarandat ehdimme nähdä kukassa. Kiitos vinkistä, Kirribillissäkin kävin niitä ihailemassa!!

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa kotiin Leena, vaikka remontinkin keskelle.
    Ymmärrän hyvin sen, kun on ollut pitkällä matkalla ja vielä toisella puolella maapalloa, niin ei sitä oikein tiedä, mistä aloittaa. On varmasti ollut niin paljon näkemistä. Ja tullut uusia kokemuksia. Mutta niinkuin tuossa totesitkin, niin Sydneystä matka alkoi, joten sieltä alkakoon matkatarinasi. Minä odottelen Sydneyn postausta.
    Mukavaa viikkoa kanavalle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tuula! Rohkaisevat sanat tuntuvat olevan tarpeen ;)

    VastaaPoista
  5. Varmasti upea reissu kesään!
    Sydneyn postausta jään odottelemaan minäkin.

    Meillä keittiö- ja lattiaremontin muutama vuosi sitten teki puolalainen firma ja muistan niin hyvin tuon ajan - väliaikaisesti suuremman "asukasluvun" ja siihen tottumisen.
    Keittiön ollessa työn alla söimme valmisruokaa makuuhuoneessa, kahvinkeitin oli wc:ssä ja sitä rataa.

    Ainoastaan hyvää sanottavaa oli puolalaisrakentajista, sillä siivosivat aina tarkkaan jälkensä, tekivät töitä ilman puhelinkatkoksia (norjalaisilla menee paljon työaikaa puhelimessa) ja olivat todella mukavia muutenkin.

    Kummasti siihen porukkaan täällä tottui ja tuntui jopa tyhjältä, kun remontti oli valmis!

    Tsemppiä Leena! Julkisivusta tulee varmasti kaunis.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Meillä työmiehet pysyvät tällä kertaa sentään ulkona ja asiaa voi onneksi auttaa verhoilla.
    Kiitos tsempistä ja hyvää viikonloppua myös sinne!

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!