torstai 20. huhtikuuta 2017


On se vaan kumma



On se vaan kumma, kuinka loppuun asti nuupalleen yksi flunssa voi ihmisen saada. Juuri sopivasti pääsiäiseksi nappasin itselleni jostakin ensin kurkkuuni kaktuksen, sitten nenän umpitukkoon jumpsauttaneen nuhan ja nyt vielä loppumetreillä kamalan rouskuvan yskän. Pyhät vietin himmaillen, vaikka saimmekin nauttia perheemme vanhimman lapsen ja puolisonsa virkistävästä vierailusta monta päivää. 

Muut viilettivät ympäri Amsterdamia ja minä köhin ja niistin kotosalla. Onneksi noihin päiviin kuului myös paljon iloista jutustelua nuorten asioista, vanhojen valokuvien katselua, maailman parantamista ja yhteisiä hetkiä ruokapöydässä ja keittiössä. Tosin minut vapautettiin karmivan flunssani takia enemmistä kokkailuista ja sain etupäässä jaella viisaita ohjeita, jos niitä edes tarvittiin ;). Eipä juuri.

Voimat ovat siis vieläkin puolittaiset, mutta yritän lepäillä flunssan pois. Seuraavana viikonloppuna pitääkin olla jo paremmassa kunnossa. Tulevien kiireiden vuoksi blogi jää nyt pieneksi toviksi kevättauolle. Palailen kuitenkin Kanavalle taas toukokuun puolella.

Muistakaa te vältellä näitä kevätflunssia ja pitäkää muutenkin huolta itsestänne. 

Halit Teille Kaikille!
Tot ziens,
Leena


4 kommenttia:

  1. Parempaa vointia ja hyvää blogitaukoa! Kuulemisiin toukokuussa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kata! Mukavaa huhtikuun loppua sinne Sudaniin ja kuulemisiin toukokuussa. Sinun blogissasi luultavasti piipahdan välilläkin, vaikka en omia päivityksiä ehdi kirjoitella.

    VastaaPoista
  3. Kurkun kaktuksesta tulee mieleen pienen sukulaistytön kuvaus, ei osannut vielä sanoa, että on kurkkukipu ja sanoi, että kurkussa on risuja ja karvoja, aika osuvasti sanottu. Paranemisia sulle, itse sain Rotterdamissa nuhakohtauksen, mutta taisi olla allergista, kun meni ohi.

    VastaaPoista
  4. Just siltähän se kurkkukipu tuntuu. Risuilta. Hyvin sanottu.
    Kiitos toivotuksesta. Olo onkin jo parempi.

    VastaaPoista

Olen tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!