keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kalifornian rusinoita

 



Lämpimän aurinkoisia terveisiä Kaliforniasta, tarkemmin sanottuna San Diegosta. Kalifornian syksy tarjoili meille parastaan. Lämpöä ja aurinkoa oli tällaiselle pohjoiseurooppalaiselle juuri sopivasti. Merituuli vilvoitti kuumiakin päiviä. Aikaiset aamut ja myöhäiset illat olivat viileämpiä, mutta niistäkin selvittiin pitkähihaisilla. Takkeja ei tarvittu! Aika kiva!!




Kuvat tässä postauksessa ovat satunnaisia räpsyjä, mutta ehkä kerään myöhemmin paremman otoksen kuvasaaliistani, jos jotakuta vaikka kiinnostaa. 




D-vitamiinia tuli siis tankattua hyvät annokset ja reilun viikon aikana kävelinkin 90 km. K-parka oli tuosta ajasta leijonan osan sisätiloissa kongressissaan, mutta minä otin ilon irti huolettomasta ulkoilmaelämästä. Ihailin kauniita, terveen näköisiä ihmisiä värikkäissä trikoissaan pinkomassa pitkin rantareittejä. Toisenkinlaista totuutta ehdin kyllä kummastella ja miettiä hyvinvoinnin epätasaista jakautumista myös tuolla maailmankolkassa (Äiti huom! etupäässä yksin liikkeellä ollessa liikuin kuitenkin ihan turvallisissa paikoissa). 




Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin: Iso osa hyvästä aurinko-energiasta ja meri-ilmasta jäi toki vaikuttamaan, mutta kohta kotiin palattuamme saimme molemmat kunnon flunssan, K edellä ja minä muutama päivä hänen jälkeensä. Ehkä myötätunnosta. Minulla ei sentään ole ollut yhtä korkeaa kuumetta, vähän lämpöä vain. Eli rajansa kai myötätunnollakin. 




Koskaan aikaisemmin ei myöskään aikaerosta johtuva väsymys ole ollut näin massiivinen. Koko elimistön rytmi on ihan pielessä. Niin intensiivisesti ehdin kai San Diegon elämänmenoon heittäytyä. Jos reissu kaikkineen ei olisi ollut niin mahdottoman hyvä, ottaisi kyllä vielä enemmän päähän tämä flunssainen yökukkuminen. Monta vuorokautta on mennyt vain muutaman tunnin unilla ja sitäpaitsi öisin on kello kolmen maissa ihan hirmuinen nälkä. Ei hyvä. Olen aiemminkin todennut, että iän myötä minusta on tullut paljon joustamattomampi näiden vuorokausirytmien suhteen. Yöllä en saa unta ja päivisin olen lähinnä kävelevä zombi.




Otsikkoon palatakseni, lapsena minulle Kaliforniasta tulivat mieleen lähinnä aurinko ja rusinat. Taisin olla Sun Maid-rusinamainoksen uhri, vaikka totta puhuen en kyllä tykännyt rusinoista ollenkaan. Pullastakin nypin aina joka ikisen tumman ällötyksen pois. Mutta se rusinapakkauksen punaposkinen tyttö näytti reippaalta ja jäi vahvasti mieleeni. 



Rusinoiden ja viininviljelyksen yhteys ei varmaankaan lapsena ollut vielä minulle selvinnyt, mutta nykyisin toki tykkään myös monista kalifornialaisista viineistä. Joskus olemme jopa ajelleet Napan alueen viinitilojen maastoissa. Nyt ei sinne olisi ollut asiaa hirmuisten maastopalojen takia. Kuulimme, että siellä tuhoutui  viinisadon lisäksi monien kalifornialaisten koteja ja henkiäkin menetettiin. Ihmiset mahtavat niin kovin vähän tuollaisille voimille ja tietysti paljon meitä lähempääkin, Espanjasta ja Portugalista, kuuluu samankaltaisia surullisia uutisia. Väittävät, että paloja sytytetään ihan tahallaan tai ainakin ollaan kovin varomattomia tulen käsittelyssä. En voi ymmärtää.

Reissutuliaisena laitan tähän lopuksi sellaisen Kaliforniaan sopivan terveyspainotteisen (?) kaurakeksi-ohjeen. Valmistaminen on todella helppoa ja nopeaa. Keksit sopivat mainiosti nautittavaksi hyvän teen kanssa. Flunssaisena tekee mieli paljon lämmintä juotavaa ja pyöräytinkin eilen illalla teemukillisieni lisäkkeeksi muutaman keksin, mutta vaikka ohje on maailman helpoin, kuinka ollakaan, tokkuraisena vähän käräytin tekeleitäni. Ei haitannut.


Kaura-rusinakeksit 




50 g isohkoja kaurahiutaleita
75 g rusinoita pilkottuina
50 g täysjyväjauhoja
1 tl kanelia
1 muna
2-3 rkl juoksevaa hunajaa

Esilämmitä uuni 200 asteeseen.

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, jauhot, rusinat ja kaneli.
Lisää seokseen  muna ja hunaja haarukalla sekoitellen.

Jaa taikina uunipellille leivinpaperin päälle kahdeksaksi yhtä suureksi keoksi ja painele ne 5-6 mm paksuisiksi kekseiksi.

Paista 10 - 12 min. kullanruskeiksi ja jäähdytä ritilän päällä.

Ja jotta nyt oltaisiin kalifornialaisen tiedostavia, tässä vielä ravitsemukselliset arvot per keksiläinen:

99 kcal, rasvaa 1g, joista tyydyttyneitä 0g, hiilihydraatteja 19g, joista sokereita 10g, kuitua 1g, proteiinia 3g, suolaa 0g

P.S. Vuodenaikaan sopisi juomaksi ehkä vielä paremmin Pumpkin Spice Latte. Ja silloin ei kyllä kaloreita laskeskella! San Diegossa sain melkein samanlaisia keksejä juuri tuollaisen jumalaisen mausteisen kahvin kanssa. Mmmmm.


Kivoja päiviä Teille Kaikille! Pitäkää te itsenne kunnossa. Halit.

Tot ziens,
Leena

8 kommenttia:

  1. Oi, tuonne olisi kiva päästä. Keksejä taidan kokeilla

    VastaaPoista
  2. Kalifornia on kiva lomakohde. Suurin osa asioista tuntuu jotenkin niin tutuilta, eikä varsinaista eksotiikkaa ihan helposti löydä. Jokainen voi sitten päättää onko se hyvä vai huono juttu. Minä kyllä tykkään.
    Terveyskeksini eivät ole ehkä varsinaisia vieraskeksejä, mutta silloin kun arkikupillisten kanssa tekee mieli jotakin, sopivat kyllä. Varsinaiseen herkutteluun tarvittaisiin ehkä vähän rasvaa ja sokeriakin ;) Paitsi jos vieraalla sattuu aina olemaan kalorilaskin valmiina päässään.

    VastaaPoista
  3. Ihana Kalifornian aurinko! Kiva, että reissu oli onnistunut.

    Olemme mies ja minä huomanneet mekin, että aikaeroväsymys iskee nykyään aikaisempaa pahemmin... Mutta toistaiseksi pitkätkin reissut ovat onneksi kuitenkin olleet väsymyksen arvoisia!

    VastaaPoista
  4. Valohoito teki hyvää, vaikka viime päivinä täällä Alankomaissakin on ollut oikein mukiinmenevä sää.

    Vaikka ikä on vain numeroita, joissakin asioissa se mokoma vaikuttaa. Valvominen on eräs sellainen. Ja peiliinkin kannattaa ehkä katsoa vain ilman silmälaseja...

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva postaus Kalifornian auringosta ja rusinoista. Mutta ei pelkkää aurinkoa ole elämä: Minua myös aina kauhistuttavat ja kummastuttavat nuo metsapalot. Minä olen kuullut myös, että paloja sytytetään jopa tahallaan. Uskomatonta.
    Ja noita Kalifornian keksejä pitää jossakin vaiheessa kokeilla.
    Mukavaa viikkoa kanaville ��

    VastaaPoista
  6. Kiitos Tuula! Jos jossakin on oikein aurinkoista ja lämmintä, niin kuivuus on silloin yleensä riesana. Ehkä ne sateet kuitenkin on ihan hyvästä..
    Kauniita syyspäiviä Turkuun!

    VastaaPoista
  7. Keksit on leivottu ja syöty ja leivotaan toisenkin kerran.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!