torstai 28. syyskuuta 2017

Toinen vuosi tällä kanavalla




Tällä blogi-Kanavalla olen kirjoitellut tänään tasan kaksi vuotta. Ensimmäisen postauksen kirjoitin pari vuotta sitten perheemme nuorimmaisen syntymäpäivänä. En ollut Suomessa antamassa hänelle onnitteluhalausta, enkä päässyt osallistumaan synttäreiden viettoon. Oli kova ikävä. 

Ja onhan se tänäkin vuonna. Jotenkin ikävä oikein tiivistyy tähän syyskuun loppuun. Muistelen kaiholla nallekarhu-synttäreitä, inkkari-synttäreitä, hämähäkki-synttäreitä.. ja vaikka mitä. Niin, ja niitä mummi- ja kummi-synttäreitä. Sankari sai itse valita kakunkoristeet ja ilmapallojen värit - Kyllähän te tiedätte. 

Ja sitten yhtäkkiä kaikki se oli ohi. Ehkä leffaliput ja popparit vielä kerran tai pari muutamille kavereille ja sitten myöhempinä vuosina en enää oikein tiennytkään miten juhlittiin. Ainakaan minä en kutsujen järkkäämisiin enää osallistunut. 



Ikävän lisäksi myös vesi näyttää näin syksyllä tiivistyvän ja meillä onkin ollut täällä kovin sumuisia syksy-aamuja. Sumu on kaunista, mutta samalla ehkä vähän alakuloista. 







Vaikea uskoa, että viikonlopun aurinkopäivistä on vain silmänräpäys. Näin nopea voi muutos olla. Lämpötila toki parhaimmillaan nousee päivällä lähes pariinkymmeneen asteeseen ja onneksi myös sumut hälvenevät yleensä jo aamupäivän mittaan.



Tiesittekö muuten, että huomenna perjantaina on mikkeli eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä? No en minäkään sitä niin ollut ajatellut, vaikka Mikon nimipäivän muistinkin. No, joka tapauksessa luin juuri, että vanhan kansan kalenterissa mikkelin päivä on muodostanut vuotuisen sadonkorjuun päätepisteen. Siihen liittyi sanonta: mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan.

Ettäs tiedätte. Naiset tupatöihin ja viimeinenkin sato talteen! Tänään kuitenkin ehdimme vielä irrotella ulkona ja ihan luvan kanssa ; )) Käyttäkää hyvät naiset tilaisuutta hyväksenne.




Näkemisiin lokakuussa.

Tot ziens,
Leena


8 kommenttia:

  1. Hyvää blogisyntymäpäivää!

    Syksy on minustakin vähän sellaista haikeaa aikaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kata! Kovin kulunut toteamus, mutta niin se vain on että vuodet kuluvat hujauksessa, ja aina tulee uusi synttäri entistä nopeammin.

    Syksy voi kyllä olla kauniine väreineen myös ihan voimia antavaa aikaa, mutta tuo pahuksen paksu sumu piilottaa kaikki värit. Täytyy oikein pinnistellä, että sen läpi näkisi edes vilauksen lämpimämpiä sävyjä.

    VastaaPoista
  3. Voi, mikä ihana kirjoitus. Ja kuvat vielä tukevat noita lämpimiä muistoja. Mihin se aika katoaa? Upeat nuo mustavalkoiset kuvat! Vai ovatko ne sumukuvia?
    Kaksi vuotta blogia, onneksi olkoon! Blogisi on mielenkiintoinen ja on ollut hienoa tutustua sinuun blogisi kautta. Ja nyt annan kaksivuotiaalle blogillesi vinkin. Minä luen yleensä suosikkiblogejani sivun Blogit.fi - kautta. Liityhän sinne ystäväiseni, että huomaan sinut paremmin :)
    Ihanaa lokakuuta kanavien kaupunkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula kauniista sanoistasi. Niin, ja nuo kuvat ovat kai mustavalkoisia sumukuvia. Vaikka paksussa sumussa kaikki värit oikeastikin katoavat.
      Ihanaa, että olet viihtynyt blogini parissa! Ja kiitos vinkistä, luulen että noudatan sitä ;)

      Poista
  4. Ihana kirjoitus (meni sydämeen) ja ihanat kuvat kerrassaan!

    Onnea 2-vuotiaalle blogillesi, joka kuuluu suosikkiblogeihini ja antaa paljon kivoja luku-ja kuvahetkiä.

    Hyvää lokakuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle Marianna. On kyllä ollut monella tapaa sinun ansiotasi, että olen blogiani kirjoitellut. Taisit olla ensimmäinen, jonka blogiin uskalsin kommentoida ja siten vähitellen rohkaistuin hyppäämään tänne mukaan.

      Kiitos siis SINULLE näistä kahdesta vuodesta!!

      Poista
  5. Kiitos kiitos Allu!
    Kyllä se kahden vuoden ikä jo vähän painaa, mutta ajattelin kuitenkin jatkaa. Tosin nyt olen reissussa ja postaamiset ovat jääneet siksi tekemättä. Ihan kohta ollaan kuitenkin taas kotona pyykkiä pesemässä.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!