tiistai 17. huhtikuuta 2018

Pölyinen keväinen Suomi


Kun ajattelin Suomi-matkaamme, etukäteen ajatuksissani pyöri mielikuvia sinisestä taivaasta, muutamista lumilämpäreistä siellä täällä, vielä jäässä olevasta merestä ja kirkuviusta lokeista, kovasta kirkkaasta valosta ja rapsakan raikkaasta ilmasta. 


Kaikkea tuota saimme kyllä, mutta myös keuhkot täyteen katupölyä! En muistanut lainkaan sitä kaupunkikaduilla asfaltin päällä pyörivää kamalaa hiekoitushiekkaa, joka rahisee kaikkien hampaissa. Ja vielä pahempaa tietysti oli se hienojakoinen pölypuuteri, joka kutitti silmiä ja kulkeutui viimeisimpäänkin keuhkorakkulan sopukkaan yskittäen ikävästi. Kun saimme lisäksi vielä muunkinlaista tehokasta pölyaltistusta reissumme aikana, nenän limakalvot ovat kyllä nyt ihan sököinä. 

Mutta muuten! Ihana reissu!


Aurajoesta lähti jäät!

K:lla oli viikon kestävä työjuttu ja hotellimajoitus Helsingissä, mutta minä reissasin pitkin ja poikin muuallakin. Jo perinteeksi muotoutuneen tavan mukaan aloitin Turussa tutulla ikkunanpesu-projektilla. Nyt tein homman nuorimmaisemme kotona ehkä vähän turhan aikaisin, koska katupölyä leijui vielä ilmassa sakeanaan. Iltaisin auringonvalossa kaikki näytti ihan seepiavalokuvalta tai Pekingin saastesumun läpi katsotulta maisemalta. Ensimmäinen sade raidoittaa vielä ikkunalasit varmasti kamaliksi, mutta halusin tehdä homman, koska tiedän sen ilahduttavan poikaani kovasti. 





Turussa kävin katsomassa myös Taidemuseon Rut Bryk-näyttelyn ja ilahduin näkemästäni kovasti. En ole seurannut keramiikkataidetta juuri lainkaan ja tämä upea taiteilija oli jotenkin jäänyt minulla ihan kokonaan huomaamatta. Puolisonsa Tapio Wirkkalan toki tiedän, mutta ihan harmitti, että olin sivuuttanut tämän lahjakkaan Rutin kokonaan. Nyt onneksi älysin korjata tilanteen. Rut Bryk (1916-1999) on ollut suomalaisen modernin keramiikkataiteen uudistaja ja hänen teoksilleen sanotaan olevan ominaista vahva tunnelma, intensiivinen herkkyys ja yksityiskohtien runsaus. 











Tykkäsin suurimmasta osasta Taikalaatikko-nimisen näyttelyn teoksista. Vielä suurempana näyttely oli kuulemma ollut Espoon Emmassa muistaakseni joskus vuonna 2016. 

Yhdessä nuorimmaisen kanssa ajelimme myös mummolaan Pirkanmaalle ja totesin mielessäni taas kerran, kuinka mainio paikka auto on. Kun pienestä tilasta ei voi liueta muuhun olevinaan tärkeämpään hommaan, tulee juteltua hyvin perusteellisesti ja aika syvällisiäkin juttuja. Minulle nuo kahdenkeskiset juttutuokiot poikani kanssa ovat tosi arvokkaita. Etenkin kun nykyisin tapaamme livenä kovin harvoin.





Kun palasin Helsinkiin, yövyin pari yötä Kn kokoushotellissa Hesperianpuiston laitamilla ja halusin katupölystä huolimatta kierrellä kaupunkia ja entistä lenkkimaastoani Töölönlahtea ympäri useampaankin kertaan. Aurinko paistoi, lokit kirkuivat ja merenlahti oli vielä enimmäkseen jäässä. Todella aito kevättunnelma! 



Jossakin välissä ehdin käväistä myös sekä Ateneumissa että Kiasmassa, joten myös Helsingin kylttyyri-annos tuli hoideltua. Olisihan se ollut noloa, jos Turku olisi yksin joutunut huolehtimaan tuosta sivistyspuolesta. Hullut Päivät sen sijaan jätin molemmissa kaupungeissa väliin, vaikka keltaisista muovikasseista päättelin, että meno oli kuumimmillaan kummassakin paikassa.


Ateneumin aulassa

Lemminkäisen äidin koskettava katse


Grayson Perryn taidetta

Perryn kuvakudoksessa taitaa hymyillä tuttu Lady. Tunnistatko?

Reissun tuhdeimman pölyaltistuksen saimme varmasti niinä muutamana päivänä kun kävimme siivoilemassa, pakkailemassa ja purkamassa tavaroita ja huonekaluja appivanhempieni muuttaessa putkiremontin vuoksi väliaikaiseen asuntoon. Aivan mieletön ponnistus iäkkäille ihmisille! Jos on asunut kuutisenkymmentä vuotta samassa paikassa, on varmasti aika kamalaa joutua yhtäkkiä opettelemaan uudet seinät, kodinkoneet, kulmakunnat ja reitit. Putkiremppa kestää ainakin kolme kuukautta ja sen ajan heidän oma vanha kotinsa on siis paketissa. Surettaa hirmuisesti katsella tuota koitosta, mutta mitään asialle ei mahda. Toivotaan, että kaikki sujuu mahdollisimman miellyttävästi. Jos jotain hyvää tuossa tohinassa näen, niin sen, että myös vanhin ja keskimmäinen nuoristamme oli mukanamme pakkailemassa ja muutenkin auttamassa isovanhempiaan.  






Tällä Suomi-lomalla ehdimme siis viettää aikaa vanhempiemme ja  lastemme kanssa, saunoa, syödä tuttuja herkkuja ja ihmetellä kevään etenemistä. Ehdimme myös käväistä omassa Suomi-kodissamme tapaamassa vuokralaisia ja kertomassa heille, että ensi kevättä vietämme todennäköisesti jo ihka omassa kodissamme.

Suunnittelemme siis paluuta takaisin Suomeen!




Kun palasimme eilen maanantai-iltana Amsterdamiin, jo lentokentällä totesimme, että varsinainen High Season oli alkanut. Tulppaani-turisteja oli järkyttävän paljon ja kentän taksijonossa seisoimme lähes puoli tuntia mutkitellen metalliaidoilla ohjatussa siksakjonossa. Huhhuhhuh. Sellaista on huhtikuu täällä.

Ihania aurinkoisia päiviä ja lempeitä tuulia kaikille!

Tot ziens,
Leena





10 kommenttia:

  1. Kuulostaa täydeltä ja ihanalta ja jotenkin kovin valoisalta lomalta.

    Lemminkäisen äiti on muuten minustakin aina ollut kovin koskettava, tuo Gallen-Kallelan maalaus teki minuun jo pienenä jotenkin valtavan suuren vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Loma oli kaikkea tuota.

      Minuakin tuo Gallen-Kallelan maalaus on aina koskettanut vahvasti. Jo silloin, kun en äitiydestä ymmärtänyt vielä mitään. Nytkin kuljin näyttelyä pitkälle eteenpäin ja sitten oli vielä palattava takaisin tuon kuvan äärelle. Siitä välittyy se tunne, että lapsensa puolesta voisi tosiaan kävellä läpi harmaan kiven. Tai vaikka kallion.

      Poista
  2. Ihana ja monipuolinen Suomi-reissu! <3

    Hullut päivät olisin minäkin jättänyt välistä. Hulluksihan siellä tulee. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Kyllä minäkin keksin hauskempaa tekemistä kuin kaupassa hikoilemisen. Ostokset pitäisi saada tehdä rauhassa.
      Nuorena jaksoin kyllä noillakin päivillä riehua ;-D

      Poista
  3. Meiltä löytyisi 18 ikkunaa, jotka kaipaisivat pesua, tai oikeastaan vain 16, sillä kaksi likaisinta pesin tänään. Niin että jos haluat...

    VastaaPoista
  4. Voi kamala.

    Kun kauan sitten asuimme Espoossa, meilläkin oli juuri 18 ikkunaa plus autotallin kaksi pikkuruista. Siinä oli sellainen urakka, että harvoin jos koskaan pesin kaikkia samana päivänä. Autotallin ikkunat taisivat olla vuosia pesemättäkin. Nykyään ulkoistaisin kyllä tuollaisen homman kokonaan.

    Täällä Amsterdamissa rassaavat vain kattoikkunat. Muuten homma hoituu nopeasti, kun on vaan yksinkertaiset ja kohtuullisen kokoiset ikkunat.

    Toivottavasti sinä olet älynnyt teettää homman ammattilaisella. Minulla kun olis vähän kiireitä...

    VastaaPoista
  5. Voi miten kivat kuvat ja siellä se rakas Turkukin on paikoillaan......katupölyssä :)

    Minäkin kävin Suomessa, mutta Turkuun en tällä kertaa ehtinyt.

    Kiitos kuvista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Turku on myös Sinun kaupunkisi.

      Minulle se on tullut tutummaksi vasta viimeisen kuuden-seitsemän vuoden aikana lapseni opiskelu- ja asuinkaupunkina. Tykkään kuitenkin kaupungista kovasti ja voisin itsekin kuvitella oikein mielelläni asuvani siellä :-).

      Poista
  6. Olipa kiintoisaa lukea Suomen vierailustasi. Nyt vihdoinkin olen taasen täällä kivan blogisi äärellä.
    Katupölyt on saatu suurinpiirtein harjattua pois Turun kaduilta ja kujilta. Jalkakäytävätkin ovat puhtaat. Ja kävin Rut Brykin näyttelyn katsastamassa. Sinulle kävi niinkuin minullekin näyttelyssä, ihastuin Rut Brykin töihin, jotka minullekin olivat varsin vieraita. Jäänyt jotenkin miehensä Tapio Wirkkalan varjoon. Hienoja keramiikkatöitä.
    Ja Kiasmassa ja Ateneumissakin olet ehtinyt käydä. Noita Perryn töitä en ole nähnytkään. Elisabeth vaikuttaa niin tutulta näin Lontoon jälkeen.
    Moneen olet ehtinyt Suomi-vierailulla - läheisiä tavannut, ikkunoita pessyt ja appivanhempien muuttohommissakin ollut mukana.
    Nyt on toukokuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikaupunkisi on kyllä kiva. Niinkuin te turkulaisetkin!
      Toukokuu jo tosiaankin alkoi ja vaikka Turussa ikkunoita pesinkin, omat Amsterdamin ikkunani kaipaisivat kyllä kunnon pesua nekin.
      Suloista toukokuuta Sinulle!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!