torstai 5. huhtikuuta 2018

Ihastukseni vain syveni



Pääsiäisen vietimme tutulla Vlielandin saarella ja ihastukseni tuohon pikkuiseen saareen vain syveni. Edellisessä postauksessa noin puolentoista vuoden takaa  klik  kerroin, että menetin silloin saarelle sydämeni ja nyt tuntuikin kuin olisin kotiin palannut. Toki keväinen ilma oli rapsakampi kuin edellisen reissun syyskuinen auringonpaiste, mutta tunnelma tuolla saarella on kyllä kuin minulle tehty.

Täällä Amsterdamin iloisessa vilinässä viihdyn (ihan keskustaa lukuun ottamatta) mainiosti, mutta välillä tulee kieltämättä tunne, että kaipaan myös rauhaa, hiljaisuutta ja virikkeiden vähyyttä. Tai sanotaanko, että erilaisia virikkeitä ja sellaista vähemmän ihmisen muokkaamaa ympäristöä.


Meitä tervehti Posthuysin tuttu kissa, joka istui sisällä kuivattelemassa lämpöpatterin vierellä. Illalla, kun söimme ravintolan puolella, se köllähti jalkoihini nukkumaan.

Majoituimme samaan Posthuys-hotelliin kuin edelliselläkin kerralla. Nyt olimme osanneet myös ennalta pyytää huoneen talon yläkerrasta ja saimmekin kivan huoneen lisäksi kauniit dyyni-maisemat. Alakerran ravintolan ruoka oli tälläkin kerralla oikein herkullista ja aamupala runsas ja kauniisti katettu. Ainakin minulle ihan juuri toiveiden mukainen paikka!







Vlieland on sopiva kohde reippaaseen lomailuun, ei niinkään pelkkään löhölomaan. Tai voihan sitä tuonnekin loppumattomille hiekkarannoille lähteä pelkästään nauttimaan rannalla köllöttelystä, mutta varsinaista rantaelämää lähtisin viettämään vähän vilkkaammille paikoille. Nimittäin palvelut, kuten ravintolat, kioskit, kaupat ja wc:t puuttuvat kokonaan noilta useiden kilometrien mittaisilta dyyneiltä tai löytyvät vain hotellien yhteydestä tai saaren itäkärjessä sijaitsevasta Oost-Vlieland-kylästä. 



Saari sopiikin paremmin patikointiin, pyöräilyyn, lintujen tarkkailuun ja sen sellaiseen. Tai jos haluaa ehdotonta omaa rauhaa vaikkapa syventyäkseen kirjaan jossakin tuulettomassa dyynin nurkassa omia eväitä nauttien. Myös koira-ihmisille saari on ihan unelma. Paitsi tietysti lintujen pesimisaikaan. Nyt ei koiria tosiaankaan näkynyt juoksentelemassa edes muuten tyhjillä rannoilla. 








Me kävelimme dyyneillä, Waddenzeen linturannoilla ja Pohjanmeren hiekkarannoilla jopa pari - kolme tuntia putkeen näkemättä muita ihmisiä. Vain me, meri, linnut, hiekka ja kosteikot. 
Ja ne äänet! Aallot, tuuli, merimetsojen soidinkurnutus, hanhet, sorsalinnut, lokit, haikarat ja monenlaiset pikkulinnut. 





Kiikaroidessamme vähän pelottavan näköisiä merimetsoja, huomasin että ne muistuttivat hauskasti mustakaapuisia vähän arveluttavia tyyppejä kyhjöttäessään siellä omalla alueellaan ja erillään muista linnuista. Ne todellakin erottuivat touhukkaasti kaakottavista hanhiseurueista. Kyllä voikin olla linnuilla ja linnuilla eroa! Lintuja oli todella paljon, ja harmitti kun mukana ei ollut suomenkielistä lintuopasta. Jotenkin en jaksa innostua englannin- tai hollanninkielisistä lintujen nimistä ja sitä paitsi huomasin, että ne eivät vieraalla kielellä jää oikein mieleen.


Merimetsoja omalla niemellään

Kävelimme parissa päivässä yli kolmekymmentä kilometriä ja nautimme ulkoilmasta, auringosta, pilvisestä säästä ja viimeisenä aamuna myös sateen ripsuttelusta ja sadeviittojemme kahinasta. Sisätiloissa olimme oikeastaan vain syömässä ja nukkumassa. Tuulisena päivänä ilma oli välillä jopa viileä ja kevyttoppis ulkoilutakin alla tuntui mukavalta rantatuulessa tarpoessa. Myös pipo ja villahanskat olivat silloin tarpeen. Ja sitten taas tuulettomassa paikassa auringon lämmittäessä tarkeni vähemmässäkin vaatetuksessa. Pohjanmeri oli kuitenkin vielä selvästi kylmä. Reissussa tuli keuhkot tuuletettua pitkästä aikaa kunnolla ja muutenkin jäi hyvä mieli.

Tässä yritin esittää merimetsoa.

Kun palasimme Amsterdamiin, ilma täällä tuntui todella lämpöiseltä ja keskiviikon ukkoskuurot jopa melkein kesäisiltä. Ensimmäiset magnoliapuut olivat puhjenneet kukkaan ja ensi viikoksi on kuulemma lupailtu todella lämpimiä päiviä.




Mukavia huhtikuun päiviä, paljon iloa ja valoa kaikille!

Tot ziens,
Leena

10 kommenttia:

  1. Tuli heti halu lähteä tuulettamaan keuhkoja Pohjanmeren rannalle, se ilma on niiiin terveellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan vakuuttunut, että sopivan suolainen meri-ilma tekee hyvää. Sekä keuhkoille, että varsinkin päälle.

      Teillähän on siellä naapurissa samaisella pohjoisrannalla varmasti monta ainakin yhtä ihanaa saarta. Muistelen, että olet joskus tuuletusreissusta postaillutkin.

      Juu. terveeeeeeellistä on!!

      Poista
  2. Hieno dyynikuva postauksen alussa. Suurkaupungin sykkeestä on varmaankin todella hyvä mennä välillä tuollaiseen hiljaiseen paikkaan, jossa voi hengittää raikasta ilmaa, ja kuulla /nähdä luontoa. Suloinen kisuli teidän hotellissanne:)
    Oikein hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tekee tosiaan hyvää ainakin minulle. Taidan olla siinä mielessä tyypillinen suomalainen, etten jaksa ihan aina olla ylen sosiaalinen ja liika hulina, small talk ja ihmispaljous on välillä aika kuormittavaa. Tuolla kun välillä vähän puhaltaa niin sitten taas jaksaa.
      Mukavaa loppuviikkoa Sinullekin Jael :-)

      Poista
  3. Tuijottelin dyynikuvia pitkään ja hartaasti (muitakin kuvia toki :-)). Sielu lepää noissa maisemissa. Enkä panisi pahakseni lintubongaustakaan!

    Tuo kamera kaulassa oleva merimetso taitaakin edustaa jotakin vähän eksoottisempaa lajiketta.;-) Suloinen ilmestys. <3

    VastaaPoista
  4. Ehkä toi musta-asuinen lintu onkin pyryharakka. Tai kameraharakkä.

    Maisemissa sielu todellakin lepäsi ja noilla dyyneillä onkin minuun jokin ihan erityinen vaikutus.

    VastaaPoista
  5. Voi miten hauska merimetsoversio sinusta :)
    Minäkin seuraan täällä taas lintujen saapumista ja dyynirannoilla niitä odottelee jo suurempi harrastajaporukka. Töyhtöhyyppä on jo havaittu, hanhet samoin. Harmaahaikarat ovat täällä meillä koko talven, mutta nyt taas äänessä ja kuuluvat kyllä hyvin kaikkialla!

    Kauniit ovat kuvasi dyyneiltä ja sellainen rauhallinen tunnelma huokuu myös tuolta hotellilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen saapuminen on varma kevään merkki. Teilläkin on niin kauniit dyynirannat siellä.
      Rauhallinen tunnelma jäi vaikuttamaan mieleen pidemmäksikin aikaa.

      Poista
  6. Upeita kuvia ja ihanaa dyynimaisemaa! Hotelli näytti kivalta, Leppoisaa viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotelli oli hauskan kotoinen ja näin varsinaisen sesongin ulkopuolella myös erittäin rauhallinen. Leppoisaa viikonloppua sinullekin Päde!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!