keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Oopperaa, pinaattia, lunta ja Luxia




Vuosi alkoi kivasti perjantain oopperavisiitillä. Tarkemmin sanottuna kävimme katsomassa ja kuuntelemassa musikaalin Oopperan kummitus. Sen alkuperäisiä näyttämöversioita on kuulemma esitetty katkeamatta sekä Lontoossa vuodesta 1986 ja New Yorkissa vuodesta 1988 alkaen. Lisäksi teosta on esitetty identtisinä produktioina ainakin 30 eri maassa, ja teoksella on arvioitu olleen katsojia yhteensä n.140 miljoonaa. Olen nähnyt samaisen musikaalin kauan sitten Lontoossa ja nyt oli kiva katsoa, miten homma tehdään täällä kotimaassa. (Ensi-ilta on ollut Suomen Kansallisoopperassakin jo vuonna 2015, mutta silloin olimme Amsterdamissa). Suomen Kansallisoopperalla on ollut erityinen mahdollisuus ja vapaus päästä tekemään oma versionsa musikaalista ja meillä se nähdäänkin vähän erilaisena toteutuksena.




Andrew Lloyd Webberin musiikki on ainakin minun mielestäni niin selkäpiihin hiipivää, että jo pelkästään sen kuuleminen vaikuttaa taianomaisella tavalla tunnelmaan. Toki lavastus ja puvustuskin ovat aika hulppeita. Webber on säveltänyt eräitä maailman kuuluisimpia musikaaleja kuten Cats, Evita, Jesus Christ Superstar ja Sunset Boulevard. Ohjelmalehtisessä kuvaillaan Oopperan kummituksen olevan kauhuromanttinen spektaakkeli, nuoren naisen kasvukertomus, herkkää tunnelmointia, järisyttäviä sointeja, salaperäisiä luolastoja, putoavia kattokruunuja, tarttuvia säveliä, arvoituksia, pelkoa, oopperaa, kuolemaa, rakkautta... Tätä kaikkea on maailman kuuluisin musikaali.- Ja sitähän se oli. En voi mitään sille, että kaikesta pateettisuudestaan huolimatta tämä musikaali imaisi minut taas vähän hämmentävään maailmaansa ihan täysillä. 

Loppiaisena olivat tyttäret perheineen meitä ilahduttamassa. Paistoin koko joukolle pinaatti-lohi-lettuja kunnon kasan ja kaikki meni hups-hujauksessa. Enemmänkin olisi voinut olla, mutta jäipä myös tuoreille pehmoisille taateleille ja aprikooseille, juustoille pipareille, manteleille teelle ja kahville tilaa. Toinen vävy totesi, että letut olivat kyllä parhaita pinaattilettuja, joita hän oli koskaan syönyt. En kuitenkaan ole varma, onko hän oikeasti tykännyt pinaattiletuista koskaan aikaisemmin, joten siihen on suhteutettava tuo hänen kommenttinsa. K:kin kyllä tykkäsi lettusista kovasti, joten laitan tähän muistiin HS:n hyvinvointiliitteen lettuohjeen. Nams. On muuten sopiva ruoka myös fodmap- ruokavaliota noudattaville.




Pinaatti-lohiletut

400 g laktoositonta jogurttia
1 dl laktoositonta maitoa tai kauramaitoa
2 kananmunaa
2dl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
25g voita
5 dl tuoreita pinaatinlehtiä
300g kirjolohifileetä
1/2 dl ruohosipulia tai lehtipersiljaa hienonnettuna

Paistamiseen voita ja öljyä

Sekoita kulhossa jogurtti, maito ja kananmunat. Mittaa joukkoon tattarijauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita tasaiseksi. Sulata voi mikrossa ja lisää taikinan joukkoon. Anna taikinan turvota puoli tuntia huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa.

Huuhtele pinaatinlehdet lävikössä ja hienonna silpuksi veitsellä.

Poista lohesta nahka ja hienonna filee pieniksi kuutioiksi. Hienonna ruohosipuli tai lehtipersilja. Sekoita pinaatit, lohikuutiot ja yrtit taikinan joukkoon.

Kuumenna lettupannun koloissa pieni nokare voita ja tilkka öljyä. Kaada pannun koloihin taikinaa. Paista n. 2 minuuttia keskilämmöllä, kunnes letun pinta kuplii sienimäisesti. Käännä lettu ja paista toiselta puolelta vielä 1 minuutin ajan.

Tein annoksen puolitoistakertaisena kuudelle syöjälle, mutta koska lisukkeena tarjosin vain vihreätä salaattia, taikina-annos olisi voinut olla kaksinkertainenkin. Minä paistoin letut blinipannulla, jota vastikään olimme käyttäneet joulupäivän illan blineihin. Koska sillä paistettuna yksittäinen lettu on kooltaan vähän suurempi, myös paistoaika oli tietysti vähän pidempi.

Tein letuille ja salaatille vielä jogurttikastikkeen, johon lisäsin sitruunanmehua, mustapippuria, lehtipersiljaa, suolaa ja tilkan hunajaa. Sopi muuten hyvin näiden kanssa.






Maanantai-iltana meillä oli kolmen tunnin tanssitreenit, ja pitkän, pitkän tauon jälkeen huomaan, että lonkkaniveleni ovat hieman hämmentyneet moisesta riehaantumisesta. Tiedän, että se on vain merkki siitä, että lisää pitäisi myös tanssien itseään liikuttaa. Onneksi parin viikon kuluttua pitäisi aloittaa taas normaalit säännölliset viikkotreenit. Eli saadaan tähänkin mammaan taas vähän kunnon liikettä, ei pelkkiä kävelylenkkejä tai kuntopyörällä ajelua.

Tiistaina Helsinkiinkin satoi taas ihanaa valkoista puhdasta lunta. Kävimme illalla kävelemässä Lux-valokierroksen klik  Odotin vähän enemmän vau-efektejä, mutta kokonaisuus oli mielestäni vähän vaisu. Löysin kuitenkin suosikikseni ihanan kuun Musiikkitalon seinästä, upean luonnon haavoittuvuudesta kertovan videomäppäyksen Kansallismuseon seinästä, sekä Lyhtypuiston Hakasalmen huvilan ympäristöstä. Tuo viimeksi mainitsemani oli omasta mielestäni ehdottomasti paras teos. Hienointa oli sen yksinkertainen toteutus ilman kikkailuja ja isoja rahoja ja samalla satumaisen salaperäinen ja unenomainen tunnelma, ainakin eilisessä kauniissa, rauhallisessa lumisateessa. Itse en ole pimeäkuvauksen taitaja, joten linkin kuvat saavat nyt riittää.



Keskiviikon päiväreippailulla kuvasin vielä Kaisaniemen Kasvitieteellisen puutarhan ihania lumipuita ja rakennuksia. Rauhoittavaa ja melkein meditatiivista! Lumi hiljensi kaupungin ääniä ja mieli rauhoittui keskittyessäni katselemaan kaikkea kaunista. Lapsellisella tavalla lumouduin ihanasta pehmeästä lumesta. Moneen vuoteen en olekaan päässyt näin lumesta nauttimaan.










Kas siinä lunta enemmän kuin tarpeeksi yhdelle keskiviikolle.

Kauniita ajatuksia ja lumenpehmoisia terkkuja täältä Krunikasta kaikille!

Leena

15 kommenttia:

  1. Voi miten ihanalta kuulostavat ja näyttävätuo pinaatti-lohilettusi, ihanaa herkkua:)
    Phantom of the Opera on hieno musikaali, olen nähnyt sen WestEndissä Lontoossa 90-luvun lopussa.
    Upeita lumisia kuvia Helsingistä; kyllä Helsinki on niin kaunis kuvissasi:)
    Oikein hyvää loppuviikkoa Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, letut olivat hyviä ja ohje sopi vierasjoukollemme, koska on laktoositon ja vehnätön. Nyt ei ollutkaan kasvissyöjiä mukana.
      Musikaali oli uusintanähtynäkin hyvä ja tosiaan vähän erilainen kuin Lontoossa näkemämme. On hupaisaa, että vaikka tiesin esimerkiksi kattokruunun putoavan, säikähdin kuitenkin taas kerran ihan oikeasti.
      Lumikuvat taitavat näyttää eksoottisilta sieltä katsoessa :-)
      Kivaa loppuviikkoa Jael.

      Poista
    2. Itse asiassa täälläkin lunta, mutta pohjoisessa Israelissa. Eksä lähtikin sinne laskettelemaan❄💙🎿

      Poista
    3. No just. En olisikaan ihan heti arvannut. että sielläkin voi tulla niin paljon lunta, että voi lasketella. Ymmärrän, että pohjoisessa, mutta silti! Aina sitä viisastuu täällä blogi-maailmassakin.

      Poista
  2. Ihan samaa ajattelin kuin Jael tuossa edellä: pinaattilettujen ohje vaikuttaa todella kokeilemisen arvoiselta. Erikoinen paketti, kalaa ja tattarijauhoja ja jogurttia samassa taikinassa. Otan ohjeen talteen ja paistan viikonlopulla :)
    Oopperaelämyksesi kuulostaa upealta. Minä pidän oopperasta, mutta kyllä musikaalitkin ovat ihan ok. Savonlinnassa olemme käyneet usein, kerran Kansallisoopperassa, kun asuimme Uudellamaalla, ja täällä metsien takanakin silloin tällöin oopperoita esitetään, ei tosin yhtä taitavasti kuin etelässä.
    Ja onpa lunta tullut Helsinkiin! Hyvä että saatte tekin osanne :).
    Leppoisaa talvenaikaa ja viikonlopun odotusta sinulle, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lettuja kannattaa kokeilla. Blineihin verrattuna ovat aika kivoja, koska taikina kohoaa leivinjauheella hiivan sijaan. Kala tuo mukavaa ruokaisuutta.
      Minäkin tykkään oopperasta, liput ovat vain harmillisen kalliita. Onneksi jostain reunasta saattaa saada paikat vähän kohtuullisemmalla hinnalla. Savonlinnassa minäkin olen joskus käynyt ja Suomessa erikoisin paikka taisi aikoinaan olla Nilsiän Louhosooppera. Sellaista ei enää nykyään taideta järjestää, mutta Taikahuilu-esitys siellä oli hieno.
      Lumi on ihanaa, kun sitä ei tarvitse itse kolata.
      Mukavaa loppuviikkoa Eeva.

      Poista
  3. Olemme nähneet musikaalin Oopperan kummitus New Yorkissa vuonna 2011. Upea esitys! Kiitos herkullisen tuntuisista pinaatti-lohiletut ohjeesta, täytyy kokeilla.
    Tsemppejä tanssitreeneihin! Tunnen itseni tosi jäykäksi, sillä en ole kahdeksaan viikkoon kunnolla edes kävellyt. Toipuminen jatkuu edelleen ja kestänee vielä useita viikkoja. Paksuista sidoksista johtuen mikään kenkä ei mahdu jalkaan. Tänään kävin kampaajalla toisessa jalassa kenkä ja toisessa jalassa muovipussi.
    Upeita lumikuvia! Lunta on satanut oikein kunnolla ja mikä parasta, niin koko maassa. Onneksi ei ole kovia pakkasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohiletut kokeiluun! Vaikka paistohomma on aika työläs, muuten ohje on helppo ja maistuva. Kuten Eevalle sanoinkin, kala tuo kivaa ruokaisuutta lettuihin.
      Tanssi on tosi rentouttavaa ja tehokastakin liikuntaa, kunhan vain muistaisin kohtuuden.
      Voi sinun jalkaasi. On kyllä varmasti aika turhauttavaa, kun toipuminen kestää noin pitkään. Kampaajalla käynti, vaikka vähän vaivalloista tuossa tilanteessa onkin, virkisti varmasti.
      Toivottavasti sinä voit nauttia lumisesta maisemasta edes ikkunan kautta, vaikka ulkoilu muuten ei ehkä onnistu.

      Poista
  4. Aivan ihania lumikuvia. <3

    Ja noita lettuja kyllä kokeilen pian! Täältä saa niin kivasti lohtakin, mikä on ollut suuri yllätys Bolivian jälkeen. Tattarijauhojen tilalla täytyy kyllä laittaa jotain muuta, mutta se ei liene haittaa.

    Ja tanssitreenit kuulostavat ihanilta! Olisinpa harrastanut tanssia nuorempana, niin rohkenisin harrastaa sitä nyt vanhempanakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      On muuten aika hienoa, että sieltä saa lohta. Onko se samaa Norjalaista kuin täällä usein näkee, vai tuleeko se Chilestä vai mistä ihmeestä? Tattarijauhot ohjeessa oli varmasti vähän blineistä kopioituna tai ehkä siksi, että ohjeesta saatiin vehnätön. Onneksi ne voi korvata muilla jauhoilla ihan hyvin.
      Tanssitreenit tekivät NIIN hyvää, vaikka samalla oudokseltaan tuntuivat jälkikäteen lonkkanivelissä. Saattaapi olla, että tanssikenkäni poikkesivat arkikengistäni hitusen tai sitten vain kunnollisen liikkeen puute tuntui pitkän tanssitauon jälkeen. Mutta tästä se taas lähtee!
      Tanssi vaatii heittäytymistä ja varmasti aluksi mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, mutta palkitsee kyllä niin fyysisesti kuin henkisestikin, kunhan siihen uskaltautuu. Suosittelen oikeasti!

      Poista
    2. En ole vielä ostanut lohta, joten en osaa sanoa alkuperää. Pitäisikin ottaa selvää!

      Poista
  5. Mainio otsikko :D. Ja kerrassaan mainion kuuloinen lättyresepti. Etenkin, kun oli käytetty tattaria, eikä vehnää.

    Vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä tulee jo toinen sun innoittamana kokeilemani resepti lyhyen ajan sisällä, ja voin vakuttaa, että se on paljon se.

    Tattarijauhoja vaan pitää ostaa, mutta nyt mahtuu laatikkoonkin, joten se puoli on kunnossa (pitää vaan valita mahdollisimman pitkällä päiväyksellä ;).

    Sensijaan pikkulättypannu meiltä puuttuu, enkä taida siihen investoida tälläkään kertaa, vaan paistaa ihan vaan peruspannulla. Joko isoja, tai sitten taikinaa kasoiksi lusikoimalla pienempiä, mutta epämääräisen mallisia. Ei vaikuta makuun kuitenkaan, mutta uuden pannun hankkiminen vähälle käytölle ei tunnu nyt järkevältä, kun meidän pannu- % kattilalaatikon tila on sen verran rajallinen.

    Pakko tunnustaa, etten ole koskaan käynyt oopperassa. Iso aukko sivistyksessä siis.
    Eikä tanssikaan suju, joten senkin olen joutunut suosiolla jättämään muille, vaikka varmasti olis hyvää rasvanpolttoliikuntaa ja vapauttavaakin, jos pääsisin sille asteelle, että en ole koko ajan menossa eri suuntaan kuin muut ja voisi tuntea osaavansa edes vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistäpä Annukka lätyt kokeiluun. Ainakin meillä teki kauppansa. Meilläkään ei ole pikkulättypannua, kun paistellaan mitään lättysiä aika harvoin. Tuo taikina on aika paksua, joten varmaan kökkäreinäkin onnistuu ihan hyvin. Jos paistat isompia lättyjä, hommaa saa vähän oikaistuakin, mikä on hyvä juttu sinänsä.

      Olen huomannut, että oopperasta joko tykkää tai sitten ei. Ja jos ei erityisesti tykkää, rahat voi käyttää viisaampaankin. Mua on se kärpänen puraissut, vaikka en oikein ymmärräkään että miten se on onnistunut. Onhan se aika pönäkkää ja pateettisendramaattista meininkiä, mutta jokin kumma siinä vaan on. Tosin tuo Kummitus on enemmän musikaali ja sen vuoksi vähän tavallista kevyempää ja vauhdikkaampaa menoa.

      Mutta tanssin puolesta jaksan puhua!! Se on mahdottoman kivaa ja samalla kuitenkin tehokasta liikuntaa. Mulle se musiikki siinä liikkeen mukana on ihan tosi tärkeä juttu ja kroppa elää tanssiessa ihan eri tavalla. Mutta kieltämättä siinä oli aluksi se oman mukavuusalueen menetys ennenkuin saatoin ihan täpönä heittäytyä. Uskoisin, että sulla on kivaa liikuntaa ihan tarpeeksi ilman tanssiakin. Golfit, salit ja muut. Mutta jos joskus eteesi tulee sopiva mahdollisuus, kokeile ainakin. Ja vielä pari, kolme kertaa. Vasta sitten tiedät olisko myös sun juttu. Hauskinta tietysti olis, jos uskaltautuisitte ukkelin kanssa yhdessä lavatanssikurssille ;-).

      Poista
  6. Olipa kiva lukea oopperavisiitistänne ja Oopperan kummituksen taustatiedoista. Andrew Lloyd Webber todella osaa musiikin teon. Ja minä en ole Oopperan kummitusta nähnyt - sitä täällä harmittelen, kun luen sinun nautittavaa tekstiäsi.
    Ja tuon pinaatti-lohi-lettu - ohjeen otan talteen. Kiitos siitä.
    Tanssitreenit kuulostavat niin ihanalta liikunnalta. Se olisi minunkin lajini. Jos tuo kipparini olisi vähän enemmän innostunut tanssista, niin ottaisin hänet mukaani ja veisin tanssiparketille. Mutta se ei vain onnistu.

    Oopperaa ja tanssia! Hieno aasinsilta, sillä minä olen haastanut sinut kulttuuripostaukseen. Sieltä se löytyy sivuiltani.
    Ja ps. ihanat nuo talvikuvat! Lumenpehmoisia terveisiä myös sinne!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musikaali oli hieno ja illan kokemus ihan kaikkineenkin. Nautin aina Kansallisoopperan ilmapiiristä. Siellä tulee jotenkin niin juhlava tunnelma.
      Toivottavasti letturesepti tulee hyödynnettyä sielläkin.
      Tanssi on kivaa yksin tai yhdessä ja todella tehokasta liikuntaa. Toivossa kannatta elää kipparinkin suhteen ;-)

      Tuula, kiitos kommentista ja kulttuuripostaus-haasteesta! Aion tarttua siihen, heti kun on mahdollisuus.

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!