Täysikuu, vaniljaa ja mansikoita

Oi, miten upea täysikuu loisti aamutaivaalla luoden salaperäistä hehkuaan! Kuun huomattuani tartuin salamannopeasti kameraan. En kuitenkaan ehtinyt hakea jalustaa enkä muutenkaan valita säätöjä paikalleen. Kertaräpsäisyllä tuloksena on suttuinen ja tärähtänyt kuva, kuten minäkin siinä aamutuimaan, silti tunnelma oli ihana.

Mutta mutta. Tässä taannoin sain kotimaisia pakastemansikoita (kiitos vain S). Ihanaa! Hollannissa ei sellaista herkkua ollutkaan saatavilla, ja Suomeen palatessamme saimme aloittaa elämän tyhjän pakastimen kanssa. Kaupasta en jostain syystä ole juuri pakastemansikoita kotiin kantanut toisin kuin mustikoita ja puolukoita. Nyt kuitenkin  innostuin kaivelemaan saamani mansikat esille ja olemme herkutelleet niillä terveellisesti aamupuuron ja jogurtin seurana.

Tiistaina meillä oli aihetta pieneen juhlaan ja olin päättänyt hyvän illallisen jatkoksi tarjota jälkiruokana noita pakastemansikoita hieman eri tavalla. Nyt keittelin hetken pienessä kasarissa mansikoita ja vaniljatankoa. Olin irrotellut veitsellä myös halkaistun tangon sisältä siemenet keitokseen mukaan. En lisännyt seokseen edes sokeria, koska vanilja maustoi mansikat niin upeasti ja huomasin, että ne maistuivat vähän makeilta ilmankin.

Osan huumaavan tuoksuisesta mansikkasoseesta otin erilleen odottamaan vesihauteessa sulavaa tummaa suklaata. Kun suklaa oli sulanut, kaadoin sekaan mansikkasosetta ja nakkasin perään vielä nokareen laktoositonta voita. Sekoittelin massan kiiltäväksi ja tasaiseksi ja laitoin jääkaappiin jäähtymään. Kun massa oli jämettynyt sopivaksi, pyörittelin siitä käsin pieniä pallosia, pyörittelin ne kaakaojauheessa ja nostin takaisin jääkaappiin odottamaan iltaa.

Kun sitten tuli jälkkärin vuoro, lämmitin lopun mansikkasoseen nopeasti mikrossa kuumaksi, nostelin somiin pieniin espressokuppeihin jokaiselle kuumaa mansikkaa ja toisiin kuppeihin kylmää vaniljajäätelöä ja kolmansiin lorautin vahvaa kuumaa espressokahvia. Kuppirivistön viereen lisäsin vielä jokaiselle pari pientä suklaapalleroa. Ja siinä se.

Palleroihin käyttämäni tumma suklaa oli tosi tiukkaa ja siinä oli sokeria todella vähän. Makeus riitti meille, sillä olemme syöneet sokeria selvästi vähemmän viime aikoina, mutta jos tykkäätte makeammasta, sekä mansikoihin että suklaamassaan on toki helppo makeutta lisätä. Jätskinä meillä oli kyllä sitten todella makeata Valion fabriikin Supervanilja-jädeä. Ihan täydellinen yhdistelmä!

Aikoinaan - siis vuonna kuusi ja käpy- muistan, kuinka talouskoulussa meille teroitettiin mieliin, että vaniliini ja vanilja ovat keskenään aivan eri juttuja. Ja niinhän ne ovatkin, sen kyllä huomaa, kun asiaan vähänkin paneutuu. Nuo kaksi erottaa jo tuoksusta. Vaniliini on synteettisesti valmistettu luontaisen kaltainen aromi, joka on hinnaltaan paljon edullisempi, mutta tuoksultaan ja maultaan paljon pistävämpi. Ei hyvä.

 Meiran vaniljasokeri on mielestäni ok, vaikka ei voitakaan oikeata vaniljatankoa. Amsterdamista ostettu vaniliinisokeri on sitävastoin kamalaa, enkä ymmärrä, miksi toin sitä mukanani tänne kotiin. Oli varmaan jonkin purkin sisällä, kun muuttolaatikoita pakkailin. Näiden lisäksi käytän joskus myös vaniljauutetta. Sen annostelussa kannattaa olla tarkkana, koska pisaroita lorahtaa helposti vähän liikaakin.

Olen siis oppinut, että kaupasta kannattaa kantaa kotiin joko aitoja vaniljatankoja tai vähintäänkin vaniljasokeria, jossa aito vaniljatanko näkyy sokerin joukossa pieninä mustina pisteinä ja maku on pehmeän aistillinen ja tuoksu ihanan pyöreä. Mmmm..

Postauksen perusteella aito vanilja näyttäisi olevan minulle elämää suurempi kysymys ja ehkä se aika iso juttu onkin. Maut ja tuoksut kyllä kuuluvat osaltaan elämäni iloihin. 

Siitä puheenollen, eilen kävimme täällä Krunikassa Kuurna-nimisessä ravintolassa, jossa myös maistelimme ihania makuja. Ravintola on pieni ja tunnelmallinen ja siellä vaihtuu ruokalista uudeksi aina parin viikon välein. Ruokien pääraaka-aineet ovat suomalaisia ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Listalla on siis kotimaista lihaa ja kalaa ja luomumaatilojen tuotteita. Minä söin sekä alku- että pääruoaksi kasvisannokset ja nautin molemmista. Kannattaa kokeilla, jos näillä nurkilla liikutte. Eikä tämä siis ollut maksettu kehu ;-). 

Täysikuun kunniaksi en voi olla lisäämättä tähän Lux-Helsinki- tapahtumassa kuvaamaamme kuuta Musiikkitalon seinältä.

Tänään torstaina meillä on vaihteeksi kipakka pakkanen ja kirkastakin kirkkaampi kevättalven aurinko helottamassa. Ah. Nautitaan!

Haliterkuin,
Leena