Naapureita ja muita ilon aiheita

Näitä laukka-palloja putkahtelee eri kokoisina versioina

No nyt on ollut mainiot kesäsäät! Ei voi valittaa, kun tarjolla on ollut niin ukkosen jyrinää, virkistäviä sadekuuroja kuin myös hehkuvan auringon helotusta. On voinut syödä ja kahvitella ulkona ja pienimmät vieraat pääsivät leikkimään vesileikkejäkin pihaan kannetussa lasten muoviammeessa. Ei sitä paljoa ihminen näköjään tarvitse aitoon iloon. Kesä riittää.

Kiinanlaikkuköynnös

Kiinanlaikkuköynnöksen herkkiä kukintoja

Parhaita hetkiä olen kokenut aikaisina aamuina, kun olen heti herättyäni lähtenyt silmät sikkurassa ulos. Virkistävät aamumeditaatiot ovat hoituneet siinä pihaa kastellessa. En tiennytkään, miten kaunis voi  auringonpaisteisessa ilmassa sumuna kimmeltävä vesi olla. Ilma ikään kuin väreilee kymmeninä sateenkaarina. Korvat ovat ihan herkistyneet kuuntelemaan lintujen viserrystä. Mikäs siinä on seisoskellessa kun aurinko lämmittää niskaa ja vesi imeytyy maahan ihan itsekseen. Siis kunhan muistan pitää kättä vähän ojennuksessa. 

Ihanasti tuoksuva syreenimme

Ihan parasta on jos sisälle palatessa tuoksuu tuore kahvi ja aamupalapöytä on jo katettu. Niinkin on monta kertaa ihan oikeasti käynyt. Ehkä nämä onnen ja ilon tunteet ovat vain alkuhuumaa ja loppukesästä jo suorastaan ärsyttää herätä varhain ja lähteä heti ulos. Lohdutan kuitenkin itseäni siten, että voinhan halutessani hoitaa kastelut myös illalla. Ja joo. Tiedän. Sekin saattaa jo kuukauden kuluttua tuntua vaivalloiselta, mutta siihen asti aion nauttia täysin siemauksin.

Patjarikon kukat ovat jo vähän vaalenneet ja haalenneet

Naapurimme oli K:lle sanonut, että heitä vähän nolottaa, kun omassa pihassa kasvaa etupäässä sammalta ja muutenkaan eivät oikein innostu puuhailemaan puutarhassaan ja meillä sitä vastoin kökitään pihamaalla joka ilta. Heh hee. Vaikka kommentti oli tietysti tarkoitettu ystävälliseksi huumoriksi, voin kyllä kuvitella kuinka rasittavaa on seurata meidän (tai enemmänkin minun) touhottamista. K tosin oli puolustellut asian tilaa sanomalla, että tämä nyt on vain tällaista nopeasti laantuvaa alkuinnostusta. Eli että ei huolta eikä huonoa omaatuntoa. Aluksi ajattelin, että täytyy sitten varmaan vähän rajoittaa ja näytellä pihassa välillä myös jotenkin välinpitämätöntä (ja sitten kuopsuttaa vain vähän ja salaa). Mutta onneksi päätin, että koska piha on oma, en kyllä ala himmailemaan. Olkoon vaikka kuinka noloa! Jos kitkeminen vielä tänä kesänä on mielestäni kivaa, niin aion ottaa siitä ilon irti. Katselkoot naapurit sillä välin toiseen suuntaan. Ja totta puhuen pihojemme välissä on korkea aita ja kökkimiseni näkyy heille vain yhdestä kulmasta, jos siitä tarkoituksella kurkottelee.

Aivan rehellisesti sanottuna meillä on oikein mukavan tuntuiset ja ystävälliset naapurit ja meidät on otettu tosi kivasti vastaan. Olemme saaneet rauhassa asettua taloksi ja totutella asustelemaan täällä meille jo entuudestaan jonkin verran tutulla alueella. Vähän yli kymmenen vuotta sitten me nimittäin asustelimme omakotitalossa, jonne on täältä linnuntietä vain noin kilometri. Eli sellainen ympyrä tässä nyt sulkeutui.

Nämä Iirikset ihanaiset puhkesivat juuri tänä aamuna kukkaan. Ovat kyllä niiiin elegantteja!

Viime päivien ilon aiheena on ollut myös Jaelin blogista löytynyt Compostelan torttu klik. Siitä lämmin suositus. Ohje on helppo toteuttaa ja lopputulos kerrassaan mainio. Pakastin osan kakusta, koska syöjiä ei ollut leivontapäivänä muita kuin me kaksi, minä ja K. Hauskaa oli huomata, että pakastaminen vain paransi kakun makua ja rakennetta. Mieleeni tulee tästä kakusta Espanjassa nautitut iltapäivän vahvat kahvit ja pienet mantelikakkuset. Niitä oli ihanaa nautiskella vetäytymällä ison puun varjoon lepuuttamaan jalkoja ja kirkkaudesta häikäistyneitä silmiä. Silloin en kaivannut lisänä edes jäätelöpalloa, mutta nyt sellainenkin oli saatavilla, joten Avot! Kiitos Jael tästä ihanasta ohjeesta <3

Santiago de Compostelan kakku

 

Nyt saan tuoksutella myös oman pihan syreenin hennon kukkaista tuoksua. Naapurin pihassa on syreeni jo kukkinut parisen viikkoa. Entisen omistajan mukaan meidän pihassa olisi likusterin syreeni, mutta jo aiemmin mainitsemani puutarhaneuvoja kertoikin kyseessä olevan unkarinsyreenin tai puistosyreenin. No, tuoksu ja väri ovat täsmälleen samat kuin lapsuudenkotini pihassa kukkineen syreenin, joten hyvä näin. Kukat ovat vielä osin nupussa ja tuoksu juuri nyt parhaimmillaan eli ei liian kypsä ja makea vaan ihanan kukkaisa ja raikas.

Nyt kun aika pysähtyisi, tai edes hieman hidastuisi. Tahtoisin jäädä hetkeksi juuri tähän aistimaan ja ihastelemaan tätä kaikkea.

Miten sinun kesäsi etenee? Oletko ehtinyt nauttimaan tästä ympärilläsi parhaillaan tapahtuvasta luonnonnäytelmästä?

Kaunista viikonloppua kaikille! Toivottavasti teilläkin on aikaa ja mahdollisuuksia nauttia kesäkuusta.

Iloisin terkuin, Leena