Päivät harmaat, ajatukset valoisat

Heippatirallaa! Vuoden harmain päivä hurahti jossakin vaiheessa ohi melkein huomaamatta. Tänä vuonna sitä taidettiin viettää 13. marraskuuta, eli viime viikon lauantaina. Viikonloppuna käväisimme Porissa ja yövyimme taas Noormarkussa Ahlströmin ruukissa. Olen ennekin tainnut kirjoitella tuosta ihanasta ruukki-miljööstä. 

Porissa on pakko päästä käväisemään myös Yyterissä. Minulle nuo dyynimaisemat ovat tulleet hyvin tärkeiksi, koska ikävöin melkein kohtuuttomasti Hollannin upeita rantoja. Siellä teimme viikonloppuisin kävelyretkiä loputtoman pitkillä hiekkarannoilla. Muistan, kuinka tuuli suhisi korvissa, suolaiset aallot pärskyivät ja liitovarjot sinkoilivat rannan yllä kuin viimeistä päivää. Yyterin ranta oli näin marraskuussa unelias ja meri melkein tyyni. Mutta hiekka oli tutun oloista ja veden rajasta oli hauskaa poimia pieniä vaaleanpunaisia näkinkenkiä. Oi, se oli ihanaa sielunravintoa. Ajatukset kirkastuivat ja vähitellen vuoden harmaimman päivän taivaskin näytti meille vilauksen sinistään.

Kun marraskuussa 2018 palasimme takaisin Suomeen, muistan kauhistelleeni pimeyttä ja ajatelleeni, ettei tämä voi olla todellista. Seuraavakin marraskuu tuntui yhtä kamalalta. Viime vuoden marraskuu meni vähän kuin huomaamatta ja tulevaa muuttoa suunnitellessa. Ja yllätys yllätys, tämä vuoden 2021 marraskuu on tuntunut jo ihan tavanomaiselta. Olen solahtanut taas mainiosti tänne pohjoiseen kotimaahan. Menneinä vuosina olemme aika usein näin marraskuun tienoilla käväisseet jossain  valoisammassa maailmankolkassa. Vähän haikeana muistelen vaikkapa viiden vuoden takaista Australian matkaa. Vaikka toisaalta, nyt riitti Pori ihan mainiosti. Yhdenkin yön reissu virkisti. Onhan sitä harmaata, hämärää ja pimeääkin, mutta ei se mitenkään erityisesti jyrää alleen tai ahdista. Sytyttelen lyhtyjä, kynttilöitä ja lamppuja heti kun alkaa hämärtää ja yritän sitä ennen piipahtaa ulkona valoisaan aikaan. Eiköhän tästä selvitä. Huomasin, että jos alkaa vähänkin ankeus voittaa, kannattaa lueskella vaikka Niksi-Pirkkaa. Tänään sain tosi hyvät naurut. Naurattaakohan näin pöljät jutut ketään muuta?

Kuunnelkaas vaikka tätä:  Läikkyikö viiniä tai tippuiko punajuurta rinnuksille? Jos tahra ei irtoa pesussa, leikkaa kaula-aukkoa isommaksi eli viinitahra pois. Likaiset hihatkin voi leikata lyhyemmiksi tai pois. 

Tai entäs tämä: Karvoja matossa? Kun pyörität käytettyä purukumia mattoa vasten, saat poistettua karvat, jotka eivät irtoa edes imurilla. 

Ja Kirsikkana kakun päällä: Ostitko kaupasta pakastetaikinan, joka tulisi saada nopeasti sulatettua? Laita auton penkinlämmitin päälle ja taikinapaketti pepun alle kotimatkaksi. Se sulaa muutamassa minuutissa! 

Hahhaa! Siitä vain torttuja leipomaan. No, ehkä kertoo jotain minusta, että tuollaiset naurattaa. On kuitenkin sanottava, että melkoista luovuutta ongelmanratkaisuun on löytynyt hyvien niksien keksijöiltä.

Vaikka alkaa olla etupäässä kuvapainotteisia nämä viimeisimmät postaukseni, laitan kaiken uhalla tähän vielä muutaman kuvan eräältä alkuviikon aamulenkiltäni. Nyt oli vuorossa tyyni aamu.

Tunnen olevani siinä mielessä etuoikeutettu, että minulla on mahdollisuus piipahtaa ulkona valoisaan aikaan. Monella ei sellaista mahdollisuutta tietenkään ole. Toivottavasti mahdollisimman moni kuitenkin jaksaa lähteä ulos, vaikka sitten iltapimeällä. Ulkoilu tekee päälle ja kropalle niin hyvää. Juu, ja muistakaa ottaa heijastin mukaan heilumaan! Mieltäni lämmitti eräällä iltalenkillä bongattu paikallisen VPK:n ilmoitustaulu. Pidetään toisistamme huolta :)

Valoisin ajatuksin,

Leena