Viime päivinä, tai oikeammin iltoina, olen lähes haltioituneena syventynyt (tieto)kirjaan SUOMEN RUOKAHISTORIA Suolalihasta sushiin. Kirjan on kirjoittanut Ritva Kylli, Suomen ja Pohjois-Euroopan historian dosentti Oulun yliopistosta. Hänen tutkimusteemansa liittyvät ruokaan, ympäristöön, terveyteen sekä saamelaisten ja muiden pohjoisten alkuperäiskansojen historiaan. Hän on myös pitänyt vuodesta 2005 alkaen Pastanjauhantaa-nimistä ruokablogia. Teos on muuten yksi tämän vuoden kuudesta tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaasta. Voittaja selviää 1. joulukuuta, mutta minulle sijoituksella ei ole niinkään väliä, tämä nyt vain kolahti.
Vaikka opus on melkoinen järkäle ja toki selkeästi tietokirja, se kaappasi minut kyllä heti ensipuraisulla niin tiiviiseen otteeseen, että en malttaisi millään laskea sitä käsistäni vauhtiin päästyäni. Kirjaa voisi toki tutkia vain sieltä täältä ja hyppelehtien, mutta minä ryhdyin kahlaamaan opusta perin pohjin alusta lähtien, enkä halua menettää sanaakaan. Teksti on mielestäni hauskasti ja vetävästi kirjoitettu ja siihen on ujutettu myös valtava määrä yleissivistystä. Ja historian kertauskurssistakin varsinkin kirjan alkupuoli kävisi mainiosti.
Kirjan takakannessa lukee: SUOMEN RUOKAHISTORIA kylvää, hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa - se kertoo jokapäiväisen ruokamme kiehtovan tarinan. Se kertoo, kuinka sokerin ja kahvin kaltaiset harvinaiset ja arvokkaat raaka-aineet ovat muuttuneet arkisiksi ja kuinka perinteisiä ruokia on unohdettu uusien makuelämysten myötä. Se kertoo myös niukkuudesta ja puutteesta, tieteellisistä ja ja teollisista innovaatioista, valistuksesta ja terveysliikkeistä, elintason paranemisesta, tasa-arvosta ja lopulta myös ruoan mahdista muuttaa yhteiskuntaa.
Jos ystäväsi tai läheisesi on kiinnostunut ruoasta ylipäätään ja on vähääkään tietokirja-friikki, tässä on kyllä tosi mainio joululahjavinkki hänelle.
Niin, ja kyse on nyt siis vain vilpittömästä innostuksesta, eikä postaustani ole kirjoitettu markkinointitarkoituksessa. Haluan vain jakaa muillekin tämän hyvän löytöni ;)
Energisiä päiviä marraskuun loppuun!
Leena
Tuo kirja alkoi kiinnostaa silloin kun Pastanjauhajat ilmoittivat julkaisevansa sen .Pastanjauhajat on yksi SUomen vanhimmista ruokablogeista, joka tuli tutuksi 13 vuotta sitten kun aloin kirjoittaa omaa ruokablogiani. Nyt kun kirjoitit siitä niin kirja alkoi kiinnostaa vieläkin enemmän. Kaunista loppuviikkoa Leena.
VastaaPoistaLuulen, että ruokajutuista kiinnostuneet saavat kirjasta paljon iloa. Sitä lukiessani huomaan saaneeni monta oivallusta ja ymmärrän nyt monia sellaisia ruokaan liittyviä seikkoja, joiden yhteyttä joihinkin historian tapahtumiin en ole aiemmin tajunnut. Olen myös saanut vastauksia moniin kysymyksiin, joita olen usein itsekseni pohdiskellut.
PoistaKaunista loppuviikkoa myös sinne Jael :)
Ai että on mielenkiintoinen kirja!
VastaaPoistaJuu! Ainakin minulle se on tuottanut tähän mennessä paljon iloa ja oivalluksia, vaikka ihan loppuun en vielä olekaan vielä päässyt.
PoistaRuoasta on viihdyttävää lukea, keittokirjojakin voi vallan mainiosti lukea ilman, että ottaa ohjeita käyttöön. Tämä menee kirjalistalle muistiin
VastaaPoistaTuo on totta. Minäkin selailen joskus keittokirjoja vaikkapa iltalukemiseksi ennen nukkumaan menoa. Katselen kauniita kuvia ja kuvittelen makuja, vaikka en ohjeita milloinkaan toteuttaisikaan.
PoistaRuokahistoria-teos on mielestäni todella mielenkiintoinen, vaikka kirjan ulkoinen toteutus on enemmänkin tietokirjatyyliä, eikä esteettistä vaikutelmaa ole ehkä viety ihan viimeiseen pisteeseen.
Minä luen mielelläni ruokaohjeita vaikken edes tykkää ruan laitosta :-)
VastaaPoistaJoo, lukeminen ja tekeminen ovat ihan eri juttuja. Minä tykkään molemmista, mutta tekemisestä vähemmän jos on kiire tai väsynyt olo.
Poista