Oikeaan aikaan oikeassa paikassa

Kevät tuntuu etenevän jähmeästi ja viileitä tuulia puhaltelee. Mutta sellaistahan se kevät on. Nyt on hauskaa metsästellä kevään kukkijoita, vaan milloinkahan on se oikea aika odotella kukkien puhkeavan täyteen loistoonsa?

Kirsikankukat

Kaikille on varmaankin tuttua Japanin kevääseen erottamattomasti kuuluvat kirsikankukat. Koska Japaniin on täältä matkaa ja tarkkaa kukinta-ajankohtaa on ehkä hankala ennustaa, täytyy kukkivia kirsikkapuita metsästää ihan vain kotinurkilta. Olen viime päivinä lueskellut hurmioituneita kuvauksia Helsingin seudulla kukoistavista kirsikkapuista. Vaikka Oopperatalon takana kukkivasta puusta oli Hesarissa aika isokin juttu, parhaat väristykset saa ilmeisesti Roihuvuoren kirsikkapuistosta, jossa ihastelijoita vieraileekin ruuhkaksi asti näinä muutamana päivänä, kun kukinta on parhaimmillaan. Ajoitus taitaakin koko hommassa olla asian ydin. On siis oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ennusteita jaellaan jo varhain, mutta varma on varmaa vasta silloin, kun hetki on jo ihan siinä käsillä. Ei ennemmin tai myöhemmin. Ehkä ihanuus piileekin juuri tuossa hetken hurmiossa. Jos viivyttelet vähänkin liikaa ja odotat varsinaista huipennusta, kaikki voikin silmän räpäyksessä olla ohi ja upein hetki menetetty. Onneksi (ja ehkä tosiaan vain tässä asiassa onneksi) tämä viileä ja viipyilevä kevät saattaa vähän pidentää kukinta-aikaa ja hitaampikin hämäläinen voi ehtiä mukaan kirsikankukkien juhlaan. Me kävimme viime viikolla ikuistamassa vaaleanpunaista kukkapilvipyörrettä läheisessä Marketanpuistossa. Siellä rusokirsikan kukat olivat kauneimmillaan. Sää oli epävakainen lyhyine sadekuuroineen, pilvineen ja koleine tuulineen. Ukkonenkin jyrähteli dramaattisesti pari kertaa. Tuntui todellakin keväältä.

Alppiruusut

Kesäkuun alkupuolella helsinkiläiset vaeltavat Haagan kaupunginosaan pyydystämään kameroihinsa kuvia ihastuttavista alppiruusuista. Kahdeksan hehtaarin kokoisessa Alppiruusupuistossa juhlivat silloin aluksi ihanan metsäiset punaiset, keltaiset, oranssit, valkoiset ja vaaleanpunaiset atsaleat ja heti niiden jälkeen isompikukkaiset upeat alppiruusujen kukat. Puistoa voi kierrellä joko leveitä hiekkakäytäviä kävellen tai korkeiden pensaiden väleissä luikertelevia pitkospuita pitkin. Suosituinta sesonkia on alkukesän kukinta-aika toukokuun lopulta kesäkuun puolenvälin tienoille. Riippuu tietysti kevään säästä. Parhaimman kukinnan aikaan, etenkin viikonloppuisin, täytyy varautua kulkemaan jonossa muiden kanssa yhdessä kukkaloistoa huokaillen. Koska puistoon on vapaa pääsy, kannattanee ehkä valita aikainen aamu tai myöhäinen ilta, jos haluaa kuvailla rauhassa tai nauttia salaperäisestä satumetsätunnelmasta ja mustarastaiden laulusta. Tuo puisto syntyi alun perin vuonna 1975 yliopiston kasvinjalostuksen tutkimusalueeksi, mutta siitä on nykyisin tullut kaupunkilaisten suosima vierailukohde.

Tulppaanit

Nyt juuri kotipihassamme ensimmäiset tulppaanit alkavat availla nuppujaan ja hehkuvat kilpaa helmililjojen ja muiden varhaisten sipulikukkien kanssa. Ihania ovat, mutta en voi mitään sille, että mielessä häälyvät yhä Hollannin tulppaanipellot ja niiden megalomaaninen väriloisto, jota on vaikeata edes ymmärtää, jos ei ole noiden peltojen keskellä saanut kävellä ja ihanaa ilmassa väreilevää kukkatuoksua nuuskutella. Jo 1600-luvulla tulppaani nousi Hollannissa jopa himoituksi statussymboliksi. Se johti surullisenkuuluisaan tulppaanimaniaan, jossa kukkasipuleiden hinnat nousivat ensin ennätyskorkeiksi ja sitten romahtivat. Hollanti on yhä tulppaanisipuleiden suurin yksittäinen tuottajamaa. Keväisin värikkäät kukkapellot ovat myös supersuosittu matkailunähtävyys. Kun asuimme Hollannissa, monet tutut kyselivät kevään edistymisestä siellä, kun olivat varailemassa kevään matkojaan. Maallikkona oli vaikeata ennustaa tarkkaa aikaa, mutta yleensä tulppaanisesonki alkoi maaliskuun lopussa ja kesti toukokuun loppupuolelle. Paras ajankohta taisi olla jossain huhtikuun puolivälin ja vapun välisenä aikana.

Magnoliat

Magnoliankukka on yksi kauneimmista! Suomessa niitä näkee aika harvoin ja koska se on ilmastollisesti arka vain joitakin lajeja voi onnistua Suomessa kasvattamaan tuulen ja hallansuojaisassa kasvupaikassa. Vasta Amsterdamissa asuessamme todella ymmärsin, miten upea tuon puun kukinta voikaan olla. Kotimme sijaitsi asuinalueella, jossa magnoliapuita saattoi olla monia kymmeniä yhtaikaa täydessä kukassa. Ympärillämme oli keväisin jonkin aikaa vaaleanpunainen ja valkoinen kukkameri. Näky oli huumaava! Magnolian kukka saattaa parhaimmillaan olla melko suuri ja näyttävä ja vaikka se onkin hieman jäykkä, se on samalla myös jotenkin hyvin herkän ja puhtaan oloinen. Huomaan, että en osaa sitä oikein sanoin kuvailla, niin paljon se poikkeaa  kaikkien muiden tuntemieni puiden kukista. Joka kevät odotin eniten juuri magnoliapuiden kukintaa ja se osui yleensä jonnekin huhtikuun puolenvälin paikkeille. Viime viikolla Marketanpuistossa kukki Vanha rouva-niminen japaninmagnolia valkoisine kukkineen, mutta se oli kyllä kalpea aavistus noista edellä kuvailemistani kaunokaisista tai oikeastaan puukuningattarista. Myös Helsingin Kaisaniemessä on lähes joka kevät kukkinut valkoinen pienehkö magnoliapuu, jonka tarkempaa lajia en tainnut koskaan selvittää. En tiedä miten se on mahtanut selvitä tästä keväästä.

Viime keväänä meidän takapihallamme kukkivat myös ihana koristeomenapuu sekä vanha luumupuu, mutta molempien (mahdollista) kukintaa täytyy tänä keväänä vielä odotella. Toivottavasti saisimme niistäkin nauttia.

Sykähdyttääkö sinua jokin kevään kukkivista puista, pensaista tai kukista?

Ilonpilkahduksia sinne,

Leena

P.S. Olen teidän joidenkin postauksiin kommenttia lähettäessäni huomannut hankaluuksia, ja kommenttini on lennähtänyt kuin tuhka tuuleen. No, yritän uudelleen seuraaviin <3