Pumppuja ja ruusuja

Oi, ihanaa olla taas täällä!

Huhtikuu vilahti ihan kokonaan ohi ilman postauksen postausta. Kaipa se sujui ihan tavanomaisen huhtikuun tapaan. Paitsi että!! Melkein olin jo unohtanut! Parisen viikkoa oli kyllä todellakin aikamoista hermojen ja hampaiden kiristystä. Tosiaan! Meillä meni maalis-huhtikuun vaihteessa maalämpöpumppu sököksi. No just niin. Silloin sattui olemaan vielä se pahimman luokan takatalvi. Satoi lunta ja öisin oli pakkasta pahimmillaan 10 astetta. 

Vaikka tilasimme heti uuden pumpun asennuksineen, saimme kuulla, että on mahdoton komponenttipula ja sitä ja tätä ja sitä ja tätä. Uuden pumpun saaminen voisi pahimmillaan kestää puolisenkin vuotta. Emme siis voineet haaveillakaan erilaisten pumppujen ominaisuuksien vertailusta tai yritysten kilpailuttamisesta. Oli tilattava sieltä mistä voisi muutamassa viikossa saada uuden pumpun. Maksoi mitä maksoi. Eräs maalämpöpumppuja myyvä firma lupasi tehdä parhaansa, mutta sekään ei kuulemma voinut mitään maailmantilanteelle ja osien puuttumiselle. 

Kun talo alkoi jäähtyä eikä lämmintä vettä tullut pisaraakaan, tuli mieleen, että tällainen vahinko olisi todellakin voinut tapahtua mieluummin vaikkapa heinäkuussa. Tai jotain. Onneksi meillä asuu vain kaksi aikuista. Pienten lasten kanssa olisi ollut kyllä miettimistä. 

Olkkarissa on takka ja vaikka se ei ole varaava sellainen, sillä sai kuitenkin keskikerrosta lämmitettyä ja lisäksi pumppu-firmasta apupoika kuskasi meille lainaksi muistaakseni seitsemän sähköpatteria. Niiden avulla sinniteltiin se kylminkin viikko ja alakerran saunaa lämmitimme myös ahkerasti. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että kun saunaa lämmittäessä nostaa lauteille vettä vateihin ja ämpäreihin, siinä ne vedetkin tietysti hieman lämpenevät (ei, en todellakaan  halua nähdä noiden päivien sähkölaskua). Kun sitten vedenkeittimellä tai isossa kattilassa lämmitimme sekaan vielä vähän lisää vettä, saatoimme jopa peseytyä.  Kaksi viikkoa kului kyllä aika hitaasti ja voitte vain kuvitella miltä tuntui, kun talo alkoi taas lämmetä ja kuumaa vettä virtasi hanasta. Aaaah!

Toukokuun alkupuoli on aina ollut, kuten siis tänäkin keväänä, lähipiirimme naisten juhlaa. Omat kuusikymppiseni vietettiin vain lähipiirissä, koska samalle viikolle osui myös äitienpäivä ja anoppini 90v. syntymäpäivä. 

Omana juhlapäivänäni lähimmät veivät minut pakohuone-seikkailulle ja sen jälkeen ihanalle illalliselle Helsingin Ullanlinnaan Jura-ravintolaan. Nuo rakkaimmat tuntevat minut kyllin hyvin tietääkseen, miten mieluiten viettäisin omaa juhlaani. En nimittäin nauti isomman joukon keskipisteenä olemisesta. Kesemmällä pääsen sitten vielä nauttimaan kahdestakin ihanasta lahjasta kivojen reissujen muodossa. Vau! 

Anopin juhlat vietettiinkin sitten vähän perinteisempään tapaan. Juhlat pidettiin täällä meidän kodissamme, koska meillä on hyvin tilaa koko joukolle. Vaikka juhlaväkeä oli vain kaksikymmentä henkeä, järjesteltävää oli aika paljon. Tarjolla oli sekä ruokaa, että kakkukahvit. Etukäteen olin toivonut, että sää olisi ollut vähän lämpimämpi ja olisimme voineet olla myös ulkona. Tarkempia sääennusteita tutkittuamme päätimme kuitenkin jo muutamaa päivää ennen h-hetkeä, että vain onnittelumaljat ja valokuvat napattaisiin ulkona ja nekin tietysti vain jos aurinko paistaisi ja takapihalla olisi riittävän lämmintä tepastella hetki juhlatamineissa. Kun tuo päätös oli tehty, olikin sitten helpompi suunnitella ja järjestellä pöydät ja paikat sisällä sen mukaan. Kaikki sujui hienosti ja sankaritarkin oli hyvin tyytyväinen juhliinsa. 

Nyt meillä vietettävät juhlat syntymäpäivineen ja äitienpäivineen on tältä keväältä juhlittu, ruusut tuoksuteltu ja viimeisetkin juhlapöytäliinat laitettu pyykkiin. Koti palautuu vähitellen normaaliin ulkoasuunsa ja tämän toukokuun viimeiset oman joukon syntymäpäivät pääsemmekin onneksi viettämään suloisen 3-vuotiaan pikkuneidin omaan kotiin. 

Eilinen päivä hurahti vielä kahden pikkuisen kanssa mummuillessa, koska päiväkoti oli lakon vuoksi suljettuna, mutta tänään he pääsivät jo omaan kivaan päiväkotiinsa. Varsinkin isompi 4-vuotias kaipasi jo selvästi tuttuja kavereitaan, vaikka täällä pappamummulassa paistetut vohvelit kuulemma voittavatkin kaikki muut maailman herkut <3 

Tänään ehdin vihdoin piipahtaa myös tänne blogin puolelle. Joku jo kyselikin, että mitä ihmettä elämässäni tapahtuu kun täällä blogissa on ollut niin hiljaista. No, nyt on aikaa taas tällekin harrastukselle. Ja se tuntuu kivalta!

Pihassa kevät on lähtenyt liikkeelle hitaanpuoleisesti. Tällä hetkellä kukkivat lähinnä helmililjat, posliinihyasintit, skillat ja pikkuhiljaa myös kevätkaihonkukat aloittelevat herttaista sinistä kukintaansa. Aurinkoisen keltaisina mättäinä lammikon reunalla ilakoivat ihanan mutkattomat rentukat. Tulppaaneissa ja narsisseissa on vain tiukkaakin tiukemmat nuput ja niiden väriloisto antaa yhä odottaa itseään. Alan olla jo vähän innokkaan kärsimätön niiden kanssa ja joudun tämän tästä muistuttamaan itseäni siitä, että kaikki ajallaan. Nyt nautitaan tästä hetkestä!

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 

Lämpöisin terkuin,

Leena