Haastekuvat taas taputeltu, huh!

Hei kaikille pitkästä aikaa! Palailin tänne taas kerran pitkän tauon jälkeen ja huomasin, että helmikuun alussa tarttumaani haasteeseen (Kolme kuvaa) ei ollutkaan itseltäni ilmestynyt maaliskuun postausta. Harmi sinänsä, sillä haaste on kiva, eikä pitäisi olla ollenkaan ylivoimaista kerran kuussa postailla kolmea kuvaa ja samalla kertoilla, mitä kuuluu ja että mitä onkaan kuluneen kuukauden aikana tapahtunut. No, olen viime vuosina opetellut olemaan itselleni(kin) lempeä ja armollinen ja päättänyt, että on ok jos teen asioita riittävän hyvin. Menköön siis tämäkin siihen riittävä-lokeroon ja täydentelen kuulumisiani vaikka sitten vähän jälkikäteen, jos en ihan ajallaan ehdi. 

Olkoonkin, että lumikuvien kaiveleminen nauratti vähän itseänikin tänä aurinkoisen lämpimänä huhtikuun päivänä, kun kirjoittelen tässä ulkona auringon lämmittäessä jo keväisen ihanasti. Täällä takapihallamme pärjäilee ohuehkolla villatakilla ja kevyillä puuvillahousuilla. Mutta nyt siis palataan hetkeksi helmikuun pakkasille. Pistäkää pipo varmuuden vuoksi hetkeksi päähän lämmittämään.

Maaliskuu

Huippuhetki:

Ehdottomasti maaliskuun huippuhetkiä olivat suloiset kevään merkit omalla pihalla. Erityisesti ilahduttivat ensimmäiset lumikellot ja kylmän lumipeitteen alta pilkistelevät upean vihreät persiljat! Voiko enää olla epäilyksen häivää todellisesta kevään ja valon voitosta!?

Ei mennyt kuin Strömsössä:

Pienten kanssa ehdimme harrastaa monenlaista talvimeininkiä. Pulkkamäen ja luistelun lisäksi kävimme myös hiihtelemässä. Isommat jo viilettivät aika hyvää vauhtia, mutta vähän mukavuudenhaluisen kolmevuotiaan mielestä murtsikka ei ollut mitenkään suosikkilaji. Toki hän armollisesti suostui muutaman metrin etenemään, mutta se sai riittää ja hauskempaa oli kiipeillä lumivallien päällä ja leikkiä ritarilinnaa ja muuta oikeasti vauhdikasta. Pakko kuitenkin hänen puolustuksekseen on kertoa, että hiihtämisen hauskuutta laimensi sellainen pikkuseikka, että emme olleet millään keinolla saaneet hänen monojaan irti suksien siteistä, joten ladun varteen päästyämme jouduimme "nostamaan" vesselin suoraan monoihin, jotka olivat siis kiinni suksissa!!! Juuri niin. Voi elämän kevät!! Ei todellakaan ollut ihan Strömsö-meininkiä. En ihmettele hiihtäjän pientä närkästystä. Noloa.

Arkikuva:

Huomasin kaipaavani uusia viherkasveja ja kuin huomaamatta olkkarin yhteen kulmaan ilmestyi uusi palmu. Ehkä lisääntyvän valon vuoksi isoksi venähtänyt peikonlehti alkoi mielestäni näyttää tuossa ikkunan edessä turhan raskaalta ja hilasimme sen alakerran kirjastoon. Ja olkkarin ilme keveni kivasti kevättalven kunniaksi!

Kuluva huhtikuu on vielä ihan kesken, joten tämän kuukauden kuvat laitan sitten vasta myöhemmin. 

Haaste on siis taas taputeltu näin kohdilleen!

Kuten ehkä edellä olevasta voi päätellä, keväämme on ollut hyvinkin rauhallinen. Sanoisin, että hyvä niin, sillä vuodenvaihteessa oli melko raskaitakin asioita ja päätöksiä tehtävänä. Vielä ei ole ihan kokonaan seestynyt sillä saralla, mutta yksi hoivakoti-päätös ratkesi parhain päin ja suurin huoli väheni edes vähän. Enimmäkseen onneksi on koettavana ollut hyviä ja kivoja asioita. Omalla pihalla on riittänyt bongailtavaa ja muutamia keväisiä eväsretkiäkin on ehditty tehdä. Kaikki siis mallillaan, toivottavasti myös teillä <3

Iloisia päiviä, voikaahan hyvin <3,

Leena